Muistoissa

Koskaan ei tiedä

onko aikaa paljon

vai vähän,

yht´äkkiä huomaa

se päättyikin tähän.

On paikkasi tyhjä ja

korvaamaton, ja

kaipuu suuri

sanaton.

Uni rauhaisa sinut sateenkaarisillalle vei,

Lepää rauhassa rakas Taru

19.5.2004 - 6.10.2016

Hyvää uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta!!

Itse aloitin lomailun jo joulukuun puolessa välissä, kun mieskin sattui samaan aikaan työmaiden väliin ja piti kesälomiaan pois. Joulun vietimmekin pohjoisessa miehen perheen kanssa mökillä. Siellä ainakin oli lunta ja itse olin noin pohjoisessa ensimmäistä kertaa. Teimpä lumiukonkin eräänä päivänä, en edes muista koska viimeksi olisin sellaisen tehnyt, yllättävän haastavaa oli. Onneksi oli mies kuskaamassa palloja, itse en olisi niitä ehjänä saanut paikalleen.

Joulun tunnelmaa. (Kuva oma, älä kopio)

Tuon reissun jälkeen tulimme tähän minun vanhempieni luokse ja täällä ei ole lumesta tietoakaan, vettä sen sijaan riittää.. Läheinen joki/luoma tulvii pelloille saakka. Onneksi juniori koira ei ole bongannut tuota, suht lähellä taloa olevaa, uomaa. Vesipetoahan ei saisi sieltä pois pidettyä millään. Kesällä siinä pellolla välissä on hiehoja ja lehmiä, ja kun juniori ei niistä tykkää niin ei uskalla mennäkkään sinne suunnalle.

"Ja tulvii (etelä-) Pohjanmaa.." vai kuinkas se joku lauloikaan (Kuva oma, älä kopio)

Juniorilla oli eilen synttäritkin ja mittariin tuli ikää taydet kaksi vuotta. Sen kunniaksi otinkin tänään pari poseeraus kuvaa

Nuori herra 2v poseeraa synttärikuvassaan. (Kuva oma, älä kopio)

Pitihän vanhasta rouvastakin ottaa kuva.

Vanha rouva. (Kuva oma, älä kopio)

Ja juniorista vielä houkuttelin sen hölmön ilmeenkin. Pennusta saakka se on aina käännellyt ja kallistellut päätään..

Kuuluisa kallistus ilme. (Kuva oma, älä kopio)

Blogia aion jatkaa vielä, tosin olen kyllä tullut siihen tulokseen että taidan alkaa taas listaamaan tännekin kuukausittain kaikki lukemani kirjat. Sen avulla ainakin toissa vuonna sain itsestäni paremmin irti kirjoittamisinspistä tänne. Ja olihan vuoden lopuksi kiva seurata mitä oli tullut luettua ja ostettua.

Karvatassut (ei kirjoihin liittyvä juttu)

Ajattelimpa pitkästä aikaa jakaa kanssanne noiden karvaisten kuvia. 

Tässä ensimmäisessä kuvassa vanha rouva poseeraa syntymäpäivänsä kunniaksi, ikää tuli toukokuussa 9 vuotta kasaan. Hieman alkaa harmaatakin jo näkyä, silti ollaan nyt keväällä pitkästä aikaa päästy kurssille/tunneille mukaan treenaileen. Ehkäpä vielä ilmoitan vanhan rouvan kisoihinkin tässä kesällä, edellisistä kisoista onkin jo pari vuotta. Kyllä koiran muisti vain välillä yllättää, reilun vuoden tauko ja silti se oikea kapula löytyi tunnarissa ja yhtäkkiä osattiin luoksetulonkin pysäytys taas.. 

Vanha rouva 9v kuvassa. kuva omani. 

Nämä kaksi muuta kuvaa ovatkin viime viikonlopulta kun kävimme koirarannalla. Juniori varsinkin on vesipeto, tarkkana saa olla metsälenkilläkin ettei pääse pulahtamaan kaiken maailman pa**a-ojiin. Seuraapa jopa suihkuunkin välillä, kerran kaksi saanut sydänkohtauksen kun olen ollut suihkussa ja yhtäkkiä nähnyt jonkun vilahtavan silmäkulmastasi.. ennenkuin hokaat että Juniorihan siinä, osaa nimittäin avata ovet, samoin kuin vanhuskin. 

