Elina Rouhiainen - Uhanalainen (Susiraja osa 2)

Elina Rouhiaisen kotisivut



Tämän lainasin kirjastosta varauksen kautta, pari arvostelua tästä ehdinkin jo lukea ennen kuin pääsin itse tämän lukemaan.
Muistikuvani ensimmäisestä osasta ovat olivat (ja osin ovat vieläkin) todella hataria, lähinnä muistan sen olleen ihan ok kirja. Mietin jopa että vaivaudunko tätä lukemaan, eli aika ei ollut kullannut muistoja tuosta Kesyttömästä vaan päin vastoin.

Siksi olenkin hiukan äimistynyt koska pidin tästä, oikeastaan aika paljonkin. Tämä oli huomattavasti parempi kuin ensimmäinen osa. Yleensä toinen osa on sellainen plääh, väliinputoaja, ja taso laskee ensimmäisestä osasta ja pohjustetaan seuraavaan osaa joka yleensä on päätösosa. En muista koska viimeksi olisin pitänyt toisesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä.
(Höh, saman tein muistin juurikin sellaisen tapauksen, vaikka eilis illasta saakka olen miettinyt aihetta, mutta tosiaan Jillin Doddin Kiss Me oli parempi kuin Stalk Me, näistä kirjoista on ehkä tulossa laajempi postaus joskus. Mutta takaisin aiheeseen)

 Ekasta osasta muistin tosiaan sen verran että Raija joutui muuttamaan sedän enon ym luokse, ja ei pitänyt siellä olosta. Sitten hän ihastui ns suosittuun poikaan, kyläläiset paljastui ihmissusiksi, löysi kaverin Nikon. Poika ihastui myös, suhdetta ei hyväksytty heillä oli ongelmia pojan isän kanssa joka oli alfa. Jonkun kaulanauha jutun ja sen että hän ja Niko karkasivat Helsinkiin kirjan lopussa.

Tosiaan muistin päähenkilön nimenki väärin, ainut nimi jonka kirjasta muistin ja senkin väärin.

Kerrankin hyvä takakansi teksti, joka ei paljasta liikaa joten tässä sekin;

"Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.

Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.

Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskellä repivää taistelua. Jos ei edes omiin tunteisiinsa voi luottaa – keneen voi?"


Toisen ja ensimmäisen osan välillä on noin nelisen kuukautta. Tuo oli juuri sopiva, Raisa ja Niko olivat ehtineet asettua Helsinkiin jo mutta Hukkavaaran tapahtumat eivät olleet vielä täysin unohtuneet. Toiseksi pidin siitä ettei alussa ollut tylsää arki osuutta vaan tapahtumat alkoivat heti vyöryä. Kuitenkaan päähenkilöt eivät tehneet mitää pika ratkaisuja vaan tapahtumien kulku oli loogista ja uskottavaa. Hei eivät siis sokkoina kanoina ryntäilleet sinne tänne.

Tässä oli sopivassa suhteessa toimintaa, mysteeriä ja rakkautta. Pidin Raisasta enemmän tämän osan perusteella kuin ensimmäisen, hahmon kasvu on siis nähtävissä. Enään ei oltu tyypillisessä ihastunut teinityttö vaiheessa, vaan Raisa tuntuu tajuavan elämän realiteetit liiankin hyvin. Mikael ei enään tuntunut niin saavuttomattomalta vaan oli helpommin lähetyttävä tässä, kun häneltä oli riisuttu pois kaikki edellisen osan vaikutusvalta (raha, asema). Raisan alkuperä jäi vieläkin hämärän peittoon, ehkäpä seuraavassa osassa keskitytään enemmän siihen. Niko taas tuntuu saaneen enemmän itseluottamusta, omanlaiset ihmiset ja rauha tekevät ihmeitä persoonille.

Kirjan loppuun oli taasen, lajityypillisesti, jätetty yllätysmometti josko toinenkin. Ainut silmiini särähtynyt juttu kirjassa oli Raisan pohdiskelut Mikaelin äidistä ja siitä kuinka hän on ohjaillut poikaansa, ne tuntuivat irrallisilta muuhun kirjaan verrattuna. Muuten erinomainen kirja, vieläkin ottaen huomiaan että tämä on suomalainen. Näitä nouseviä nimiä on nyt paljon ponnahdellut pinnalle, hyvä niin.

En mistään löytänyt tietoa kuinka monta osaa tähän sarjaan tulee, vain sen että Rouhiainen kirjoittaa parhaillaan kolmatta osaa. Ei muuta kuin kolmatta osaa odotellessa.