Elina Rouhiainen - Vainuttu (Susiraja 4)

 

Goodreads 

  

 Jospa vihdoinkin saisin aikaiseksi kirjoittaa tästä. varasin kirjan   kirjastosta ja luinkin sen jo tuossa kesemmällä. Tosin täytyy  myöntää että harvinaisesti en lukenut  tätä yhdellä kertaa. Vaan  aloitettuani tämä jäi kesken ja olikin kesken useamman viikon ´ajan.  Oli myös hyvin lähellä ettei se jäänyt tuosta syystä  lopullisesti kesken. 

 Susiraja-sarja on neliosainen ja päättyy tämän osan myötä.

 Sarjaan kuuluvat:

 1. Kesytön, 2012
 2. Uhanalainen, 2013
 3. Jäljitetty, 2014
 4. Vainuttu, 2015

 Koko sarjasta voi lukea lisää Elina Rouhiaisen kotisivuilta täältä.

 Postaukset osista 1 ja 2 löytyvät täältä. Olen kyllä lukenut kolmannen osankin mutta ilmeisesti en ole siitä postausta ainakaan erikseen  tehnyt. Muistikuvat ovat että se ei ollut mikään suosikkini näistä.  Nyt neljännen osankin luettuani taitaa tuo kolmas osa ollakkin se vähiten suosikkini koko sarjasta. Se ihme Kreikka sekoilu, laski pisteitä.

Näin kirjasta kerrotaan esittelyssä/takakannessa;

"Kuuman sarjan huikea huipennus!

Voiko rakkaudella olla mahdollisuutta, kun voitettavana ovat yliluonnollisen suuret esteet ja henkeä uhkaavat vaarat?

Siitä lähtien kun Raisa tapasi Mikaelin ensimmäistä kertaa, pojan siniset silmät ovat seuranneet häntä. Mutta liian monet asiat repivät heitä eroon toisistaan. Mikael on ihmissusi. Raisa on daimon, minkä merkitys kaikessa hurjuudessaan on vasta alkanut avautua. Raisa on taidetta rakastava kaupungin kasvatti, Mikaelin koti on Kainuun metsissä ja hän haluaa omistautua lääketieteelle ja yhteisönsä auttamiselle. He ovat hellepäivä ja pakkasyö, ja heitä ajavat takaa tuhoa lietsovat voimat."

Ensin täytyy myöntää että olin hieman pihalla kun aloitin tämä lukemisen. Minulla ei ollut mitään vahvoja muistikuvia edellisestä osasta tai osista. Parhaiten onkin jäänyt mieleen ensimmäinen osa. En siis lukenut edellisiä osia ennen tämä lukua, vaikkakin aika usein sarjan ollesssa kyseessä, niin luen helposti edellisetkin osat uudelleen. Tämän vakio tavan puuttuminen osaltaan kertookin suhtautumisestani koko sarjaan, eli mikään erikoinen suosikki tämä ei ole vaan sellainen ihan kiva. Hyvä suomalaiseksi ja hyvin kirjoitettuja, kun lukemisen vauhtiin pääsi niin se oli helppoa. Vaikeinta näissä onkin se aloittaminen. 

Osa asioista palasin edellisistä osista nopeasti mieleen ja osa ei. Esim . Raisan veljen tyttöystävästä en muista mitää edellisistä vai edellisestä osasta. Nämä yksityiskohdat eivät kuitenkaan niin paljoa vaivanneet että olisin halunnut lukea edelliset osat. Tämäkin tavallaan puhuu kirjoittamisen laadusta, juonessa ja tunnelmassa pysyy kiinni vaikka ei olisi  ihan kaikesta perillä. 

Juonellisesti kirja oli ok tasoa. Itse ihmettelin Raisan suhtautumista Mikaeliin pariin otteeseen, tai siis siihen Mikaelin levottumuuteen, joka paljastuikin ihan päinvastaiseksi. Miksi tässä lajissa tytöt ovat aina niin epävarmoja, nyt se hylkää etc. Sama toki Mikaelin salailuun aiheen tiimoilta. Samoin Danielin paluu oli outo lisä varsinkin kun hänen tekonsa unohdettiin yhtäkkiä. Mutta kuten sanottua juoni toimi vaikkakin ihmetytti pariin otteeseen. 

Plussaa tosiaan Kainuun maisemista ja miinusta Kreikka-sekoiluista. Daemoni-kuviot tuntuivat irrallisilta, pakosta keksityiltä. Ihmissusista pidin, ne oli toteutettu hyvin ja toimivat Suomessa. Itse olisin ehkä nähnyt että Raisa olisi voinut olla joku muu kuin ulkomaalainen daemoni, joka saa kykyjä joita ei sitten saakkaan.. Esim. muu muodonmuuttaja, haltija, metsänhenki, joku suomalaisesta mytologiasta. Sivuhahmoista pidin Nikosta, muut jäivät etäisiksi. Vampyyrin puuttuminen tästä viimeisestä osasta ihmettytti (tai jos hän siinä oli niin ei ainakaan jäänyt mieleeni).  

Sarja kokonaisuutena menee tasolle ihan ok, epäilen tulenko lukemaan uudelleen. Suomalaiseksi tämä on tokikin virkistävä aluevaltaus ja kirjoittaminen on hyvää ja sujuvaa. Lukeminen ei ole pakkopullan tuntuista vaan helposti eteenpäin soljuvaa. Takuulla luen Rouhiaisen seuraavatkin tuotokset (jos eivät ole siis runoja ym).