Risingshadow |
Luinkin tätä useampana iltana, mikä onkin poikkeuksellista yleensä luen suurimman osan kirjoistani kerralla. Tosin normaalisti kun mies on reissussa minulla ei ole muistuttajaa siitä että "valot voisi sammuttaa ja alkaa nukkumaan..".
Näin kirjasta kerrotaan WSOY:n sivuilla
"Viimeisen toivomuksen arvoituksellinen sankari on Geralt, jonka ammattina on maiden ja mantujen rauhaa häiritsevien epäihmisten surmaaminen. Mutta yhtä usein kuin Geralt suojelee ihmisiä varjoissa lymyileviltä kimairoilta, hän joutuu toteamaan vihollisensa taikuuden uhriksi: viatonkin ihminen voi tulla noidutuksi ihmissudeksi, ja kaunein hymy voi kuulua petolliselle vampyyrille. Ihmisyyttä ei voi tunnistaa katsomalla.
Viimeinen toivomus on harmaiden alueiden ja hienovaraisten vihjeiden kirja, rohkean sanailun ja kuivan huumorin läpäisemä mutta melankolinen. Se on vauhdikasta mutta maalta tuoksuvaa ja ihmiskuviltaan tinkimätöntä fantasiaa, jossa mielikuvitukselliset pedot, prinsessat ja linnanherrat nähdään uudenlaisissa luonnerooleissa. Se aloittaa saagan, joka kartoittaa ihmisyyden rajaseutuja niin kuin vain tarumaailma voi parhaimmillaan tehdä."
Tästä kirjasta on saanut kuuluisa The Wicher- peli alkunsa (tai kuuluisa ja kuuluisa, itse en ole siitä ennen tätä kuullutkaan ja minä olen sentään pelannut mm. Tomb Raiderit läpi ja hyllystä löytyy PS3 ja Wii ;D kaapinperukoilta saattaa löytyä myös SuperNintendo ja PS1-nkin. Eli pelit kyllä kiinnostavat.)
The Witcher- pelin Geralt. Kuva Tapani Kärkkäisen sivuilta |
Jos lukeminen takkuaa niin takkuaa myös tämä kirjoittaminen.. Toisaalta pidin tästä kirjasta mutta uskon että toisenlaisessa mielentilassa olisin pitänyt tästä enemmän. Lisäksi tuo paloissa lukeminen ei sovi minulle ollenkaan, varmaankin kyllä tottumiskysymys.
Kirjassa pidin erityisesti sen viittauksista (tai hienosti sanoen intertekstuaalisuudesta, sana jonka muistan hämärästi jostain äidinkielentunneilta, mikä sinänsä on hassua kun enhän kuitenkaan muuten edes tiedä illatiivin ja elatiivin eroa. Surullista myös että googletin nuo äsken tarkistaakseni oikein kirjoituksen. Mutta kertonee sen että jo silloin olen tunnistanut kyseisen ilmion kirjoissa, koska sana on jäänyt muistiin). Tutut satujen hahmot mm Lumikki ja Tähkäpää löytyivät kirjan sivuilta hieman mukailtuina. Ja ettei kävisi epäselväksi niin minähän tykkään bongailla näitä viittauksia, kunhan ne on hyvin tehty.
Tehdäämpä ns. lyhyestä virsi kaunis kun aivot ei toimi (edelleenkään) niin - suosittelen. Oikein kelpo fantasiaa, jopa paikka paikoin hauskaakin. Romantiikkaa olisi saanut olla hiukan enemmän mutta joskos seuraavassa osassa, joka jo odottaakin lukupinossa. Ainakin sellaisia viitteitä oli tämän lopussa.
Sarjahan on seitsämän osainen ja nämä seuraavat tiedot onkin peräisin suomentajan eli Tapani Kärkkäisen sivuilta eli täältä, jotka muuten spoilaavat joten varovaisuutta jos sinne eksytte.
Noituri-saaga
- Ostatnie życzenie, 1993
- suomeksi: Viimeinen toivomus, suom. Tapani Kärkkäinen, WSOY 2010.
- ruotsiksi: Den sista önskningen. Käänt. Tomas Hakanson. Ersatz 2010
- englanniksi: The Last Wish. Käänt. Danusia Stok. Orion 2007.
- saksaksi: Der letzte Wunsch, Heyne Werlag 1998
- ranskaksi: Le dernier voeu. Käänt. Laurence Dyevre. Bragelonne 2008
- espanjaksi: El último deseo, Bibliopolis 2003 - Miecz przeznaczenia, 1992
- suomeksi: Kohtalon miekka, suom. Tapani Kärkkäinen, WSOY 2011
- saksaksi: Schwert der Vorsehung, Heyne Werlag 1998, 2008
- ranskaksi: L'épée de la providence. Käänt. Alexandre Dayet. Bragelonne 2008
- espanjaksi: La espada del destino, Bibliopolis 2003 - Krew elfów ("Haltiain verta"), 1994
- englanniksi: Blood of Elves. Käänt. Danusia Stok. Orion 2008
- saksaksi: Das Erbe der Elfen. Käänt. Erik Simon. Deutscher Taschenbuch Verlag 2008
- ranskaksi: Le sang des elfes. Käänt. Lydia Waleryszak, Bragelonne, 2008
- espanjaksi: La sangre de los elfos, Bibliopolis 2003 - Czas pogardy ("Ylenkatseen aika"), 1995
- englanniksi: Times of Contempt, 2012 (?)
- saksaksi: Die Zeit der Verachtung. Käänt. Erik Simon. Deutscher Taschenbuch Verlag 2009
- espanjaksi: Tiempo de odio, Bibliopolis 2004. - Chrzest ognia ("Tulikaste"), 1996
- saksaksi: Feuertaufe, Deutscher Taschenbuch Verlag 2009 - Wieża Jaskółki ("Pääskysten torni"), 1997
- Pani Jeziora ("Järven valtiatar") 1999
Näköjään tätä ei ole enkuksikaan käännetty vielä kokonaan joten näitä joutuukin odottelemaan kun puolankieli ei ihan ole hallussa. Samoin huomatkaa ettei tuota toista osaa ole myöskään käännetty enkuksi, eli hyvä WSOY kun ei jätä osia välistä. (asia taasen ihan eri jos lopettavat koko sarjan suomentamisen kesken..)
Kustantanut - WSOY (2010)
Alkuperäinen nimi - Ostatnie ?yczenie (1993) (Puola)
Suomentanut - Tapani Kärkkäinen
Tämä ovat lukeneet myös ainakin:
Morre - Morren maailma
marjis - Kirjamielellä
Raija - Taikakirjaimet
Booksy - Booking it some more
Lisää arvioita löytyy ainakin tuolta Risingshadow.net -istä (linkki kannen kuvan alla)
Ei kommentteja