Nora Roberts - Chasing Fire

Kuvä täältä

Tämän lukemisessa kuluikin aikaa, taas siis itse lukemisessa ei mennyt kauaa, mutta aloittamisessa kylläkin. Ostin tämän melkein heti sen ilmestyttyä huhtikuussa. En tiedä mikä lukemista oikein viivytti, olisiko ollut (taas) osittain syynä suuri hypetykseni Dead Reckoning kanssa.

Yleensä tapaan lukea nämä(kin) yhdeltä istumalta, mutta nyt tuli luettua tätä useampana päivänä. (hhmm ihmiset, jotka eivät osaa nukkua valot päällä niin että toinen osapuoli saisi rauhassa lukea kirjansa loppuun..)

Kirja oli ihan hyvä, aika tyypillinen Roberts, rakkautta ja jännitystä sopivassa suhteessa. Nyt viime kirjoissa Robertsilla on ollut aika selkeä teema luonnon ja ihmisten pelastamisen puolesta;

Blue Smoke (2005); Savuhuntu (2007) - päähenkilö Reena on tuhonpolttotutkija (ollut myös palomies tai nainen)
Angells Fall (2006); Enkelten putous (2008) - Tässä ei niinkään päähenkilöiden ammatit liity teemaan vaan muu, kirja sijoittuu luonnonkauniiseen Wyomingiin ja kirjassa vietetään aikaa luonnossa mm. patikoiden paljon.
High Noon (2007); Keskipäivän polte (2010) - päähenkilö Phoebe on panttivanki neuvottelija (onko tämä oikea suomenkielinen sana?)
Black Hills (2009); - Kirja sijoittuu keskelle kauneita Etelä Dakotaa ja kirjan päähenkilö Lil on biologi, joka on erikoistunut villieläimiin (erit. isoihin kissaeläimiin kuten puumiin). Lisäksi hän on perustanut Change Wildlife Refuge:n eli turvakodin villieläimille.
The Search (2010); päähenkilö Fiona, kouluttaa koiria ja osallistuu omilla koirillansa mm. kadonneiden ihmisten etsintään (pelastuskoira/rauniokoira toimintaa). Fiona on myös kokenut eränkävijä/patikoija.
Chasing Fire (2011); Tämä kertoo Missoulan "savu hyppääjistä" eli palomiehistä/naisista, jotka hyppäävät keskelle metsäpaloja sammuttaakseen ne ja pelastaakseen ihmisiä ja luontoa.


Mutta itse kirjaan, kuten tuossa totesin kirja kertoo Missoulan smoke jumper:sta, jotka ovat itseasiassa ihan oikeasti olemassakin (googlettelin ja löysin nämä sivut ). Päähenkilö Rowan on hypännyt tuleen jo viiden kauden ajan, ja savuhyppääminen kulkee hänen suvussaan. Hänen isänsä on legendaarinen savuhyppääjä the Iron Man. Tosin Rowania vaivaavat vieläkin painajaiset edellisen hyppykauden lopusta, jolloin hänen hyppyparinsa ajautui tuulen mukana suoraan tuleen ja menehtyi.
Kirja alkaa uuden kauden alusta ja mukana onkin uusia "keltanokkia", jotka tosin kaikki eivät selviä tiukasta koulutuksesta. Keltanokkien joukossa on myös Gull, joka on toiminut jo palomiehenä muualla ja omistaa osittain kotopaikkakunnallaan pelihallin. Näiden kahden välillä alkaa kipinöidä ja samalla paljastuu etteivät kaikki ole selvinneet viime kauden hyppääjän menetyksestä ja tämä joku syyttää jäljelle jääneitä hyppääjiä tapahtuneesta. Sattuu pari murhaa, ampumisvälikohtaista, sabotoituja välineitä ym.

Ihan perushöttöä siis, tosin nyt oli kyllä kiva lueskellä näistä hyppäjistä ja kuinka kokonaisvaltaista tuollainenkin "ammatti" on; kun palosireeni soi, jää kaikki kesken (siis aivan kaikki :D) ja hyppylistalla olevat kiiruhtavat parin minuutin varoajalle lentokoneeseen ja valmistautuvat taistelmaan metsäpaloa vastaan. Nämä taistelut saattavat venyä useammaksi päiväksi ja nukkuminen jää vähälle, silti heidän pitää pysyä skarppeina tuli kun voi muuttaa suuntaansa. Aika elämäntapa ammatti.

Kirjalle antaisin ihan kasi miinuksen, ei paras muttei huonoinkaan Roberts tai tässä lajissa.

Näyte tekstistä Nora Robertsin kotisivuilta

P.S. ihan hirveätä lukea ensin kirja englanniksi ja sitten yrittää kirjoittaa siitä suomeksi. Varsinkin tässä kirjassa tuntui olevan paljon erikoissanastoa, jonka kyllä suurimmaksiosaksi ymmärsin lukemisen yhteydessä mutta suomennoksia en noille sanoille tiedä tai en löytänyt. Esim. hotshot firefighter, tämä tajuaa olevan jonkinlainen erikoispalomies, mutta perussanakirjasta sanaa ei löydy eikä google-kääntäjäkään tätä tuntenut. Vasta googletus paljasti tämän olevan palomies, joka on erikoistunut luonto tulipaloihin (täällä wiki) tai tarkkaa suomennostakaan en tuolle vieläkään tiedä, tiedän vain mitä se tarkoittaa.. (tai onko Suomessa edes tälläisia..?)

Ei kommentteja