Juniorilla on ikää n. 1,5 vuotta, kooltaan on mennyt vanhuksen ohi jo viime syksynä. Pääasiassa treenaillaan ihan perusjuttuja vielä, sen lisäksi nyt ollut hieman projektia että juniorikin oppisi polkupyörän kanssa kulkemaan lenkillä. 

Juoniori poseeraa. Oma kuva.

 Lopuksi vielä yhteiskuva.

Yhteisposeeraus. Oma kuva.

Päivi Romppainen - Vainun varassa (Suomalaisia poliisikoiria työssään)

Tammi

Tätä kirjaa olen usein katsellut paikallisessa Suomalaisessa, mutta kirja hinta on ollut liian korkea ja olen monta kertaa meinannutkin ottaa sen tiedot ylös että kokeilen josko kirjastosta se löytyisi. Mutta eilen minua lykästikin kirjastoreissulla kun ihan sattumalta bongasin tämän. Tämä tulikin sitten vahingossa luettua heti eilen töissä ollessani. (tähän kohtaan sopisi erinmaisesti sellainen viheltely hymiö..)

Aihe on lähellä sydäntäni koiraihmisenä ja minusta on aina ollut mukava lukea lehdistäkin erilaisia koira juttuja varsinkin poliisi ym virkakoirien suorituksista. Se on aina niin uskomatonta mitä kaikkea eläimelle varsinkin koiralle voi opettaa ja uskon että ollaan vasta alkumetreillä siinä mitä niille voi opettaa ja vain luovuus on rajana sille mitä niille voi opettaa. Silti näistäkin tarinoista paistoi läpi ettei koira ole vain työväline vaan perheenjäsen ja työkaveri, siinä missä kaksijalkaisetkin. Lisäksi itse tiedän sen tunteen kun oma koira onnistuu jossain, jota treenattu kuukausikin kaupalla. Se tunne on jotain ihan käsittämättömän hienoa.

Tammen sivuilla kirjasta kerrotaan näin;

"Koiran tarkan hajuaistin avulla ratkotaan monenlaisia rikoksia, löydetään kadonneita ja pelastetaan ihmishenkiä. Ilman koiraa moni tässä kirjassa kerrottu tapaus olisi jäänyt tarkaisematta. Päivi Romppainen on koonnut tähän kirjaan vauhdikkaita ja jännittäviä kertomuksia poliisien koirien avulla ratkomista rikoksista. Mukana ovat jälkikoirat, huumekoirat, palokoirat, räjähdekoirat, tunnistuskoirat, ruumiskoirat ja suojelukoirat.
Kirjassa kerrotut tarinat ovat todella tapahtuneet ja niissä esiintyvät ihmiset ja koirat ovat todellisia, vaikka joitakin ihmisiä on suojeltu keksityillä nimillä. Uhrien ja rikollisten oikeat nimet on mainittu vain silloin kun ne ovat jo ennestään suuren yleisön tiedossa. Johdannosta kerrotaan koirien hankinnasta ja koulutuksesta ja kirjan lopussa on vielä lyhyt katsaus poliisikoiratoiminnan historiaan Suomessa. Koulutusmetodit on esitelty niin, että niistä saa vihjeitä kotikoirankin koulutukseen."

Eläimet ovat aina olleet heikko kohtani, elokuvissakin pystyn kyllä katsomaan kuinka ihmisiä silvotaan, murhataan ym mutta eläimiä varsinkin koiria ja hevosia katsellessa vastaavissa tilanteissa poikkeusketta vollotan tai suosiolla suljen silmäni ja/tai vaihdan kanavaa. Tässäkin tuli pariin otteeseen lukiessa (ja vielä töissä kuinka noloa..) kyyneleet silmiin, varsinkin viimeinen tarina kosketti. 

Suosittelen kaikille jota aihe kiinnostaa.