Elina Rouhiainen - Vainuttu (Susiraja 4)

 

Goodreads 

  

 Jospa vihdoinkin saisin aikaiseksi kirjoittaa tästä. varasin kirjan   kirjastosta ja luinkin sen jo tuossa kesemmällä. Tosin täytyy  myöntää että harvinaisesti en lukenut  tätä yhdellä kertaa. Vaan  aloitettuani tämä jäi kesken ja olikin kesken useamman viikon ´ajan.  Oli myös hyvin lähellä ettei se jäänyt tuosta syystä  lopullisesti kesken. 

 Susiraja-sarja on neliosainen ja päättyy tämän osan myötä.

 Sarjaan kuuluvat:

 1. Kesytön, 2012
 2. Uhanalainen, 2013
 3. Jäljitetty, 2014
 4. Vainuttu, 2015

 Koko sarjasta voi lukea lisää Elina Rouhiaisen kotisivuilta täältä.

 Postaukset osista 1 ja 2 löytyvät täältä. Olen kyllä lukenut kolmannen osankin mutta ilmeisesti en ole siitä postausta ainakaan erikseen  tehnyt. Muistikuvat ovat että se ei ollut mikään suosikkini näistä.  Nyt neljännen osankin luettuani taitaa tuo kolmas osa ollakkin se vähiten suosikkini koko sarjasta. Se ihme Kreikka sekoilu, laski pisteitä.

Näin kirjasta kerrotaan esittelyssä/takakannessa;

"Kuuman sarjan huikea huipennus!

Voiko rakkaudella olla mahdollisuutta, kun voitettavana ovat yliluonnollisen suuret esteet ja henkeä uhkaavat vaarat?

Siitä lähtien kun Raisa tapasi Mikaelin ensimmäistä kertaa, pojan siniset silmät ovat seuranneet häntä. Mutta liian monet asiat repivät heitä eroon toisistaan. Mikael on ihmissusi. Raisa on daimon, minkä merkitys kaikessa hurjuudessaan on vasta alkanut avautua. Raisa on taidetta rakastava kaupungin kasvatti, Mikaelin koti on Kainuun metsissä ja hän haluaa omistautua lääketieteelle ja yhteisönsä auttamiselle. He ovat hellepäivä ja pakkasyö, ja heitä ajavat takaa tuhoa lietsovat voimat."

Ensin täytyy myöntää että olin hieman pihalla kun aloitin tämä lukemisen. Minulla ei ollut mitään vahvoja muistikuvia edellisestä osasta tai osista. Parhaiten onkin jäänyt mieleen ensimmäinen osa. En siis lukenut edellisiä osia ennen tämä lukua, vaikkakin aika usein sarjan ollesssa kyseessä, niin luen helposti edellisetkin osat uudelleen. Tämän vakio tavan puuttuminen osaltaan kertookin suhtautumisestani koko sarjaan, eli mikään erikoinen suosikki tämä ei ole vaan sellainen ihan kiva. Hyvä suomalaiseksi ja hyvin kirjoitettuja, kun lukemisen vauhtiin pääsi niin se oli helppoa. Vaikeinta näissä onkin se aloittaminen. 

Osa asioista palasin edellisistä osista nopeasti mieleen ja osa ei. Esim . Raisan veljen tyttöystävästä en muista mitää edellisistä vai edellisestä osasta. Nämä yksityiskohdat eivät kuitenkaan niin paljoa vaivanneet että olisin halunnut lukea edelliset osat. Tämäkin tavallaan puhuu kirjoittamisen laadusta, juonessa ja tunnelmassa pysyy kiinni vaikka ei olisi  ihan kaikesta perillä. 

Juonellisesti kirja oli ok tasoa. Itse ihmettelin Raisan suhtautumista Mikaeliin pariin otteeseen, tai siis siihen Mikaelin levottumuuteen, joka paljastuikin ihan päinvastaiseksi. Miksi tässä lajissa tytöt ovat aina niin epävarmoja, nyt se hylkää etc. Sama toki Mikaelin salailuun aiheen tiimoilta. Samoin Danielin paluu oli outo lisä varsinkin kun hänen tekonsa unohdettiin yhtäkkiä. Mutta kuten sanottua juoni toimi vaikkakin ihmetytti pariin otteeseen. 

