Peliarvostelu - Tomb Raider (2013) (PS3)

Uusi alue valtaus tänne blogiin ja ensimmäinen peliarvioni (ja voi olla että menee tovi ennenkuin teen seuraavan).

Hieman ensin taustaa, eli itse olen ollut suuri Tomb Raider-fani tuolta nuoruudesta saakka ja kaapista löytyy vieläkin pleikka 1 (pikkuveljeltä omittu) ja siihen sopivat neljä ensimmäistä TR-peliä. Lisäksi kaapista löytyy vuonna 2008 ilmestynyt Tomb Raider: Underworld (PS3).

Tuon edellisen RR:n PS3:lle sain mieheltä joululahjaksi, ja silloin menikin joululoma mukavasti yhdessä pelaille peli lävitse. Kerran vain kaksi taisin silloin googlettaa etenemisohjeita. Nuorempana taisin pelatakkin jonkun noista lävitse ihan koodeilla.

Mutta takaisin tähän uusimpaan, ostin tämän itse elokuun lopussa kun tiesin kesäloman toisen osuuden lähestyvän. Ihan hyvää laatuaikaa miehen kanssa viettää lomaa pelaten. Teimme toki muutankin.

Kuva

Noin kolme viikkoa meni tämän läpi peluuseen, ottaen toki huomiaan että välillä oli useita päiviä pelaamattakin. Arvioisin että tunneissa yhteen soittoon tähän meni noin 20h ja ihan kaikkia kolkkia emme kolunneet kun prosenteissa pelasimme 76% pelistä vaikkakin juonikuvio loppui.

Tämän pelin onkin tarkoitus aloittaa Lara Croftin tarina uudelleen eikä olla jatko-osa edellisille peleille. Kategorialtaan tämä on toiminta-, seikkailu ja tasohyppelypeli, ja tämä on julkaistu 2013 Microsoft Windowsille, PlayStation 3:lle ja XBox 360:lle.
  
Pelissä palataan Laran nuoruusvuosiin, eikä hän ole vielä ihan niin kovettunut seikkailija kuin aiemmissa peleissä. Lara on tutkimusaluksella osana seuruetta joka yrittää löytää tarunomaista saarta Yamatai. Pelin alussa kyseinen tutkimusalus joutuu myrskyyn ja haaksirikkoiutuu oudolle saarelle. Lara herää rannalta yksin ja hetken ympärillee huudeltua häneltä lyödään tajukankaalle. Seuraavaksi herätäänkin keskeltä ruumiita ja huomaa olevansa vankina. Sieltä paetaan ja sitten aletaan etsiä muita eloonjääneitä, samalla tajutaan etteivät haaksirikkoutuneet ole yksin saarella.. Laran tehtävän onkin etsiä ystäviään ja päästä pois saarelta. Ystäviä ja apulaisia näytetään välillä pelissä, mutta pääsääntöisesti Lara seikkailee omin päin saarella, jossa asustelee outo kultti.


Pelin juoni ja sen kulku on loogista, pelaaminen on tehty erittäin helpoksi. Peli ohjeita ilmestyy välillä ruudulle ja välillä nappuloiden painelu oikeassa järjestyksessä ja ajoituksen suhteen on jopa liian ärsyttävää. Esim. kun susi hyppää päälle niin ilmestyy näyttön mitä näppäintä pitää painaa seuraavan kahden sekuntin aikana että saat suden tapettua nuolella, jos myöhästyt niin kuolet.. Pelin alussa Laralla ei ole mitään aseita, mutta nopeasti nekin saadaan kerättyä. Lisäksi peli edetessä aseita voi kehittää paremmaksi, sitä varteen pitää kerätä tavaroita matkan varrelta. Samoin taitopisteitä kerätään ja käytetään uusien ominaisuuksin avaamiseksi.

Pelin eteneminen on joutuisaa ja jumiin ei jääty mihinkään kohtaan liian pitkksi aikaa. Lisäksi etenemisohjeita ei tarvinnut googlettaa kertaakaan. Toisaalta olisin kaivannut hieman vaikeampia palapelejä ratkottavaksi, mutta kiva silti että peli eteni kokoajan.

Itse pidin myös siitä että pelissä oli säilynyt tiettyjä elementteja, joista pelin tunnistaa juurikin Tomb Raideriksi. Esim. Lara käyttää soihtuja, seiniä pitkin kipuamisia ja roikkumisia on paljon.

Hieman liikaa ihmisten ampumista makuuni, mutta pääsääntöisesti pidin pelistä kovatikkin voisin jopa pelata tätä uusiksi ja etsiä noita kolosia että saisi tuota prosenttilukua ylös.

Täältä (Konsolifin) löytyy hieman parempi/asiantuntevampi arvostelu kyseisestä pelistä, ja allekirjoitan tuon kokonaan.

Loppuun vielä nostalgia pläjäys yotubesta eli History of Tomb Raider (1995-2013), itse tunnistan tuolta suurimman osan kentistä ja kohdista.

