Salla Simukka - Punainen kuin veri

Goodreads

Kun on miettinyt postauksen aloituslausetta useamman päivän eikä ole keksinyt mitään viisasta tai nokkelaa niin on pakko ottaa härkää ns sarvista kiinni ja vain aloittaa eikös..

Aloittaminen on aina hankalaa minulle mutta kun vauhtiin pääsee niin kyllä kirjoitettavaa löytyy, vaikka sitten vain tälläistä liibalaabaa..

Mutta itseasiaan eli Salla Simukan uutuus trilogian aloitusosaan.

Empä olisi uskonut vuosi sitten että varaisin kirjastosta suomalaisen kirjailijan uutuus kirjan heti kun siitä kuulen tai että kesän odotetuin kirja olisi minulla myöskin suomalaisen kirjailijan kirjan (Piraijakuiskaaja). Yleensä olenkin boikotoinut suomalaisia kirjoja/kirjailijoita, paria poikkeusta lukuunottamatta. Nyt näyttääkin että ainakin nuorten saralle on tullut erittäin lupaavia uusia nimiä, ehkäpä aikuistenkin puolelle pian ilmestyy vastaavia uusia lupauksia.

Tämä olikin hiukan päässyt ohi uutuus-bongaus-antennienni ohi, kaippa syksyllä ilmestynyt Toisaalla hämäsi ettei heti voi tulla jotain uutta samalta kirjailijalta. Jostain tämä kuitenkin ponkaisi itsensä minun tietoisuuteeni, en muista mistä, ja kävinkin varaamassa tämän melkein samantein kirjastosta. Viime lauataina sitten noudinkin varauksen ja tämä tulikin luettua heti viikonloppuna.

Punainen kuin veri aloittaa siis Lumikki Anderssonista kertovan trilogian, tai jännitystrilogian jos tarkkoja ollaan.

Kirjasta kerrotaan näin;

"Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

Trilleri joka pitää otteessaan kuin hyytävin pakkanen.

Punainen kuin veri aloittaa Lumikki Anderssonista kertovan jännitystrilogian, jonka muut osat ovat Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu.

Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnessvyyhtiä. Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin. Tapahtumien taustalla talvi on kylmempi kuin vuosiin, ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja. "


Pari päivää olen nyt yrittänyt keksiä tästä jotain järkevää ja jäsenneltyä sanottavaa. Aika monta ylistävää arvosteluakin tämä on saanut sinä aikana, Mikä sinänsä ei ihmetytä, onhan tämä hyvä kirja. Mutta sitten tulee se kuuluisa mutta.. Minua häiritsi pari tekijää, ne kyllä taitavat olla aika pitkälle makuasioitakin..

Ensinnäkin kirjan rakenne, ja kertojien määrä ei ole minun suosikkejani. Liian rikkonaista makuuni. Ja täytyy tunnustaa että saatoin jossain vaiheessa hypätä parin sivun yli kun en jaksanut kääntää aivoja kokoajan asennosta toiseen. Lisäksi vielä Lumikin välähdyksiä menneisyydestä. Kiusaamista korostettiin mielestäni liiaksi ja sitä kuinka typeriä muut nuoret ovat. 

Toinen häiritsevä asia oli että lukijalle annettiin aika paljon itsenäistä päätäntä valtaa. Minua jostain syystä häiritsi suuresti se ettei Lumikin edellisen kesän rakkaustarinan toisen osapuolen sukupuolta paljastettu. Ainakaan itse en löytänyt suoraa rivienkään välistä lopullista varmuutta asiaan. Sillä sinänsä ei ole väliä, mutta se epävarmuus jäi vain häiritsemään, tai sitten olin vain liian tyhmä tajutakseni sen. Kirjan loppu ratkaisu oli myöskin vähän samaa sarjaa, aika paljon jätettiin rivien väliin luettavaksi..

Positiivista loppu ratkaisussa taasen oli se ettei tässä ollut cliffhangeria lopussa, kuten näissä nuorten trilogioissa yleensä on. Itse asiassa sen puute pikemminkin sai minut miettimään että mitä seuraavassa osassa tapahtuukaan. 

Lisäksi pidin Lumikista hahmona, aina itsenäiset naiset/tytöt päähenkilönä vetoavat. Lumikki ei ollut myöskään musta-valkoinen hahmo vaan harmaan sävytkin löytyivät, liian usein nurtenkirjojen päähenkilöt ovat liian hyviä tai pahoja. Aika pintapuolisesti Lumikkiin silti vasta tutustuttiin, sekin koukuttaa lukemaan seuraavat osat. 

Myös varsinaisen yliluonnollisuuden puute oli virkistävää kaiken paranormaalin kirjallisuuden välissä. Vaikka tätä jossain kuvailtiin satuvaikutteiseksi ei niitä viitauksia satuihin ollut alleviivaamalla alleviivattu, vaan ne huomasi jos huomasi. Ne eivät olleet tarinan pääpointti vaan kiva pikantti mauste seassa. 

Virkistävää oli myös se ettei tämä ollut rakkaustarina vaan juurikin trilleri. Ei onneksi liian jännittävä vaan juuri sopivan jännittävä ja jätti kysymyksiä auki sopivasti. Mielenkiinnolla odotan kyllä tämänkin jatkoa ja sitä mitä Simukka seuraavaksi kirjoittaa.. 

Kirjasta ja trilogista voi luke lisää sen omista sivuilta täältä tai Salla Simukan facebook sivuilta, jossa on myös linkkejä muitten arvosteluihin kirjasta.