Plussaa tosiaan Kainuun maisemista ja miinusta Kreikka-sekoiluista. Daemoni-kuviot tuntuivat irrallisilta, pakosta keksityiltä. Ihmissusista pidin, ne oli toteutettu hyvin ja toimivat Suomessa. Itse olisin ehkä nähnyt että Raisa olisi voinut olla joku muu kuin ulkomaalainen daemoni, joka saa kykyjä joita ei sitten saakkaan.. Esim. muu muodonmuuttaja, haltija, metsänhenki, joku suomalaisesta mytologiasta. Sivuhahmoista pidin Nikosta, muut jäivät etäisiksi. Vampyyrin puuttuminen tästä viimeisestä osasta ihmettytti (tai jos hän siinä oli niin ei ainakaan jäänyt mieleeni).  

Sarja kokonaisuutena menee tasolle ihan ok, epäilen tulenko lukemaan uudelleen. Suomalaiseksi tämä on tokikin virkistävä aluevaltaus ja kirjoittaminen on hyvää ja sujuvaa. Lukeminen ei ole pakkopullan tuntuista vaan helposti eteenpäin soljuvaa. Takuulla luen Rouhiaisen seuraavatkin tuotokset (jos eivät ole siis runoja ym). 

Elina Rouhiainen - Uhanalainen (Susiraja osa 2)

Elina Rouhiaisen kotisivut



Tämän lainasin kirjastosta varauksen kautta, pari arvostelua tästä ehdinkin jo lukea ennen kuin pääsin itse tämän lukemaan.
Muistikuvani ensimmäisestä osasta ovat olivat (ja osin ovat vieläkin) todella hataria, lähinnä muistan sen olleen ihan ok kirja. Mietin jopa että vaivaudunko tätä lukemaan, eli aika ei ollut kullannut muistoja tuosta Kesyttömästä vaan päin vastoin.

Siksi olenkin hiukan äimistynyt koska pidin tästä, oikeastaan aika paljonkin. Tämä oli huomattavasti parempi kuin ensimmäinen osa. Yleensä toinen osa on sellainen plääh, väliinputoaja, ja taso laskee ensimmäisestä osasta ja pohjustetaan seuraavaan osaa joka yleensä on päätösosa. En muista koska viimeksi olisin pitänyt toisesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä.
(Höh, saman tein muistin juurikin sellaisen tapauksen, vaikka eilis illasta saakka olen miettinyt aihetta, mutta tosiaan Jillin Doddin Kiss Me oli parempi kuin Stalk Me, näistä kirjoista on ehkä tulossa laajempi postaus joskus. Mutta takaisin aiheeseen)

 Ekasta osasta muistin tosiaan sen verran että Raija joutui muuttamaan sedän enon ym luokse, ja ei pitänyt siellä olosta. Sitten hän ihastui ns suosittuun poikaan, kyläläiset paljastui ihmissusiksi, löysi kaverin Nikon. Poika ihastui myös, suhdetta ei hyväksytty heillä oli ongelmia pojan isän kanssa joka oli alfa. Jonkun kaulanauha jutun ja sen että hän ja Niko karkasivat Helsinkiin kirjan lopussa.

Tosiaan muistin päähenkilön nimenki väärin, ainut nimi jonka kirjasta muistin ja senkin väärin.

Kerrankin hyvä takakansi teksti, joka ei paljasta liikaa joten tässä sekin;

"Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.

Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.

Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskellä repivää taistelua. Jos ei edes omiin tunteisiinsa voi luottaa – keneen voi?"


Toisen ja ensimmäisen osan välillä on noin nelisen kuukautta. Tuo oli juuri sopiva, Raisa ja Niko olivat ehtineet asettua Helsinkiin jo mutta Hukkavaaran tapahtumat eivät olleet vielä täysin unohtuneet. Toiseksi pidin siitä ettei alussa ollut tylsää arki osuutta vaan tapahtumat alkoivat heti vyöryä. Kuitenkaan päähenkilöt eivät tehneet mitää pika ratkaisuja vaan tapahtumien kulku oli loogista ja uskottavaa. Hei eivät siis sokkoina kanoina ryntäilleet sinne tänne.

Tässä oli sopivassa suhteessa toimintaa, mysteeriä ja rakkautta. Pidin Raisasta enemmän tämän osan perusteella kuin ensimmäisen, hahmon kasvu on siis nähtävissä. Enään ei oltu tyypillisessä ihastunut teinityttö vaiheessa, vaan Raisa tuntuu tajuavan elämän realiteetit liiankin hyvin. Mikael ei enään tuntunut niin saavuttomattomalta vaan oli helpommin lähetyttävä tässä, kun häneltä oli riisuttu pois kaikki edellisen osan vaikutusvalta (raha, asema). Raisan alkuperä jäi vieläkin hämärän peittoon, ehkäpä seuraavassa osassa keskitytään enemmän siihen. Niko taas tuntuu saaneen enemmän itseluottamusta, omanlaiset ihmiset ja rauha tekevät ihmeitä persoonille.

