Kuuneltuani Yle areenalta Runotyttöjä ja ..-ohjelman, jossa keskusteltiin Rauha S. Virtasen Seljan tytöistä, niin minulle tuli kauhea hinku lukea näitä jälleen. Joten eikun vain kirjastoon ja lainaamaan kolme ensimmäistä osaa tätä sarjaa, loput osat pitikin hakea parin päivän päästä..
Sarjaanhan kuuluu nykyisin kuusi osaa;
Seljan tytöt, 1955
Tapaamme Seljalla, 1957
Virva Seljan yksityisasia, 1961
Tuntematon Selja, 1964
Seljalta maailman ääreen, 2001
Seljan Tuli ja Lumi, 2009
Itse en muista koska olen nämä ensimmäisen kerran lukenut, tai edes sitä koska viimeksi. Mutta uskaltaisinmpa ainakin väittää lukeneeni neljä ensimmäistä osaa ainakin kahteen kertaan ja tuon viimeisen osan nyt ensimmäisen kerran.
Kirjojen juonta en nyt lähde sen enempää erittelemään, uskon että "lähes kaikki" ovat nämä lukeneet ovat niin klassikko kamaa minun mielestäni (samoin kuin mm. Tiina-kirjat tai Montgomeryn Annat ja Runotytöt).
Neljässä ensimmäisessä osassa oli vieläkin sitä jotain-ta, ja niiden tenho saikin minut edelleen suorastaan ahmimaan ne. Niissä on tuo tyttäkirjojen ihana ajaton maailma ja sen "vanhan ajan" tuntua.
Mutta mutta.. Tuo viides osa oli ihan erilainen ja täytyy tunnustaakin että hypin siitä kohtia ylitse ja lähellä oli etten siihen pettyneenä jättänyt tuota kuudetta osaakin lukematta. Kuudes osa olikin sitten hiukan parempi, muttei siinäkään mielestäni päästy ensimmäisen neljän osan tasolle.
En tiedä mikä siinä mättäsi, ehkäpä se että se rauhallinen, turvallinen maailma, joka on tyttökirjojen perustana puuttui näistä lähes kokonaan. Niissä lähinnä vaahdottiin tuosta politiikasta ja Chilen tilanteesta. Tuntui että tilanteen kuvailuun käytettiin enemmän aikaa kuin siihen mitä päähenkilöille tapahtuu. Osa henkilöistä oli lisäksi muuttunut ihan tunnistamattomaksi esim. uusperheen äiti Rea oli ihan oudon oloinen näissä kahdessa viimeisessä kirjassa.
Kuudes osa oli taas tutumpaa, mutta mielestäni kirjassa hypittiin liikaa eri henkilöiden elämässä. Osa henkilöiden kokemuksista tuntui hirveän irrallisiltä kokonaisuudesta ja tilanteista hypittiin toisiin kauhealla vauhdilla.
Yleisarvio siis, luultavammin tulen ainakin neljä ensimmäistä osaa lukemaan tulevaisuudessakin uudelleen mutta nämä kaksi uudempaa lisäosaa jäävät kyllä seuraavalla uusintakierroksella lukematta.
Muista Virtasen kirjoista mieleeni on erityisesti jäänyt Luumupuu kukkii, joka itseasiassa on mielestäni jopa Seljan tyttöjä parempi..
Nostalgia haaste - osa 2; Rauha S. Virtanen - Seljan tytöt
torstai 28. heinäkuuta 2011
Tunnisteet:
haaste,
Rauha S. Virtanen,
tyttökirjat
Nora Roberts - Chasing Fire
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Kuvä täältä |
Tämän lukemisessa kuluikin aikaa, taas siis itse lukemisessa ei mennyt kauaa, mutta aloittamisessa kylläkin. Ostin tämän melkein heti sen ilmestyttyä huhtikuussa. En tiedä mikä lukemista oikein viivytti, olisiko ollut (taas) osittain syynä suuri hypetykseni Dead Reckoning kanssa.
Yleensä tapaan lukea nämä(kin) yhdeltä istumalta, mutta nyt tuli luettua tätä useampana päivänä. (hhmm ihmiset, jotka eivät osaa nukkua valot päällä niin että toinen osapuoli saisi rauhassa lukea kirjansa loppuun..)
