Tämä on Lehtisen ensimmäinen dekkari ja vaikka en yleensä pidän ns. pohjoismaisista (tai suomalaisista) dekkareista niin silti ostin tämän kun löysin sen kauppareissulla. Lehtinen on kuitenkin kirjailijan yksi suosikeistani.
 |
| Kuva omani. Kuvassa Juniori ja kirja. |
Koska en onnistunut tätä löytämään Goodreadsista, tai mistään
muualtakaan josta olisin voinut lainata hyvää kuvaa kirjan kannesta, niin
päätin vaihtelun vuoksi ottaa oman kuvan kirjasta. Kuvassa mukana myös malli
pitelemässä kirjaa.
Samoin tämän
takakannen tekstiä ei löytynyt mistään, joten otin siitä kuva ja lisään sen
tuonne loppuun niille joita se kiinnostaa. Kirja on eri kustantamon kuin muut
Lehtisen, tämä on Crime Timen eikä Otavan.
Kirjaa kuvataan
joka paikassa näillä kolmella lauseella;
Viihdekirjojen kuningatar Tuija Lehtinen debytoi dekkaristina. Väärä vainaja
aloittaa Erja Revon tutkimukset. Lapsuudenystävän sukulainen on kuollut mutta
kuka oikeastaan haudattiin?
Kirjan päähenkilö
on tosiaan juuri poliisin virasta eläkkeelle jäänyt Erja Repo. Hän on
selvittämässä äitinsä kuolinpesää kun äidin asunnon oven taakse ilmestyy
yhtäkkiä lapsuudenystävän tytär Jenni. Hän on vakuuttunut siitä että vuosi
sitten hänen kummitätinsä tilalta on tuhkattu ja haudattu toinen vainaja kuin
hänen kummitätinsä. Erja ei haluaisi alkaa tutkia tapausta ja toivookin että
pelkän ruumisavauksen pöytäkirja kertoo totuuden ja juttu loppuisi siihen.
Kummitytön epäilys osoittautuukin oikeaksi ja näin alkavat tapahtumat
rullaamaan.
Liikaa en halua
juonta kuitenkaan paljastaa, sehän näissä on kuitenkin se juttu. Itse
luokittelisin tämän ns. cozy mysteryksi eli ei mikään verinen jännitysnäytelmä.
Juoni oli aika tyypillinen tälle genrelle, mitä olen näitä lukenut. Itse
ihmettelen hieman tuota hehkutusta kuinka tämä olisi ensimmäinen
dekkari-tyylinen kirja Lehtiseltä. Koska hänen alkupään tuotannostaan löytyy
parikin kirjaa, jotka löyhästi luokitellen voisi sijoittaa tähän
kategoriaankin. Esimerkiksi Pirunsaaren veljekset - kirjassa päähenkilö
selvittää äitinsä epäilyttävää kuolemaa ja Kulkurilinnut -kirjassa Tuire
selvittää serkkunsa katoamista. Noissa tosin on mukana enemmän romantiikkaa.
Juonellisesti ehkä
odotin hieman monimutkaisempaa, tai sitä että se olisi ollut jännittävämpi ja
olisi saanut minut enemmän pohtimaan ratkaisua. Isoja yllätyksiä ei siis
tullut. Ehkä odotan liian Agatha Christie tyylistä lopputulosta kun sana
dekkari mainitaan. Muuten tämä cozy mystery genre on suosikkejani ja pidän mm.
Sue Graftonin, Sujata Masseyn kirjoista. Eikä tämä juoni niin suuresti niistä
eroa. Pidin myös tietynlaisesta realistisuudesta, siviilihenkilöllä olkoonkin
entinen poliisi, ei ole paljon valtuuksia ja pääsyä tietokantoihin. Kiva ettei ollut
jotain vanhaa tuttua joka tarkistaa jonkun rekkarin etc. Uskoisin että tuota
seurataan Suomessa sen verran tarkasti, päätellen iltapäivälehtien jutuista,
ettei se olisi realistista. Yllättävän paljon Suomessa silti yksityisetsiviä,
piti oikein googlettaa tämän luettuani.
Hieman ensin
kohottelin kulmiani päähenkilölle, eniten yllätyin hänen iästään. Mutta kirjan
edetessä tämä katosi ja aloin pitää Erjan hahmosta. Hänen taustaansa
valotettiin sopivasti, juuri sen verran että mielenkiinto heräsi ja haluat
senkin vuoksi lukea seuraavan osan. Ainut miinus hahmoon tulee tämän
omituiselta tuntuvat vaatevalinnat, ne tuntuivat hirveän epäuskottavilta ja
vanhanaikaisilta. Kuka pukee pyöräilyshortsit vaikkakin kyseessä on valepuku
mutta silti..?
(Itselläkin on
kyllä ehkä yhdet kaapissa mutta ne on tarkoitettu hameen alle..)
Tämä toki voi
johtua omasta ikäerostani hahmoon, mutta en voisi kuvitella äitinikään pukevan
pyöräilyshortseja tai kenenkään muunkaan tuntemani yli 40v naisen.
Kirjassa
esiteltiin myös pari sivuhahmoa, joiden uskon pysyvän Erjan mukana
jatko-osissakin. Ensin kauemmin eläkkeellä (myös entinen poliisi) Kalle, jonka
tallissa Erja säilyttää Harley-Davidsoniaan. Kalle on myös mukana kerhossa eläkkeellä
olevista rikospoliiseja. Eli perinteinen vanha viisas mies-tyyppi. Itse pidin
enemmän toisesta sivuhahmosta, Jortikasta. Hän on pikkurikollinen, jonka Erja
on aikoinaan toimittanut vankilaan. Myös rikostoimittaja Vattulainen (hauska
nimi, sopii hahmolle btw) tullaan näkemään jatkossa arvaukseni mukaan.
Mielenkiinnolla odotan saammeko jatkossa enemmän naishahmoja, nyt kaikki
esitetyt olivat jotenkin kirjoitettu vastenmielisiksi tai siten ettei Erja
heitä ymmärtänyt kunnolla.
Loppu tuomio, tämä
oli tarpeeksi outo palapeleineen ja grappoineen erottuakseen edukseen tusina
poliisien ja muiden sellaisten seasta. Itse olen tosiaan siinä mielessä jäävi
että Lehtisen huumori kun on aina iskenyt minulla nauruhermoihin. Eli jään
odottamaan seuraavia osia.
 |
| Kuva omani. |