Villityksiä - värityskirja

Uusin harrastuskokeilu, tai onkohan harrastus liian mairittelava sanana.

Mutta kumminkin kaikki varmaan ovat lukeneet blogeista, lehdistä ja kaikkialta muualtakin tästä uudesta villityksestä eli värityskirjoista aikuisille.

Ideana mielestäni hyvä, ja jokin siinä viehättikin kun ensimmäisen kerran tästä kuulin. Lisäksi muistelisin olleeni aika vanha jo kun joskus ostin Barbie värityskirjan itselleni, siinä oli kivoja kuvia värittää vähän vanhemmallekkin.





Tällä viikolla kummin erään työpäivän jälkeen kun olin ruokakaupassa, ja sieltä ei löytynyt uusinta Kaari Utriota (vieläkään) niin sorruin ostamaan ja pari kertaa silmäillemäni värityslehden aikuisille.

Pari kuviota olenkin nyt väritellyt ja ihan kivaa puuhaa kun katselen samalla tv:tä. Ainut vain että itsellä meinaa mennä hermo värikyniini, mietinkin nyt pitäisikö investoida parempiin. Niistä katkeilee terät kokoajan ja niiden värit eivät ole ihan peittäviä/kirkkaita kuin toivoisin.

P.S. Kyllästyin etsimään tuota Utrion uusinta vakkarikaupasta (Prisma) ja hain sen lopulta Suomalaisesta, tiedämpä ainakin mitä teen vapaapäivänä..

Muut harrastukset





 

Harrastan minä muutakin kuin lukemista ja tv-katselua. Säännöllisen epäsäännöllisesti saan jonku käsityöinnostuksen. Kuten aina kaikki kielletty houkuttaa niin, kun nämä muut harrastukset olivat talven ajan minulta "kiellettyjä" poltteli sormissa entistä kovemmin halu näperrellä.

Bongasin nämä afrikkalaisista kukista tehdyt pehmot eräästä blogista ja päätin että tuollaisen haluan joskus tehdä. Varsinkin tuo poni oli pakko saada aikaiseksi. Joten kun vapaus koitti kesäkuussa niin alkoi virkkuukokku sauhuta.


Poni

Ideahan näissä on että voi käyttää kätevästi lankavaraston jämiä, niistä minäkin aloitin virkkaamaan himoitsemaani ponia. Uskokaa tai älkää minulta löytyy lankojakin kivasti pari laatikollista. Ohjeen kylläkin ostin Raverlysta (laitan linkin loppuun) ihan suorilta ei taidot riitä kuvasta lukemaan virkkausohjetta. Toki nyt kun osaan noita kukkia tehdä (niitä on pari erikokoista) niin voisin kuvien perusteella kylläkin tehdä/koota noita muitakin eläimiä.

Noin kuukausi meni ponin tekoon, tai pari viikkoa jos lasketaan mm. Prahan reissun aika pois tuosta kuukaudesta. Ohjeessa nuopalat yhdistellään virkkamalla, mutta itse koin perinteisen neulan ja langan huomattavasti helpommaksi. Vaikeinta näissä onkin mielestäni tasainen täyttö, vanua on erittäin vaikea saada tasaisti tungettua.

Piti poniin lopulta ostaa lisääkin lankaa kun tuo valkoinen jämä kerä loppui kesken ja halusin nuo reunat kaikki samalla värillä. Lisäksi lähipiirillä oli hauskaa kun kerroin virkkaavani pitkästä aikaa niin yleensä tätä seurasi kysymys että mitä virkkaat? Ja kun vastasin - ponia. Niin aiheutti se lähinnä huvittuneita reaktioita ihmissä.

Tämä ensimmäinen poni varmaan jää omaksi, varsinkin kun siinä on kovat napit silminä (tukehtumisvaara). 



 

Hippo

Mutta toiseksi sitten halusin valmistaa hipon, sen tiesin tekeväni lahjaksi, joten sitä varten ostin ihan uusiakin lankoja (Novitan Ipana). Hippoon aikaa kuluikin jo vähemmän eli reilu viikko kun kukat osasin tehdä jo ulkomuistista. Hippon luovutin viime viikonloppuna uudelle omistajalleen, veljen perheen uudelle tulokkaalle tyttövauvalle. Tähän tein virkatut silmät estämään tukehtimisvaaraa.

Vieläkin nämä innostavat ja nyt onkin työn alla toinen poni, joka on menossa myöskin lahjaksi. Siinä olen noin puolessavälissä. Saa nähdä kuinka kauan tätä innostusta tällä kertaa piisaa.


Vielä tähän loppuun linkkin tuonne Raverlyyn ja näiden ohjeisiin.
Ponin ohje löytyy täältä  ja Hipon täältä. Samalta tekijältä löytyy mm. lohikäärme, kirahvi näistä kukista koottuna kaikki ohjeet täältä ja tekijän Heidi Bearsin oma blogi josta löytyy pari tutorialiakin.