Kirja oli ihan hyvä, aika tyypillinen Roberts, rakkautta ja jännitystä sopivassa suhteessa. Nyt viime kirjoissa Robertsilla on ollut aika selkeä teema luonnon ja ihmisten pelastamisen puolesta;
Blue Smoke (2005); Savuhuntu (2007) - päähenkilö Reena on tuhonpolttotutkija (ollut myös palomies tai nainen)
Angells Fall (2006); Enkelten putous (2008) - Tässä ei niinkään päähenkilöiden ammatit liity teemaan vaan muu, kirja sijoittuu luonnonkauniiseen Wyomingiin ja kirjassa vietetään aikaa luonnossa mm. patikoiden paljon.
High Noon (2007); Keskipäivän polte (2010) - päähenkilö Phoebe on panttivanki neuvottelija (onko tämä oikea suomenkielinen sana?)
Black Hills (2009); - Kirja sijoittuu keskelle kauneita Etelä Dakotaa ja kirjan päähenkilö Lil on biologi, joka on erikoistunut villieläimiin (erit. isoihin kissaeläimiin kuten puumiin). Lisäksi hän on perustanut Change Wildlife Refuge:n eli turvakodin villieläimille.
The Search (2010); päähenkilö Fiona, kouluttaa koiria ja osallistuu omilla koirillansa mm. kadonneiden ihmisten etsintään (pelastuskoira/rauniokoira toimintaa). Fiona on myös kokenut eränkävijä/patikoija.
Chasing Fire (2011); Tämä kertoo Missoulan "savu hyppääjistä" eli palomiehistä/naisista, jotka hyppäävät keskelle metsäpaloja sammuttaakseen ne ja pelastaakseen ihmisiä ja luontoa.
Mutta itse kirjaan, kuten tuossa totesin kirja kertoo Missoulan smoke jumper:sta, jotka ovat itseasiassa ihan oikeasti olemassakin (googlettelin ja löysin nämä sivut ). Päähenkilö Rowan on hypännyt tuleen jo viiden kauden ajan, ja savuhyppääminen kulkee hänen suvussaan. Hänen isänsä on legendaarinen savuhyppääjä the Iron Man. Tosin Rowania vaivaavat vieläkin painajaiset edellisen hyppykauden lopusta, jolloin hänen hyppyparinsa ajautui tuulen mukana suoraan tuleen ja menehtyi.
Kirja alkaa uuden kauden alusta ja mukana onkin uusia "keltanokkia", jotka tosin kaikki eivät selviä tiukasta koulutuksesta. Keltanokkien joukossa on myös Gull, joka on toiminut jo palomiehenä muualla ja omistaa osittain kotopaikkakunnallaan pelihallin. Näiden kahden välillä alkaa kipinöidä ja samalla paljastuu etteivät kaikki ole selvinneet viime kauden hyppääjän menetyksestä ja tämä joku syyttää jäljelle jääneitä hyppääjiä tapahtuneesta. Sattuu pari murhaa, ampumisvälikohtaista, sabotoituja välineitä ym.
Ihan perushöttöä siis, tosin nyt oli kyllä kiva lueskellä näistä hyppäjistä ja kuinka kokonaisvaltaista tuollainenkin "ammatti" on; kun palosireeni soi, jää kaikki kesken (siis aivan kaikki :D) ja hyppylistalla olevat kiiruhtavat parin minuutin varoajalle lentokoneeseen ja valmistautuvat taistelmaan metsäpaloa vastaan. Nämä taistelut saattavat venyä useammaksi päiväksi ja nukkuminen jää vähälle, silti heidän pitää pysyä skarppeina tuli kun voi muuttaa suuntaansa. Aika elämäntapa ammatti.
Kirjalle antaisin ihan kasi miinuksen, ei paras muttei huonoinkaan Roberts tai tässä lajissa.
Näyte tekstistä Nora Robertsin kotisivuilta
P.S. ihan hirveätä lukea ensin kirja englanniksi ja sitten yrittää kirjoittaa siitä suomeksi. Varsinkin tässä kirjassa tuntui olevan paljon erikoissanastoa, jonka kyllä suurimmaksiosaksi ymmärsin lukemisen yhteydessä mutta suomennoksia en noille sanoille tiedä tai en löytänyt. Esim. hotshot firefighter, tämä tajuaa olevan jonkinlainen erikoispalomies, mutta perussanakirjasta sanaa ei löydy eikä google-kääntäjäkään tätä tuntenut. Vasta googletus paljasti tämän olevan palomies, joka on erikoistunut luonto tulipaloihin (täällä wiki) tai tarkkaa suomennostakaan en tuolle vieläkään tiedä, tiedän vain mitä se tarkoittaa.. (tai onko Suomessa edes tälläisia..?)
