Nostalgia haaste - osa 2; Rauha S. Virtanen - Seljan tytöt

Kuuneltuani Yle areenalta Runotyttöjä ja ..-ohjelman, jossa keskusteltiin Rauha S. Virtasen Seljan tytöistä, niin minulle tuli kauhea hinku lukea näitä jälleen. Joten eikun vain kirjastoon ja lainaamaan kolme ensimmäistä osaa tätä sarjaa, loput osat pitikin hakea parin päivän päästä..

Sarjaanhan kuuluu nykyisin kuusi osaa;



Seljan tytöt, 1955
Tapaamme Seljalla, 1957
Virva Seljan yksityisasia, 1961
Tuntematon Selja, 1964
Seljalta maailman ääreen, 2001
Seljan Tuli ja Lumi, 2009






Itse en muista koska olen nämä ensimmäisen kerran lukenut, tai edes sitä koska viimeksi. Mutta uskaltaisinmpa ainakin väittää lukeneeni neljä ensimmäistä osaa ainakin kahteen kertaan ja tuon viimeisen osan nyt ensimmäisen kerran.

Kirjojen juonta en nyt lähde sen enempää erittelemään, uskon että "lähes kaikki" ovat nämä lukeneet ovat niin klassikko kamaa minun mielestäni (samoin kuin mm. Tiina-kirjat tai Montgomeryn Annat ja Runotytöt).

Neljässä ensimmäisessä osassa oli vieläkin sitä jotain-ta, ja niiden tenho saikin minut edelleen suorastaan ahmimaan ne. Niissä on tuo tyttäkirjojen ihana ajaton maailma ja sen "vanhan ajan" tuntua.
Mutta mutta.. Tuo viides osa oli ihan erilainen ja täytyy tunnustaakin että hypin siitä kohtia ylitse ja lähellä oli etten siihen pettyneenä jättänyt tuota kuudetta osaakin lukematta. Kuudes osa olikin sitten hiukan parempi, muttei siinäkään mielestäni päästy ensimmäisen neljän osan tasolle.
En tiedä mikä siinä mättäsi, ehkäpä se että se rauhallinen, turvallinen maailma, joka on tyttökirjojen perustana puuttui näistä lähes kokonaan. Niissä lähinnä vaahdottiin tuosta politiikasta ja Chilen tilanteesta. Tuntui että tilanteen kuvailuun käytettiin enemmän aikaa kuin siihen mitä päähenkilöille tapahtuu. Osa henkilöistä oli lisäksi muuttunut ihan tunnistamattomaksi esim. uusperheen äiti Rea oli ihan oudon oloinen näissä kahdessa viimeisessä kirjassa.
Kuudes osa oli taas tutumpaa, mutta mielestäni kirjassa hypittiin liikaa eri henkilöiden elämässä. Osa henkilöiden kokemuksista tuntui hirveän irrallisiltä kokonaisuudesta ja tilanteista hypittiin toisiin kauhealla vauhdilla.

Yleisarvio siis, luultavammin tulen ainakin neljä ensimmäistä osaa lukemaan tulevaisuudessakin uudelleen mutta nämä kaksi uudempaa lisäosaa jäävät kyllä seuraavalla uusintakierroksella lukematta.

Muista Virtasen kirjoista mieleeni on erityisesti jäänyt Luumupuu kukkii, joka itseasiassa on mielestäni jopa Seljan tyttöjä parempi..