 |
| Goodreads |
Sainpa tämän luettuakin, kun kirjan löytäminen kaupastakin oli oma projekti. Tarkkaa ilmestymispäivää en onnistunut mistään löytämään vain että elokuussa ilmestyy. Lopulta hain sen sitten Suomalaisesta, vaikka mieleluumin olisin ostanut sen muualta.
Aloitetaampa tämä arvostelu siitä että kerron kaikille, jotka eivät vielä tiedä että olen suuri Utrio fani ja minua harmittaa (taas) kovasti että bongasin vasta alkuviikosta että Utrio olisi huomenna paikallisessa kirjakaupassa ja kirjastossa esiintymässä. Arvatenkin minulla on juuri niin töitä etten pääse kumpaankaan paikalle. Jos olisin tämä tiennyt esim. viime viikolla tästä minulla olisi ollut mahdollisuuksia vaihtaa vuoroja mutta nyt se ei enään onnistu. Utriota seuraankin facebookissa ja sieltä tämän vierailun bongasinkin. Mutta muuten tiedottaminen on ollut aika suppeaa aiheesta.
Kuten jo aiemmin tuossa kerroin yleisesti olen pitänyt erittäin paljon Utrion kirjoista, mutta tästä Paperiprissistä en voi väittää pitäneeni. Mutta luin sen loppuun ja se on jo jotain, eikös tälläselle lukijalle joka kyllä jättää kirjan kesken jos ei lukeminen luonnistu..
Harmittavaa sinänsä kun olen facesta seurannut kuinka Utrio tätä kirjoittaa, siellä hän on mm paljastanut nimivaihtoehdot kirjalle ja kertanut muutenkin kirjan syntyvaiheista. Suosittelen seuraamaan Utriota facessa jos hän kuuluu lempikirjailijoihin, ihan aktiivisesti siellä kirjoitteleekin.
Kuten jo tuolla mainitsin niin en pitänyt tästä kirjasta (olisin kyllä kovin halunnut pitää), päällimmäisenä tästä jäi tietynlainen kömpelöisyys mieleen, toisena se että kuinka juurtajaksaen selitettiin ties mitä asiota useaan kertaampa vielä..
Mutta vähän kirjasta yleisesti Kaari Utrion sivuilta poimittu "takakansi"
"Tutkimusretkellä loukkaantunut merenkulkija Sebastian Ross palaa raajarikkona perimälleen Suurkosken paperiruukille. Elämä ei maistu, eikä varsinkaan Suurkoskella, josta Sebastian karkasi jo poikasena.
Perillä odottaa itsetietoinen neiti Wilhelmine Falkensten, joka on tottunut pitämään ruukkia kotinaan. Wilhelmine, pitkä neiti, kohtaa miehen, ison ja rohjon kuin karhu. Sen jälkeen mikään ei ole kuin ennen.
Kohtalo heittää molemmat 1830-luvun komeaksi rakentuvaan Helsinkiin, joka tulvii jännittävää arkea ja ylellistä juhlaa. Suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa määräävät syntyperä, raha ja keisarin suosio. Wilhelminen järkytykseksi naisella ei ole valtaa omaan kohtaloonsa."
Itse en takakantta hirveästi lukenut, Utrio kuuluu niihin kirjailijoihin joiden kirjat ostan suosiolla omaksi heti kun saan ne käsiini tai jos löydän vanhempaa tuotantoa, joka minulta puuttuu hyllystä.
Kirjan juoni oli hyvin ennalta-arvattava, tästäkään ei normaalisti heruisi miinuspisteitä koska yleensä uppoudut kirjan kirjan uumeniin lukiessasi. Mutta tämä kirja ei vain imaissut minua mukaansa, taitaa olla ensimmäinen Utrion kirja joka ei niin tehnyt. Jotenkin tieto pätkät oli kirjoitettu erittäin huonosti muuhun tekstiin istuttaen, ne alkoivat haukotuttaa eivätkä innostaneet ainakaan minua yhtään. Mielenkiintoista sinänsä, koska suurimmaksi osaksi tässä tieto osana olivat paperitehdas ja siperia. Siperia sinänsä ei kiinnosta mutta historia siellä kyllä. Ja paperitehtaasta sen verran että omiin opintoihin on kuulunut mm. paperin- ja sellunvalmistuksen teoriaa useamman opintopisteen verran eli väitän tietäväni siitä jotain ja aiheen jopa kiinnostavan minua ihan ammatillisessakin mielessä.
Nyt kiinnitin,myös huomioita kertojien lukumäärään, niitä oli useampia ja ne tuntuivat hassusti hyppivät vailla logiikkaa. Samoin päähenkilöt tuntuivat oudon ailahtelevilta. Lisäksi lopun hopeakolikko arkku tuntui ilmestyvän ihan puskista. Itseä jäi myös mietittymään mitä tapahtui Gustaville ja Johannalle, entä maalle paenneelle lopulle perheelle.
Tämä vain ei mielestäni toiminut, aineksia oli mutta olisiko tullut kiire jossain vaiheessa ja lopullinen hionta/editointi jäänyt pois. Keskeneräinen on päällimmäinen sana mielessäni nyt kun ajattelen tätä kirjaa.
Koira Jupiterista pidin :D
p.s. Tuon takakansi tekstin viimeinen lause särähtelee hirveästi omaan korvaani, kuinka tuo voi olla yllätyt tuolloin kasvaneelle naiselle joka salaa isältään hoitaa ruukin asioita ym.
