George R. R. Martin - Miekkamyrsky 1 ja 2

Risingshadow

Täytyy myöntää että tämä oli ensi minulla lainassa enkuksi, mutta sen lukeminen jäi kesken parin ensimmäisen kappaleen jälkeen. Mutta kun törmäsin näihin suomennoksiin kirjastossa niin päätin kokeillä uudelleen tämän lukemista.

No, luinhan minä nämä tavallaan, mutta harppoen ei-kiinnostavien hahmojen ylitse.. Näiden kirjojen heikkous onkin minun mielestäni juuri tuo monesta näkökulmasta kertominen, minua ei vain jaksa kiinnostaa nuo monet tapahtumat useasta eri kertojahahmon näkökulmasta. Joten luinkin vain suosikki hahmojeni kappaleet..

Juoni jatkaa suoraan siitä mihin se edellisessä osassa jäi ja sitä kuljetetaankin eteenpäin lomittain eri hahmojen kertomana.. Pari isoakin juonenkäännettä tässä osassa on mm. parin henkilön kuolemat.

Harmittavaa tuo tietynlainen hajavaisuus, tuntuu ettei Martin ole osannut karsia jotain pois vaan on halunnut kirjoittaa ihan kaikesta. Mikä sinänsä on harmi koska pidän hänen kirjoitus tyylistään, toivoisin vain ehjempää kokonaisuutta.
Risigshadow

Varmaan luen seuraavatkin osat, ihan vain saadakseni tietää mitä lempihahmoilleni tapahtuu.. Mutta varailemaan niitä ei aio alkaa, saati ostamaan omaksi.


Kustantanut - Kirjava ( Osa 1 julkaistu, 2005 ja osa 2, 2006)
Alkuperäinen nimi - A Storm of Swords (2000)
Molemmat osat on
Suomentanut - Satu Hlinovsky
Kannen kuva - Petri Hiltunen
Kartat - Satu & Jan Hlinovsky
Sukujen vaakunat - Virginia Norey

Kirja on saanut myös
Locus-palkinnon 2001 (paras fantasiaromaani)

Ja ollut
Hugo-palkintoehdokas 2001
Nebula-palkintoehdokas 2001

2 kommenttia

  1. Tuossa lukutavassa on näiden kirjojen kohdalla se ongelma, että hahmoista tulee esiin etenkin kolmen ensimmäisen kirjan aikana yllättäviä piirteitä. Mulla ainakin lempihahmo on vaihtunut jo useaan otteeseen :P

    VastaaPoista
  2. Pari vaihdosta minullakin on tapahtunut.. Tyrion taitaa olla suosikki tällä hetkellä, ja onkin ainut joka on ollut ensimmäisestä kirjasta saakka. Mutta se kyllä näissä onkin kiva että hahmot eivät ole niin musta-valkoisia vaan harmaita.

    Välillä harmittaa tämä oma malttamattomuus, mutta yleensä toisella lukukerralla jaksan sitten paremmin lueskella ns tylsät kohdat. Onneksi useimmin saatan lueskellä kirjoja uudelleenkin.

    VastaaPoista