Neil Gaiman - Hautausmaan poika

Risingshadow

Tämä on tosiaan joskus vuosi sitten tarttunut mukaan cittarin alennusmyynneistä vitosella (hintalappu oli vielä kiinni kannessa, joten siiitä johtuen näin hyvä muisti). Mutta lukemisvuoroaan tämä odottikin sitten tovin ja vasta tuon Hämähäkkijumalan jälkeen tartuin tähän, ja hyvä niin. Tämä nimittäin ainakin osittain palautti mieleeni miksi Gaiman osaakin kirjoittaa hyvin. Ei tämä suosikkiani Unohdetut jumalat -kirjaa ohittanut mutta oli huomattavasti parempi kuin tuo edellinen Gaiman.


"Tämän lapsen kasvattamiseen tarvitaan enemmän kuin pari hyväsydämistä sielua. Siihen tarvitaan", Silas sanoi, "koko hautuumaa."

Ei-Kukaan ”Eikku” on ihan tavallinen poika. Paitsi, että hän asuu vanhassa haudassa ja hänelle on myönnetty kunniakuolleen arvo. Aaveet suojelevat orvoksi jäänyttä poikaa kaikkialla vaanivilta jokamiehiltä.

Hautausmaalla kasvaneelle Eikulle aaveet ovat tutumpia kuin pitsa tai koulunkäynti. Hän ei aina muista, että kalmisto kätkee sisäänsä myös karmivia asioita.

Elävien pitää kuitenkin elää eikä viettää koko elämäänsä hautausmaalla. Onnistuuko Eikku aaveilta oppimillaan taidoilla kukistamaan julmat Jack-jokamiehet? Ja miten hän pärjää hautausmaan muurien ulkopuolella – ilman aaveiden apua?

Pidin tästä simppeli toimiva tarina, siihen sopivalla kuvituksella. Eikun kasvua oli hauska seurata, kuinka hän alkoi kaipaamaan muita ihmisiä ja enemmän kuin aaveet pystyivät opettamaan ja tarjoamaan. Kirjan loppu olikin haikean iloinen. Aika paljon toimintaakin tähän mahtui ja juonen käänteitä. Uskonkin että tästä löytää noita tulkintojakin useampia - lapsen uskosta ja mielikuvituksesta, samoin kuin tuon kasvutarinan.

Tämä oli tosiaan enmmän sitä Gaimannia josta pidän, ja suosittelen ainakin kokeilemaan tätäkin.

Kustantanut - Otava.(2009)
Alkuperäinen nimi - The Graveyard Book (2008)
Suomentanut - Inka Parpola.
Kuvittanut - Dave McKean

Tämä on voittanut myös useita palkintoja -
Newbery-mitali 2009, Hugo-palkinto 2009, Locus-palkinto (paras nuortenkirja) 2009. World Fantasy -palkintoehdokas 2009, Mythopoeic-palkintoehdokas (nuortenkirjat) 2009, British Fantasy -palkintoehdokas 2009.

Neil Gaiman - Hämähäkkijumala

Kuva Risingshadows

 Gaimanniin olen vahingossa joskus törmännyt ja ihastunut, usein mainitsenkin hänet yhdeksi suosikki kirjailijoistani vaikkakaan en ole häneltä tätä ennen lukenut kuin Unohdetut jumalat, Newerwhere - maanalainen Lontoo, Tähtisumua ja Hyviä enteitä (joka onkin kirjoitettu yhdessä Terry Pratchettin kanssa). Itseasiassa omistan myös kirjailijan kirjoittaman Hautausmaan poika -kirjan, jonka löysin viime vuoden alennusmyynneistä vitosella. Tosin se on hengaillut luettavien pinossa koko vuoden, kunnes tämän jälkijunassa innostuin senkin lukemaan.

Tuota yllä olevaa kirjoittaessani ja nettiä tutkaillen huomasin että olenkin itseasiassa lukenut melkein kaikki Gaimannin suomennetut teokset vain kaksi teosta on enään, näiden kahden jälkeen, lukemattomien joukosta. Mikä taas kielisi sitä että olen lukenut nuo neljä ennemmin luettua jo ennen vuotta 2002 eli yläaste-lukio ikäisenä ennen näiden uusimpien suomentamista.

Tämän Hämähäkkijumalan lainasin siis kirjastosta ja luin tämänkin tuossa välipäivinä. 

Täällä on loistavasti kerrottu sen juonesta paljastamatta kuitenkaan liikaa, joten lainaus tuosta Hesarin jutusta;

" Sen pääosassa sekoilee hermoheikko kirjanpitäjä Paksu Charlie, joka saa kuulla olevansa länsiafrikkalaisen Anansi-jumalan poika. Ikävä kyllä, isän maagiset kyvyt näyttävät periytyneen ainoastaan Charlien Spider-veljelle, jonka olemassaolokin tulee hänelle yllätyksenä. 

Pienimmistäkin virheistä nolostuvan Charlien elämä menee mullin mallin, kun itsevarma Spider saapuu kyläilemään. Voimansa tunteva velipoika vähät välittää tekojensa seurauksista, sillä mitäpä jumala omallatunnolla tekisi.
Jo vanhat kansantarut kertovat, että kaikki tarinat omistava Anansi on ahne elostelija, jonka kepposia pelkäävät jopa toiset jumaleläimet. Spider iskee Charlien morsiamen ja aiheuttaa katastrofin veljensä työpaikalla. Eikä tästä vieraasta pääse eroon ilman taianomaisia apuvoimia."

Tämä oli periaatteessa hyvä, muttei silti yltänyt mielestäni mm. Unohdetut jumalat- kirjan tasolle. Tässä ei oikeastaan ollut mitään yllätävää, juoni kulki aika tasaisesti koko ajan niinkuin sen olettikin kulkevan. Eipä tämä ole tuntunut muiltakaan saaneen mitään ylistääviä arvosteluja, keskivertoa eli ihan ok mutta on Gaiman parempaakin kirjoittanut..
Pidin kyllä hänen tavastaan liittää ns. kansantaruja, legendoja, jumalia ym kirjan tekstiin (tai muihinkin kirjoihinsa). Noitiakin oli ja siitä plussaa..

Mutta suosittelen silti aloittamaan Gaimanniin tutustumisen vaikkapa Newerwhere - maanalainen Lontoo tai omasta suosikistani Unohdetut jumalat.


Ja uuden vuoden kunniaksi ajattelin aloittaa tavan että julkaisen myös tarkemmin kirjan tietoja mm. alkuperäisen nimen ym. kuten moni muu jo tekeekin.

Neil Gaiman - Hämähäkkijumala (2009)
Alkuperäinen nimi - Anansi Boys (2005)
Kustantanut - Otava
Suomentanut - Inka Parpola
Kirja on voittanut seuraavat palkinnot - Mythopoeic-palkinto 2006, British Fantasy -palkinto 2006, Locus-palkinto (paras fantasiaromaani) 2006.