Jean Kwok - Käännöksiä
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Tämä tarttui mukaani viime viikkoisella kirjasto vierailuilla ja lukaisin sen torstaina. Muistelin että olen jostain blogista tästä lukenut, mutta yllätyin sitten etsiessäni kyseistä blogia, kuinka monessa blogissa tämä onkin jo luettu. Enkä kyllä tiedä sitten sanoa mistä olen tästä lukenut silloin joskus..
Luin tämän oikeastaan yhdeltä istumalta, mutta niin luen muutenkin suurimman osan kirjoista. Päällimmäisenä tästä jäi mieleen että tämä oli ihan hyvä kirja (vähän kuin joku asia on ihan kiva tai hyvä). Eli ei erityisen huono muttei erinomainenkaan.
Aihe oli/on mielenkiintoinen ja kerronta oli ihan sujuvaa. Tosin näin jälkeenpäin ajatellen tästä olisi varmaan saanut enemmän irti alkuperäiskielellä, nyt nuo Kimin kielelliset kömmähdykset tuntuivat väkisin väännetyiltä vitseiltä (osittain).
Samoin kerronnan paikattainen pinnallisuuus häiritsi. Välillä kuvattiin asioita hyvinkin tarkkaan, kuten se kuinka se kangaspöly tarttui ihoon vaatteita viimmesteltäessä(pakattaessa) ja sitten taas harpottiin asioita. Toisaalta tämä perustui osin kirjoilijan omiin kokemuksiin, niin siitä näkökulmasta ajatellen minäkin muista eri asioita mm. lapsuudesta tarkemmin kuin toisia.
Loppuratkaisusta ja sen tavasta en oikein osaa sanoa mitään, kovati tuo on tuntunut jakavan lukijoita. Itseäni jäi vain häiritsemään että mitä tapahtui mm. Anettelle, hän oli kuitenkin aika merkittävässä asemassa Kimin elämässä. Samoin olisi ollut kiva tietää miten Curtille kävi.
Lisäksi jäin ihmettelemään Kimin ura valintaa Kirurgi? itse miellän sen vahvasti ns. kutsumus ammatiksi ja missään kirjan vaiheissa ei tuota kutsumusta kyllä tullut ilmi. Matemaattisesti lahjakkaalla ihmisellä on paljon muitakin uravaihtoehtoja esim. arkkitehti, eri alojen DI:t, fyysikko, avaruustieteet ym.
Mutta loppukaneetiksi voisin todeta että tuskin tulen tätä uudelleen lukemaan. (Minun yksi mittarini hyvälle kirjalle on se että se kestää useamman lukukerran)
Muita Käännöksiä -kirjan lukeneita;
Maria -Sinisen linnan kirkasto
linnea kujerruksia
Susa Järjellä ja tunteella
Hanna Kirjainten virrassa
Katja Lumiomena
Kuva ja kirjan esittely kustantajan sivuilla |
Aihe oli/on mielenkiintoinen ja kerronta oli ihan sujuvaa. Tosin näin jälkeenpäin ajatellen tästä olisi varmaan saanut enemmän irti alkuperäiskielellä, nyt nuo Kimin kielelliset kömmähdykset tuntuivat väkisin väännetyiltä vitseiltä (osittain).
Samoin kerronnan paikattainen pinnallisuuus häiritsi. Välillä kuvattiin asioita hyvinkin tarkkaan, kuten se kuinka se kangaspöly tarttui ihoon vaatteita viimmesteltäessä(pakattaessa) ja sitten taas harpottiin asioita. Toisaalta tämä perustui osin kirjoilijan omiin kokemuksiin, niin siitä näkökulmasta ajatellen minäkin muista eri asioita mm. lapsuudesta tarkemmin kuin toisia.
