2/5 kirja arkea

Nämä kuvat ovat jo useamman viikon takaa mutta tässä kuvia kirjastoreissusta :)

Ensin tietysti piti päättää mitä palauttaa..

Piti järjestellä kirjat palautettaviin ja jääviin.. (Kuva oma)

Hassusti olin aamusti liikkellä tuona päivänä ja pääsin todistamaan että kirjastonkin eteen muodostui ihmismassa odottamaan ovien avausta. Empä ole ennen joutunut itse odottelemaan viittä minuuttia että pääsisi kirjastoon (iltavirkku kun olen enkä aamu..). Tästä oli kuva jonka totesin julkaisukelvottamaksi, koska auton sivuikkuna olikin likaisempi kuin luulinkaan..

Mutta kirjaston oven vierestä ottamani kuva sentään jotenkin onnistui..

Karhukaupunkin kirjasto.. (kuva oma)


Itse en ole erityisesti tämän automaatin fani, hidas verrattuna virkailijaan mutta varmaan kylläkin helpottaa virkailijoiden työtä kun lajittelee kirjat valmiiksi etc. Toisaalta omaan mielipiteeseeni vaikuttaa varmaan sekin että itselläni on yleensä useampi kirja palautettavana ja ne pitää yksitellen syöttää ja odottaa joka kirjan välillä parisen sekunttia. Ennen senkun vain nostit kasan tiskille. Parin kirjan kanssa ihan näppärä.. 

Kirjan palautusautomaatti, kuva lainattu kirjaston facebook sivuilta. 

Löpinää kirjoista ja kirjojen vierestä

Ompas noiden otsikoiden keksiminen aina välillä haastavaa..

Minulla olikin kolmen yön työputki viime viikonloppuna, ja kellon siirtokin vähän vielä sekoitti rytmiä. Joten viikonloppuna en ehtinytkään oikeastaan hirveästi lukea. Yleensä kun luen juurikin nukkumaan mennessä illalla. Tänään nukuinkin kolmeen iltapäivällä, kannattaa tosin ottaa huomioon että nukkumaan menin viiden jälkeen aamulla.. Huomenna pitäisikin jo taas päästä ajoissa ylös ja suunnata koululle pitkästä aikaa..

Kirjoista siis, itseasiassa tein viime viikolla tilauksen (pitkästä aikaa) adlibrikseen, kun Nora Robertsin uusin tuli tilattavaksi ( The Inn Boosboro Trilogy 1 - the Next Always). Tämä vaikuttaa siinä mielessä erilaisesta Robertsilta, että tämä paikka itseasiassa on olemassa, samoin kuin kirjassa esiintyvät hotelli, kirjakauppa ja ravintola (ja itseasiassa ne ovat Robertsin perheen omistuksessa?) vain henkilöt ovat keksittyjä ja tapahtumat tietysti.. Tässä vielä linkki kirjan expertiin ja Noran facebook videoon, jossa hän kertoo kirjastaan.

Lisäksi klikkailin ostoskoriini kaksi muutakin kirjaa, jo täällä julkaistulta toivelistalta. Itseasiassa vielä päivä tuon edellisen tilauksen jälkeen klikkailin tilaukseen yhden kirjan lisää kun huomasin että tämän uuden tilauksen voi yhdistää  aiempaa tilaukseen ja niin tilaukseen lähti myös Ally Condien Crossed.
En sitten malttanut sen kanssa odottaa Evanovichin myöhemmin marraskuussa ilmestyvää uutuutta..

Lisäksi olen innostuksissani laittanut kirjastoon kirjoja varaukseen, kaikki alkoi siitä kun  P. C. Castin House of Night sarjan ensimmäinen osa ei ikinä ollut hyllyssä, ei edes suomeksi. Joten laitoin sen sitten varaukseen, enkuksi tietysti kun sai valita. Lisäksi olen seuraavia osiakin jo hamstrannut lainaan kun olen ne hyllystä bongannut.

Tässä tälläinen "muuten huomautus", vaikkakin itse asioin kohtuu usein nuorten ja lasten osastolla, joka on siis tuolla kirjastossa ihan eri siivessä kuin aikuisten osasto. Niin oli aika korkea kynnys käydä tiskiltä tuo kirja varaamassa ja itse asiassa jos siellä olisi ollut paikalla vain näitä "vanhempia" kirjastonhoitajia niin olisi varaus jäänyt tekemättä. Onneksi paikalla oli tuon osaston ainut nuorempi työntekijä, jolta olen ennenkin uskaltanut käydä kysymässä mm. varastossa olleita Lotta-kirjoja. Noiden muiden kanssa asioidessa on tuntunut että he hieman katsovat kieroon kun tälläinen lähes kolmekymppinen on kysynyt jotain nuorten kirjoja.
Lisäksi kun häneltä kysyin Morganvillen vampyyreista kertovan toisen yhteisniteen tilannetta (netissä näkyi että se on tilattu kirjastoon), niin hän katsoi sen ja kysyi laitetaanko sekin varaukseen ja samalla kertoi että he käsittelevät sen nopeammin lainattavaksi jos siihen on varaus, eli saisin sen nopeammin käsiini varauksen kautta. Joten varasin senkin sitten. Mielestäni hyvää asiakaspalvelua kun kerrotaan tälläistä vähän "ylimääräistäkin". Hänelle sitten myös kehuinkin kirjaston nykyistä hyvää valikoimaa enkunkielisistä nuorten  kirjoista.

