Leena Lehtolainen - Surunpotku (Maria Kallio)

Nyt mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, tähän asti olen välttynyt tästä pohjoismaisesta rikoskirjallisiuden lukemisesta..

Mutta töihin ilmeistyi tälläinen lappu seinälle ja sen alle tämä kyseinen kirja halukkaille lainattvaksi. Sen myötä sitten loppujen lopuksi tartuin tähän. Täytyy myöntää että tämä jäi keskenkin kerran, ja sitten kun työkaveri mollasi tämän loppuratkaisua niin innostuin lukaisemaan tämän loppuun. Lisäksi myönnän etten olisi tähän tarttunut ilman tätä tilaisuutta.. (Tässä ehkä samalla paljastui missä työskentelen..)

Kuva oma.

Goodreads

Tämähän on jo 13. Maria Kallio-kirja. Sarjaan kuuluvat

1. Ensimmäinen murhani (1993)
2. Harmin paikka (1994)
3. Kuparisydän (1995)
4. Luminainen (1996)
5. Kuolemanspiraali (1997)
6. Tuulen puolella (1998)
7. Ennen lähtöä (2000)
8. Veren vimma (2003)
9. Rivo Satakieli (2005)
10. Väärän jäljillä (2008)
11. Minne tytöt kadonneet (2010)
12. Rautakolmio (2013)
13. Surunpotku (2015)





Lisäksi Maria Kallio esiintyy parissa kirjassa sivuhahmona tai tarinoissa päähenkilänä;

Tappava säde: sivuhenkilö  (1999)

Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia: kertomukset Maria Kallion ensimmäinen tapaus, Ruma juttu, Joulutähdet, Ruumiin kulttuuria ja Sydänverellä.  (2001)

Viimeinen kesäyö: kertomukset Toivon hetki jaValkoinen prinssi (2006)

Maria Kallio -extra: kertomukset Basistin tapaus ja Kuollut lumiukko  (2013)

Tietoni Maria Kalliosta ennen tätä olivat lähinnä mielikuva Minna Haapkylän esittämästä poliisista. En ole kyllä tuota sarjaakaan katsellut vain vilauksen joskus nähnyt. Samoin olisin toki osannut nimetä kuka näitä kirjoittaa.

Leena Lehtolaiselta en siis ole lukenut mitään ennen tätä.

Kirjan takakansi lupaili hiukan edes mielenkiintoista tarinaa, jos ei muuta niin töiden puolesta;

"Jalokivet ovat joskus tappavan kauniita.

Komisario Maria Kallio kollegoineen huomaa, että lumoavat jalokivikorut voivat nostaa esiin ihmisen raadollisimmat piirteet.

Tapiolan kirkon tiloista löytyy jalokiviasiantuntija Jaakko Pulman ruumis. Tämän puoliso on urallaan nousussa oleva kansanedustaja. Kuka himoitsi Pulman välittämiä perinnejalokiviä niin paljon että tappaisi? Maria Kallion ryhmän tutkimukset johtavat rahapelien ja rahanpesun maailmaan. Kansanedustajan menneisyydessä tapahtuneesta hiihto-onnettomuudesta paljastuu yllättäviä piirteitä, ja vainajan puhelimesta alkaa tulla outoja viestejä ja lopulta pommiuhkaus. Tilanteen kiristyessä eivät sivullisetkaan ole turvassa, ja Kallion ryhmää uhkaa sen uran pahin surunpotku. "

Helppolukuinen tämä oli, ihan hyvin kirjoitettu ja hyvää kieltä. Kiva lukea vaihteeksi jotain suomeksi.

Valitettavasti kuitenkaan en voi sanoa että tämä olisi imaissut mukaansa tai että etten malttanut laskea tätä käsistäni. Päinvastoin välillä sai olla tiukkana etten alkanut hyppimään sivujen yli. Aku oli hieman lupaava mutta sitten lässähti..

Varsinkin loppuratkaisu kummastutti, enkä ollut ainoa parin työkaverin kanssa kun tästä juttelin niin hekin olivat samaa mieltä. Lähinnä oli kummastu että kuka tämä murhaaja nyt oikein olikaan..? Melkein piti tarkastaa selailemalla taaksepäin missä hänet mainitaan, mutta totta puhuen ei minua jaksanut se sitten niin paljoa kiinnostaa lopuksi.

Muutenkin rikoksen ratkaisemis kuviot tuntuivat keskeneräisiltä ja samoin myös Marian henkilökohtaisen elämä kuviot. Postikortti joltain mieheltä, ja se ohitettiin vain mainaisulla eikä se liittynyt mitenkään mihinkään tai aiheuttanut mitää ei tunnetta tai tekoa. Ehkä kiva muistutus tutuille lukijoille vanhasta heilasta (päättelin kortin olevan joltain sellaiselta). Sama juttu vanhan pomon soitoilla, ihan outoja mihinkään liittymättömiä. Noita ei saatu sidottua itse tarinaan mitenkään.

Ideat olivat ihan ok-tasoisia toteutus sitten vähän niin ja näin, itse en saanut tästä mitään otetta ei tullut odottamiani ahaa-elämyksiä murhaajasta tai syyllisestä. Hahmot jäivät myös vieraiksi, jopa kliseisiksi. Ehkäpä syynä voisi olla etten ole lukenut edellisiä osia mutta eipä tämän perusteella tullut mitään hinkua niitä lukeakkaan. Oma vaistoni oli oikeassa, ei minulle.