Loppuratkaisusta ja sen tavasta en oikein osaa sanoa mitään, kovati tuo on tuntunut jakavan lukijoita. Itseäni jäi vain häiritsemään että mitä tapahtui mm. Anettelle, hän oli kuitenkin aika merkittävässä asemassa Kimin elämässä. Samoin olisi ollut kiva tietää miten Curtille kävi.
Lisäksi jäin ihmettelemään Kimin ura valintaa Kirurgi? itse miellän sen vahvasti ns. kutsumus ammatiksi ja missään kirjan vaiheissa ei tuota kutsumusta kyllä tullut ilmi. Matemaattisesti lahjakkaalla ihmisellä on paljon muitakin uravaihtoehtoja esim. arkkitehti, eri alojen DI:t, fyysikko, avaruustieteet ym.
Mutta loppukaneetiksi voisin todeta että tuskin tulen tätä uudelleen lukemaan. (Minun yksi mittarini hyvälle kirjalle on se että se kestää useamman lukukerran)
Muita Käännöksiä -kirjan lukeneita;
Maria -Sinisen linnan kirkasto
linnea kujerruksia
Susa Järjellä ja tunteella
Hanna Kirjainten virrassa
Katja Lumiomena
Lisää ostoksia
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Nämä nyt eivät varsinaisesti ole kirjoja mnutta liittyvät kyllä läheisesti niihin. Tulipa tässä lomalla käytyä Tampereen Ikeassa ja viimeinkin ostin kaksi näitä kauan havitteleminia kirjahyllyjä. Joskos kirjat taas mahtuoisivat hiukan paremmin hyllyihin, eikä tarvitsisi kahdessa rivissä niitä pitää..
Ikea, Billy-kirjahylly valkoinen. |
Lisäksi tuli kirppareita eilen kierreltyä ja kaksi kirjaa tarttui matkaani. Tuija Lehtisen Mirkka, lukiolainen (se oikea painos) ja Kaari Utrion Porvarin morsian (pokkari).
Harvemmin tuleekin kirppareita kierreltyä, joten yllätyinkin hieman kun selvästi huomasi joidenkin myyvän hamstarattuja alennuskirjoja. Ja vieläpä kalliimmalla kuin kaupassa. Jotkin tietyt kirjat pyörivät useammissa hyllyissä myytävänä. Samoin aina jaksan yllättyä näistä jotka myyvät mm. harlekiinejä 5e/kpl jne.
Enni Mustonen - Morsiuskesä
Tämäkin kirja päätyi äitini kautta haltuuni viime viikolla. Tästä täytyy kyllä myöntää että olen tainnut tätä kovakantisena pyöritellä kaupassa useampaan otteeseen kaupassa. Aina se on kuitenkin sinne jäänyt (miksi suomeksi kirjat -varsinkin kovakantiset, ovat niin kalliita..) vaikka takakansi vaikutti silloin jo mielenkiintoiselta. Joten ilahduin kyllä kovasti kun tämän sain äidiltäni.
Olen Mustosiakin lueskellut joskus nuorempana enemmänkin (olisiko tuossa yläaste iässä?) samoin kuin mm. Victoria Holtia. Hieman kyllä yllätyinkin kun äskeinen googlettelu paljasti että Mustosen nimimerkin takaa löytyykin Kirsti Manninen. Joku hämärä aavistus asiasta olikin, mutta yllätyin silti.
Itse kirjahan kertoo sairaslomalla olevasta kuvaajasta Laurasta, joka "kiristetään" yhtäkkiä mukaan tosi-tv:n kuvauksiin. Kiristäjänä toimii Lauran edesmenneen miesystävän ex-vaimo, joka on kyseisen tv-sarjan ohjaaja.
"”Laura hei, sä sait Jarkon enkä mä nostanut meteliä. Sä olet tän mulle velkaa."
Kirjassa kuvattava tosi-tv-sarja kertoo maaseudusta, samaan tapaan kuin Maajussille morsian -sarja, eli maajusseille etsitään emäntiä. Muutenkin maaseutu on aika vahvassa asemassa tässä kirjassa. Mustonen mielestäni onnistuukin maaseudun kuvauksessa hyvin, ja itse pystyin yllätävän hyvin samaistumaan päähenkilö Lauraan, joka on/oli kotoisin itse maaseudulta ja oli myöskin maatalonkasvatti. (kuten itsekkin olen).