Kotona olen lisäksi varaillut vielä pari muutakin kirjaa, joiden tilan äsken katsoin netistä niin yksi niistä on matkalla "noutopaikkaan" ja muissa olen ensimmäisenä jonossa. Mainittakoon vielä kirjastoani kehuakseni että nuo kaikki ovat nuorille suunnattua fantasiaa/paranormaali-romantiikkaa, enkuksi. Kirjasto on tosiaankin panostanut tähän osastoon viime vuosina että iso kiitos heille siitä.

Varauksessahan minulla on (jos jotakuta kiinnostaa niin);

P.C. Cast - MarkedRachel Caine - The Morganville Vampires Vol.2 (tämä siis sisältää kirjat 4,5 ja 6 kyseisestä sarjasta eli Feast Of Fools, Lord Of Misrule and Carpe Corpus)
Richelle Mead - Vampire academy
Cassandra Clare - City of fallen angels


Jotta olisisin tasapuolinen kaiken ikäisiä kirjastonhoitajia kohtaan niin kerrottakoon että infotiskillä aikuisten puolella olen parasta palvelua saanut paikan (olettevasti eli minun silmääni) vanhimmalta kirjastonhoitajalta. Eli ei se asiakaspalvelun laatu iästä ole kiinni. Ja jos en jotain erityistä etsi niin yleensä käytä lainausautomaattia ja kirjaston ihan uutta palautusautomaattia. Samoin suosin netin välityksellä tehtäviä uusintoja ja varauksia.

Niin ja asiakaspalvelusta sen verran että itsehän olen työskennellut yli kolme vuotta aspa-tehtävissä eli tunnen sen kolikon toisenkin puolen. Siksi arvostankin sitä kun joku ns. "osaa hommansa..."

Tulipas aiheesta aiheeseen hyppivää tekstiä, mutta ajattelin antaa ajatuksieni vain kulkea tässä postauksessa.

Kirjasto, yksi elämäni rakkauksista

Kun joku kysyy minulta; Jos saisit ottaa vain yhden asian mukaan autiollesaarelle, mikä se olisi?

Minä vastaisin suurella todennäköisyydellä; Kirjasto. Mielellään vielä sellainen johon tulisivat kaikki uutuudetkin..


Ensinnäkään tälläisenä suurlukijana en voisi kuvitella valitsevani vain yhtä kirjaa tai edes vain kymmentä kirjaa mukaani. Muut "rakkaat" suuttuisivat minulle.

Mutta kuinkas kaikki alkoikaan..

Tämä on itseasiassa yksi elävimmistä lapsuuden muistoistani, ja mietinkin voiko tämä pitää paikkansa. Joten tänään kun muistin, itseasiassa lähdin kirjastosta töihin, soitin äidilleni ja varmistin tarinan paikkansa pitävyyden.

Alkasiksi taustaa sen verran että olen kotoisin pienelta paikkakunnalta Etelä-Pohjanmaalta ja vanhemmillani on maatila siellä vielä tänä päivänäkin. Silloin myös isäni vanhemmat asuivat samassa pihapiirissä. En ole ollut vielä koulussa kun tämä on tapahtunut, mutta tarkkaa ikääni en tiedä, veikkaisin että olisin ollut 5-6-vuotias. Pikkuveljeni on minua kaksi vuotta nuorempi.

Olemme jonain (kauniina) kesäpäivänä leikkineet pihalla, kun huomasimme ison auton pysähtyneen tienpäähämme. Me sitten lähdimme veljeni kanssa tietysti katsomaan mikä tuo kumma auto oikein on. Auton kyljessä oli avoin ovi josta pääsi sisälle autoon ja auton sisällä istui joku mies. En muista oliko paappamme myös autossa tuolloin vai olimmeko hänen lähdettyä vasta uskaltautuneet autoon sisälle.
Mutta tuosta autosta sai kirjoja mukaan ja ne sai viedä kotiin. Me otimmekin joitan kirjoja mukaamme ja menimme kotiin niiden kanssa. Kotona äiti tietysti, kirjat huomattuaan, alkoi kyselemään mistäs nämä oikein on? Jotain olimme kuulemma "sedästä" selittäneet. Äitini tietysti niistä näki että ne ovat kirjastosta ja lähti sitten niiden kirjojen kanssa kirjastoauton seuraavalle pysäkille selvittämään kuinka olimme saaneet ne haltuumme. Kirjastoauton kuski oli sitten kertonut äitille että hän oli laittanut ne meidän paappamme kortille.

