 |
| Goodreads |
Highland magic -sarjaa on tähän mennessä ilmestynyt kolme osaa, neljäs osakin on tulossa ja sen pitäisi olla sarjan viimeinen osa. Sarjan edellistä osista tekemäni postaukset voi lukea täältä.
Tapahtumat jatkuvat lähes heti edellisen osan lopusta ja ihan hirveitä cliffhangereita ei jää kirjan loppuun. Pidin myös tästä osasta melkein yhtä paljon kuin ensimmäisestä. Erityisesti loppu onnistui minut yllätämään varsinkin kun se on niin selvä ratkaisu tiettyyn pulmaan. Eipä ole ensimmäinen kerta kun Harper onnistuu minut yllättämään ratkaisuillaan, pidän siitä ettei kaikki mene aina niin kuin ajattelisi.
Kelpo sarja urbaanista fantasiasta pitävälle, mutta nyt hieman spoilaavampaan esittelyyn..
Goodreadsissa kirjasta kerrotaan seuraavasti:
"Integrity Taylor has regained possession of her ancestral lands - and inherited a whole host of new problems. The spectre of what really happened to her parents is casting a shadow over everything while Fomori demons are being sighted up and down the Highlands. It doesn't help that Aifric Moncrieffe still seems determined to see her dead and emerald eyed Byron remains stubbornly blind to his father's true nature.
Integrity is determined to stay in control of her own destiny, however, even if it means confronting the darkness across the Veil yet again. And at least she's still got a sense of humour... "
Tämä jatkaa hieman paremmin sarjaa kuin edellinen osa, eikä ole ihan yhtä tapahtumarikas. Tai toisaalta on muttei samalla lailla kuin toine osa. Kirja alkaa siitä kun Integrity ja kumppanit saapuvat hänen sukunsa/klaanisa maille, jotka hävitettiin aikoinaan tämän vanhempien petturuuden vuoksi. Byron voitettuaan edellisessä osassa kisan sai esittää toiveen ja hän esittikin Integrityn aikoman toiveen eli että maat palautettaisiin hänelle. (Oi, kuinka eikös rakkaus vaan saa tekemään outoja asioita..)
Linna ja tilukset ovat tietusti huonossa kunnossa, mitä nyt voikin odottaa ja maa on suolattu niin ettei siinä kasvaisi mitään. Kauaa tätä ei murehdita vaan Integrity ottaa ohjat käsiinsä ja edellisessä osassa hän lupasi erään klaani päällikölle hakea heidän kadonneen jäsenensä jäännökset Veilin takaa vastapalvelusta vastaan. Vaikka kyseinen päällikkö ei täysin luotakaan uuteen päällikköön niin hän suostuu sopimukseen.. Tästä alkaakin tapahtumien kulku, samalla reissulla Integrity nimittäin puolivahingossa onnistuu saamaan peikot puolelleen ja toisen päällikön vaatimuksesta hän pääsee vielä tapamaan Byronin..
Byron on vieläkin sokea isänsä, joka on päälliköiden päällikkö, aikeille mutta silti hän haluaa vain auttaa. Ensin hieman ihmettilin Byronin mukana tullutta Tippaniaa, joka on sarjassa ollut ilkeä toinen nainen. Mutta hänen hahmonsa saikin lisää ulottuvuutta tässä kirjassa, ja hänen "takinkääntöään" en osannut odottaa. Hienoa kuinka tuokin puolen vaihto oli kuitenkin tehty niin ettei Tippania kuitenkaan menettänyt purentaansa ja kaikki muuttunut auvoiseksi ikuiseksi ystävyydeksi.
Peikoihin liittyvä juonikuvio olikin hieman enemmän ennalta aavistettava mutta silti se sopi kirjaan hyvin. Samoin pelastuskuviot olivat aika itsestään selviä. Mutta isot pisteet lopun juonenkäänteistä, tuota en osannut odottaa, vaikkakin se on aivan oiva ratkaisu jos joku haluaa sinut murhata. Eli lopussa Integrity teeskenteli kuolevansa (Byronin käsivarsille, kuinka muuten..) lisäksi Byronin silmät alkoivat avautumaan ja kirjan lopussa olikin hänen näkökulmastaan kirjoitettu osuus.
Loppu saikin minut odottamaan jatko ja sitä on tällä tietoa luvassa vasta joulukuussa.. Taatusti luen seuraavankin osan.
Ei kommentteja