Tietty mukaan mahtuu romantiikkaa ja sitä maaseudun arkeakin. Tämä oli kivan viihdyttävä kirja, sellainen "hyvän mielen"-kirja. Ei tosin mikään maata mullistava, mutta takuulla luen tämän jossain vaiheessa uudelleen.
Suosittelen lämpimästi välipalakirjaksi.
Itse lisäksi innostuin hieman että voisin lukaista joitakin muitakin Mustosen kirjoja pitkästä aikaa..
Arviota muualta; Jossun lukupäiväkirja ja lukeminen.fi
Olen Mustosiakin lueskellut joskus nuorempana enemmänkin (olisiko tuossa yläaste iässä?) samoin kuin mm. Victoria Holtia. Hieman kyllä yllätyinkin kun äskeinen googlettelu paljasti että Mustosen nimimerkin takaa löytyykin Kirsti Manninen. Joku hämärä aavistus asiasta olikin, mutta yllätyin silti.
Itse kirjahan kertoo sairaslomalla olevasta kuvaajasta Laurasta, joka "kiristetään" yhtäkkiä mukaan tosi-tv:n kuvauksiin. Kiristäjänä toimii Lauran edesmenneen miesystävän ex-vaimo, joka on kyseisen tv-sarjan ohjaaja.
"”Laura hei, sä sait Jarkon enkä mä nostanut meteliä. Sä olet tän mulle velkaa."
Kirjassa kuvattava tosi-tv-sarja kertoo maaseudusta, samaan tapaan kuin Maajussille morsian -sarja, eli maajusseille etsitään emäntiä. Muutenkin maaseutu on aika vahvassa asemassa tässä kirjassa. Mustonen mielestäni onnistuukin maaseudun kuvauksessa hyvin, ja itse pystyin yllätävän hyvin samaistumaan päähenkilö Lauraan, joka on/oli kotoisin itse maaseudulta ja oli myöskin maatalonkasvatti. (kuten itsekkin olen).
Tietty mukaan mahtuu romantiikkaa ja sitä maaseudun arkeakin. Tämä oli kivan viihdyttävä kirja, sellainen "hyvän mielen"-kirja. Ei tosin mikään maata mullistava, mutta takuulla luen tämän jossain vaiheessa uudelleen.
Suosittelen lämpimästi välipalakirjaksi.
Itse lisäksi innostuin hieman että voisin lukaista joitakin muitakin Mustosen kirjoja pitkästä aikaa..
Arviota muualta; Jossun lukupäiväkirja ja lukeminen.fi
Anna-Leena Härkönen - Juhannusvieras
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Olen Härkösen kirjoja lukenut joskus nuorempana enemmänkin. Tosin pääasiassa tuota vanhempaa tuotantoa, näitä uudempia en ole lukenut. Häräntappoase taitaakin olla ainut kirja häneltä joka on päätynyt hyllyyni saakka, kyseisestä kirjasta kyllä pidän ja olen lukenut sen useampaan kertaakin, muistaisin yllättyneeni sen suhteen joskus lukio? aikoina erittäin positiivisti.
Nyt sitten tuli toinen Härkönen hyllyyni, tosin itse en olisi tätä itselleni valinnut. Äitini tosiaan oli ostanut itselleen lukemista (näitä "kympilla kolme pokkaria"- tarjouksia) ja tämän ja Mustosen teoksen luettuaan päätti antaa ne minulle luettavaksi ja hyllyyni lisättäväksi. (ätini ei lue kirjoja moneen kertaan kuten minä..). Sainkin tämän luettua vielä kotokotona ollessani viime viikolla.
Kirja oli erittäin nopea lukuinen, samaa sanoi äitinikin kun keskustelimme siitä. Tätä lukiessa tulikin mieleen miksen ole näitä uudempia Härkösiä lukenut tai ylipäätään luen harvoja suomalaisia kirjailijoita. Ensinnäkin aihe, kuinka kaikki onnelliset lapsuusmuistot ovatkin vain kuvittelua (ainakin osittain, riippunee näkökulmasta) eli väkisin väännetään jotain surullista ja masentavaa joka paikkaan. Muutenkin oli kauhean yleisesti masentava, niilläkin menee huonosti joilla näyttää menevän hyvin. Eihän kukaan nyt voi olla onnellinen. Miksi suomalaiset tykkäävät rypeä näissä masentavissa kirjoissa, niistähän masentuu vain itsekkin..