En muista sainko heti tuon jälkeen oman kirjastokortin vai lainasimmeko me aluksi äitini kirjastokortilla kirjastoautosta aina lisää luettavaa. Sen kuitenkin muistan että oman kortin olisin saanut ennen koulun alkua, koska muut oppilaat joutuivat jonottamaan omiaan, mutta minä ja pari muuta saimme alkaa jo tutkailemaan kirjoja kun meillä oli jo kortit. (kirjastoauto kävi koulun pihassa joka toinen perjantai)

Jo ala-asteesta saakka olen ollut kova lukemaan ja kun lasten/nuorten osastolta alkoi olemaan vaikeuksi löytää lukemista niin olen siirtynyt jo ala-aste iässä aikuistenkin puolelle. Äitini sitä yritti hiukan "kieltää" mutta sanoi että minkäs sille teki kun tyttö sanoi että "kaikki on jo luettu" ja "ei löydy enään lukemista". Tosin ainoat kirjat jotka muistan äitini tuolloin kieltäneen ovat Catherine Cooksonin, muistaisin että minulla olisi ollut silloin Tilly? lainassa. Samoi muistelisin että 3-4-luokan opettaja olisi myös jossain vanhempain illassa äidille sanonut että kannataisi seurata luenko tosiaan kaikki sanat vai hypinkö, koska luin "niin paljon". Äiti oli kuulemma tullut sieltä kotiin ja pyytänyt sitten minua lukemaan ääneen, ja todennut ettei hän meinaa pysyä mukana lukutahdissani.. Se juttu jäi kuulemma sitten siihen.

Kirjastoauto pysähtyikin koko minun kotona asumiseni aikana joka toinen viikko meidän tienpäässämme, ja sen kuskit tulivat tutuiksi. Joskus pääsin äidin mukana myös kirkonkylän kirjastoon tutkailemaan valikoimia.
Uusi maailma aukenikin yläasteen alun jälkeen, sijaitsihan kirjasto kirkonkylällä vain parinsadan metrin päässä yläaste-lukiosta. Siellä tulikin piipahdeltua ruokatunnilla, koulussa olessani. Poikakaverin myötä hommasin lukio iässä kirjastokortin myös naapurikaupungin kirjastoon, hän asui nimittäin siellä.

Lukion jälkeen muutin, pois kotoa noin parin sadan kilometrin päähän isompaa opiskelukaupunkiin. Yksi ensimmäisistä paikoista jonne etsin reitin kartan avulla oli pääkirjasto. Siellä onkin tullut vierailtua, myös sivukirjastoissa, koska niissä on yleensä paremmin uutuuksia saatavilla.

Tosin ei se elo kirjaston kanssa aina ole ollut niin auvoista. Olen hyvä lainaamaan mutta se palauttaminen.. Voin rehellisesti sanoa että olen varmaan elämäni aikana maksanut useampia tuhansia euroja sakkoja. Ikinä en ole niiden maksamisesta valittanut, vikahan on omani. Mutta varausmaksuja en meinaa käsittää, harvoin varailenkaan kirjoja.

Tuossa vuonna 2009 tuo kirjastolainojen myöhätymismaksut menivät sitten "yli" ja olin sellaisessa oravanpyörässä josta ei tuntunut olevan pääsyä pois. Täällä kirjaston sakkoraja on 10e, kun se ylittyy ei enään itse pysty uusimaan lainojaan. Minullahan siis on tunnukset, että pystyn itse uusimaan netissä lainani etc. Minulla on myös muistutuspalvelu, eli sähköpostiini tulee viesti aina kun eräpäivä lähestyy. Tilannehan oli se että minulla oli lainoja useampi sata kappaletta (mm. Lotta-kirjat) ja yhtäkkiä sakkoja olikin sitten kertynyt useamman satasen edestä. Silloin päätin että nyt riittää, ja palautin kaikki kirjat (palautusluukun kautta kirjaston ollessa suljettuna, en kehdannut mennä sisälle kirjastoon sen kirjamäärän kanssa..).

Aloitinkin kirjastolakon kesällä 2009, se kestikin noin vuoden, viime kesän heinäkuussa (2010) lakkoni loppui. Mutta vasta nyt keväällä on tullut lainattua enemmän kirjoja, lähinnä noita Lehtisiä.

Viime syksyltä jäikin mieleen mukava muisto, joka oikeastaan kyllä kertoo aika paljon siitä kuinka paljon olen aikoinaan vieraillut kirjastossa.

Asun siis kaupungissa, jossa on yli 70 000 asukasta, täällä on pääkirjasto ja useampia sivukirjastoja. Erityisesti pidän yhdestä sivukirjastosta, jossa vieläkin käyn mieluiten noista sivukirjastoista vaikka asunkin kaupungin toisella laidalla.

Kävimpä sitten siellä viime syksynä ensimmäisen kerran lakkoni jälkeen niin kirjastonhoitaja (mies) kysyi lainoja tehdessäni että "Missä olet ollut kun sua ei ole näkynyt hetkeen?"

Selitin että olin ollut lakossa vuoden. Mutta olihan se ihan mukava tunne kun joku oli kaivannut..