Kirjan loppuun oli taasen, lajityypillisesti, jätetty yllätysmometti josko toinenkin. Ainut silmiini särähtynyt juttu kirjassa oli Raisan pohdiskelut Mikaelin äidistä ja siitä kuinka hän on ohjaillut poikaansa, ne tuntuivat irrallisilta muuhun kirjaan verrattuna. Muuten erinomainen kirja, vieläkin ottaen huomiaan että tämä on suomalainen. Näitä nouseviä nimiä on nyt paljon ponnahdellut pinnalle, hyvä niin.

En mistään löytänyt tietoa kuinka monta osaa tähän sarjaan tulee, vain sen että Rouhiainen kirjoittaa parhaillaan kolmatta osaa. Ei muuta kuin kolmatta osaa odotellessa.

Elina Rouhiainen - Kesytön (Susiraja osa 1)

Tammi

No to readers.. tämä kuten moni muukin kirja on ollut luettuna jo useamman viikon, kirjoitusinto on ollut ihan teillä tietämättömillä. Vaikkakin tietokone ongelmat selvisivät toissa viikonloppuna, kun loppujen lopuksi ostin kannettavan itselleni..


Nyt voidaankin vetää tervaristi seinään, niinsanotusti, koska en muista milloin viimeksi olisin lukenut kokonaan suomalaisen kirjoittaman kirjan, joka siis ei ole Tuija Lehtisen tai Kaari Utrion. Kyllä siitä varmaan useampi vuosi on... keskenjääneitä kyllä on useampia.. Kirjasta ensimmäisenä kuulin Saraseeenilta joka kirjoitti siitä blogissaan, kiinnostuinkin sen verran että laitoin kirjan varaukseen kirjastoon. Pääsinkin vasta kolmanneksi varausjonoon mutta onneksi silti sain kirjan kohtuu nopsasti käsiini.
Myös Q+Black ehti kirjoittaa tästä blogissaan, tosin molemmat tekstit luin hieman harppoen läpi.

Kirja kertoo 17-vuotiaasta Raisasta joka äitinsä kuoltua joutuu muuttamaan enonsa luo Hukkavaaraan -keskelle ei mitään.. Pienellä paikkakunnalla on omat koukeronsa ja Raisa stadin asukkina ei ihan kaikkia niistä tajua. Varsinkaan kun kaikki lopulta ei olekkaan sitä miltä näyttää. Soppaan tietty heitetään vielä ns. suosittu poika, johon Raisa rakastuu..

Tosiaa  totean tähän alkuun jälleen kerra monesti todetun faktan että suomalaisen kirjoittamaksi tämä oli loistava, tosin tässäkin leikittiin alkoholilla ja masennuksella. Eikä tässä muutenkaan hirveästi ilonaiheita ollut, lähinnä draamaa ja masentelua. Mutta kuten todettua ihan liiallisuuksiin ei menty.

Mutta kun tätä vertaa muuten samaan genreen, jota on tullut luettua aika paljon niin ei tämä siitä ihan huippupäästä ole. Muttei myöskään surkeimpia mitä olen lukenut, itse antaisin tälle tasaisen tappavan -8 kouluarvosanan. Ajattelin ensin vähän alempaa arvosanaa mutta kirjan loppupuolen tapahtumat yllättyvyydellään saivat sen nousemaan tuohon. 


Plussaa myös siitä että tämän sijoittuminen Suomeen oli toteutettu hyvin ja uskottavasti, paikannimenä Hukkavaara on suorastaan loistava ja jopa realistinenkin. Miinuksena sanottakoon että minulta paloi hermot ihan täysin Mikaeliin, jotenkin en saanut otetta koko tyypistä. Samoin kaikki muut Raisaa lukuunottamatta jäivät jotenkin etäisiksi ja mielestäni romanssi tuntui hyvin päälle liimatulta.

Juoni taas no, se meni hyvin tuttua raidetta tällä genrelle, tosin loppu onnistui yllättämään. Tuon lopun tapahtuat olisin voinut paremmin kuvitella vaikkapa toisen osan alkupuolelle mutten tämän loppuun.

Niin, kyllä minä silti aioin sen seuraavankin osan lukea. Sen verran jäi kiinnostamaan tulevat tapahtumat.

Kirjan on
Kustantanut - Tammi (2012)

Elina Rauhiaisen kotisivut ja Susirajalla-sivut