Sitten se murre/puhekieli, jolla ihmiset puhuivat. Siis minun mielestäni murteet ovat hieno asia, ainakin normi elämässä. Mutta tässäkin kirjassa se tuntui kauhen päälleliimatulta, ja jotenkin se ei meinannut millään sopia koko juttuun. Muistelisin että tämä sama asia on vaivannut jossain toisessakin Härkösen kirjassa.
Lisäksi kirja tuntui loppuvan kesken, eli kunnollinen loppuratkaisu puuttui. Itse en pidä näistä "muodosta itse mieleisesi loppuratkaisu hahmoille"- kirjoista.
Tulipahan luettua, kotona jos olisin ollut niin tämä olisi varmaankin jäänyt kesken kun parempaakin lukemista olisi ollut varastossa odottamassa. Kouluarvosanana sanoisin että tämä oli sellasita kuutosen luokkaa ehkä 6+.
Nyt sitten tuli toinen Härkönen hyllyyni, tosin itse en olisi tätä itselleni valinnut. Äitini tosiaan oli ostanut itselleen lukemista (näitä "kympilla kolme pokkaria"- tarjouksia) ja tämän ja Mustosen teoksen luettuaan päätti antaa ne minulle luettavaksi ja hyllyyni lisättäväksi. (ätini ei lue kirjoja moneen kertaan kuten minä..). Sainkin tämän luettua vielä kotokotona ollessani viime viikolla.
Kirja oli erittäin nopea lukuinen, samaa sanoi äitinikin kun keskustelimme siitä. Tätä lukiessa tulikin mieleen miksen ole näitä uudempia Härkösiä lukenut tai ylipäätään luen harvoja suomalaisia kirjailijoita. Ensinnäkin aihe, kuinka kaikki onnelliset lapsuusmuistot ovatkin vain kuvittelua (ainakin osittain, riippunee näkökulmasta) eli väkisin väännetään jotain surullista ja masentavaa joka paikkaan. Muutenkin oli kauhean yleisesti masentava, niilläkin menee huonosti joilla näyttää menevän hyvin. Eihän kukaan nyt voi olla onnellinen. Miksi suomalaiset tykkäävät rypeä näissä masentavissa kirjoissa, niistähän masentuu vain itsekkin..
Sitten se murre/puhekieli, jolla ihmiset puhuivat. Siis minun mielestäni murteet ovat hieno asia, ainakin normi elämässä. Mutta tässäkin kirjassa se tuntui kauhen päälleliimatulta, ja jotenkin se ei meinannut millään sopia koko juttuun. Muistelisin että tämä sama asia on vaivannut jossain toisessakin Härkösen kirjassa.
Lisäksi kirja tuntui loppuvan kesken, eli kunnollinen loppuratkaisu puuttui. Itse en pidä näistä "muodosta itse mieleisesi loppuratkaisu hahmoille"- kirjoista.
Tulipahan luettua, kotona jos olisin ollut niin tämä olisi varmaankin jäänyt kesken kun parempaakin lukemista olisi ollut varastossa odottamassa. Kouluarvosanana sanoisin että tämä oli sellasita kuutosen luokkaa ehkä 6+.
Lisää ale-löytöjä..
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Nämä kaksi sain äidiltäni luettaviksi ja lisättäväksini hyllyyn.. Olen nämä itseasissa jo lukenutkin ja niistä tulee arviota myöhemmin..
Molemmat olivat tarttuneet äidilleni mukaan, jostain alesta eli Anna-Leena Härjkösen Juhannusvieras ja Enni Mustosen Morsiuskesä.
Molemmat olivat tarttuneet äidilleni mukaan, jostain alesta eli Anna-Leena Härjkösen Juhannusvieras ja Enni Mustosen Morsiuskesä.
Lisäksi itse tein perjatain seinäjoen reissulla pari löytäa ensin löytyi "uuden Cittarin" Kirja kassista Melissa Marr:n Ilki Ihana, pokkarina 3,90e (en edes tiennyt että se on jo julkaistu pokkarinakin..)
Sitten kirpikseltä tuli vastaan Laura Ingalls Wilderin; Pieni talo suuressa metsässä, hintaa oli laitettu peräti 1,20e. Kunto kirjalla oli erittäin hyvä.
