George R. R. Martin - Kuninkaiden koitos (Tulen ja jään laulu, osa 2)

Risingshadow

Tätä onkin vaikea kirjoittaa, koska A- joudun tekemään nolostuttuvan paljastuksen itsestäni luku tapojani koskien ja B- en oikein tiedä mitä mieltä olen tästä sarjasta..

No, niin kuten olen tainnut joskus ketoakkin olen erittäin huono lukemaan mitään pakosta.. Jos minua ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta, kirjat jäävät minulta helpostikkin kesken.. Toinen heikkuteni sitten on malttamattomuuteni kirjojen ym suhteen ja sen vuoksi spoilaannunkin niin helposti..

Joten kun tässä kirjassa on useita eri kertojia, toiset kiinnostavampia kuin toiset niin varmaan arvaatte kuinka siinä kävi..?

Jep,  hypin niiden ei kiinnostavien hahmojen lukujen ylitse ja valitsin niin sanotusti rusinat pullasta (tosin en pidä rusinoista mutta vertauskuvana menköön..). 
Kunnon lukijahan olisi kahlannut ne tylsemmätkin hahmot lävitse..


Mielestäni näiden kirjojen heikkous onkin juuri tuo kertojahahmojen lukumäärä, se tekee lukemisesta katkonaista ja osin tylsää. Mutta kirjoittaa Martin osaa kyllä, koska nuo kiinnostava hahmojen luvut kyllä imaisevat mukaansa, siinä määrin että välillä tuli parahdettua pettymyksestä kun tulikin uusi luku ja kertoja. Siksi minun onkin vaikea sanoa näistä tarkkaa mielipidettä, nuo (minua) kiinnostaneiden hahmojen luvut olivat erinomaisia ja taas sitten tylsät hahmot hypin suosiolla ylitse. Toisaalta uskon että tuo katkonaisuus vaikutti tuohon ylitse hyppimiseenkin. Tarkistin wikipediasta että tätä kirjaa olisi kerrottu yhdeksän eri hahmon näkökulmasta (+prologi/esipuhe tai -näytös vielä erikseen eri henkillön näkökulmasta..)

Edelleen hahmoista suosikkeina säilyi Tyrion Lannister, Sansa Stark ja Arya Stark.
Sietää jaksoin Jon Nietosta, Catelyn Starkia ja Bran Starkia.
Ylitse taas hypin Theon Greyjoyn, Daenerys Targaryen ja Davos Seaworthin kappaleet.

Eli tuosta voi päätellä
1/3 kirjasta olleen erinomainen,
1/3  hyvä
1/3 huonoa.
Kaippa tuosta keskiarvoksi tulisi aika hyvä.

Juonta onkin mielenkiintoista seurata kun sitä seurataan monesta erinäkökulmasta ja eri puolilla maailmaa. Siitä pointseja, samoin realistisesta kirjoitustyylistä. Suolet lentelevät kun niiden pitääkin lennellä ja likaa on ja hahmot haisevat kun vankeudessa ollaan oltu..
Tällä kertaa (vahingossa) osuikin lainaan Petri Hiltusen kuvittama laitos ja olivathan ne kuvat siellä kivoja. Itselle ostaisin ehdottomasti ennemmin tämän kuvitetun laitoksen.

Tästä huolimatta hain eilen seuraavan osan kirjastosta lukupinoon, tosin englanniksi koska se sattui olemaan sopivasti heti hyllyssä. Suomeksi olisin joutunut jonottelemaan varauksissa.

Tänään tosin tein uuden reissun kirjastoon koska varaus oli tullut, monen muun innoittaman laitoin Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus- kirjan varaukseen ja se saapuikin heti seuraavana päivänä. Eilisellä reisulla sainkin toisen osan tätä Noituri-sarjaa jo lainaa suoraan hyllystä..

Kirjan tiedot

Alkuteos - A Clash of  Kings (1998)
Suomentanut Satu Hlinovsky (2004)
Kannen kuva: Petri Hiltunen.
 Kartat: Satu & Jan Hlinovsky.
Sukujen vaakunat: Virginia Norey.