Nopea vinkki - radiosta kuunneltua..
Kesälomalla oleilen täällä maalla ja lomailen, mutta ajattelimpa jakaa mielenkiintoisen kuuntelu vinkin muillekkin tyttökirjojen ystäville.
Itse törmäsin tähän ihan vahingossa tänään autolla ajellessani. Tosiaan olen niin outolintu että kuuntelen yleensä Yle Puhetta ajaessani autoa, koska tykkään kuunnella puhetta radiosta (mutten hirveästi musiikkia).
Ja tänään yllätyinkin iloisesti koska radiosta kuului keskustelua Seljan tytöistä (Rauha S. Virtanen), ja mielelläänhän sitä kuunteleekin puhetta kirjoista, en meinannut malttaa tulla autosta pois vaikka pääsinkin jo perille. Onneksi on kuitenkin tuo Yle areena keksitty ja siellä olin edellisetkin osat kyseistä sarjaa kuultavissa. Tai sitten voi tehdä niin kuin minä luultavasti teen eli lataan ne koneelle ja siitä tikulle ja kuuntelen ne autossa..
Eli ohjelmahan oli (googlettelu paljasti) Runotyttöjä ja Pitkätossuja Yle Radio Suomi, toim. Nina Naakka.
Neljä osaa sarjaa on tullut tähän mennessä, Radio Suomessa tämä kuullaan sunnuntaisin klo:14.03 ja Yle Puheella lauantaina klo: 16.10. Joka ohjelmassa on eri vieras jonka kanssa keskustellaan kirjasta/kirjoista. Ohjelman kesto on n.45 minuuttia ja sen aikana myös luetaan otteita kirjasta(kirjoista). Tänään oli Seljan tytöistä oli keskustelemassa Helena Ranta, joka on itsekkin elänyt lapsuutensa 50-luvulla, kuten Seljan tytötkin ja se ainakin toi hauskan näkökulman kirjaan. Itse kun olen hieman nuorempaa sukupolvea..
Edellisissä osissa näytti käsittelyssä olleen Neiti Etsivät (Carolyn Keene), Vaarallinen ratsastus (Merja Jalo, Nummela-sarja) ja Salainen puutarha (F. H. Burnett).
Suosittelen kyllä lämpimästi kyseistä ohjelmaa!
Itse törmäsin tähän ihan vahingossa tänään autolla ajellessani. Tosiaan olen niin outolintu että kuuntelen yleensä Yle Puhetta ajaessani autoa, koska tykkään kuunnella puhetta radiosta (mutten hirveästi musiikkia).
Ja tänään yllätyinkin iloisesti koska radiosta kuului keskustelua Seljan tytöistä (Rauha S. Virtanen), ja mielelläänhän sitä kuunteleekin puhetta kirjoista, en meinannut malttaa tulla autosta pois vaikka pääsinkin jo perille. Onneksi on kuitenkin tuo Yle areena keksitty ja siellä olin edellisetkin osat kyseistä sarjaa kuultavissa. Tai sitten voi tehdä niin kuin minä luultavasti teen eli lataan ne koneelle ja siitä tikulle ja kuuntelen ne autossa..
Eli ohjelmahan oli (googlettelu paljasti) Runotyttöjä ja Pitkätossuja Yle Radio Suomi, toim. Nina Naakka.
Neljä osaa sarjaa on tullut tähän mennessä, Radio Suomessa tämä kuullaan sunnuntaisin klo:14.03 ja Yle Puheella lauantaina klo: 16.10. Joka ohjelmassa on eri vieras jonka kanssa keskustellaan kirjasta/kirjoista. Ohjelman kesto on n.45 minuuttia ja sen aikana myös luetaan otteita kirjasta(kirjoista). Tänään oli Seljan tytöistä oli keskustelemassa Helena Ranta, joka on itsekkin elänyt lapsuutensa 50-luvulla, kuten Seljan tytötkin ja se ainakin toi hauskan näkökulman kirjaan. Itse kun olen hieman nuorempaa sukupolvea..
Edellisissä osissa näytti käsittelyssä olleen Neiti Etsivät (Carolyn Keene), Vaarallinen ratsastus (Merja Jalo, Nummela-sarja) ja Salainen puutarha (F. H. Burnett).
Suosittelen kyllä lämpimästi kyseistä ohjelmaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)