Tuija Lehtinen - Väärä vainaja (Erja Revon tutkimuksia)

Tämä on Lehtisen ensimmäinen dekkari ja vaikka en yleensä pidän ns. pohjoismaisista (tai suomalaisista) dekkareista niin silti ostin tämän kun löysin sen kauppareissulla. Lehtinen on kuitenkin kirjailijan yksi suosikeistani.

Kuva omani. Kuvassa Juniori ja kirja.

Koska en onnistunut tätä löytämään Goodreadsista, tai mistään muualtakaan josta olisin voinut lainata hyvää kuvaa kirjan kannesta, niin päätin vaihtelun vuoksi ottaa oman kuvan kirjasta. Kuvassa mukana myös malli pitelemässä kirjaa.

Samoin tämän takakannen tekstiä ei löytynyt mistään, joten otin siitä kuva ja lisään sen tuonne loppuun niille joita se kiinnostaa. Kirja on eri kustantamon kuin muut Lehtisen, tämä on Crime Timen eikä Otavan.

Kirjaa kuvataan joka paikassa näillä kolmella lauseella;

Viihdekirjojen kuningatar Tuija Lehtinen debytoi dekkaristina. Väärä vainaja aloittaa Erja Revon tutkimukset. Lapsuudenystävän sukulainen on kuollut mutta kuka oikeastaan haudattiin?

Kirjan päähenkilö on tosiaan juuri poliisin virasta eläkkeelle jäänyt Erja Repo. Hän on selvittämässä äitinsä kuolinpesää kun äidin asunnon oven taakse ilmestyy yhtäkkiä lapsuudenystävän tytär Jenni. Hän on vakuuttunut siitä että vuosi sitten hänen kummitätinsä tilalta on tuhkattu ja haudattu toinen vainaja kuin hänen kummitätinsä. Erja ei haluaisi alkaa tutkia tapausta ja toivookin että pelkän ruumisavauksen pöytäkirja kertoo totuuden ja juttu loppuisi siihen. Kummitytön epäilys osoittautuukin oikeaksi ja näin alkavat tapahtumat rullaamaan.

Liikaa en halua juonta kuitenkaan paljastaa, sehän näissä on kuitenkin se juttu. Itse luokittelisin tämän ns. cozy mysteryksi eli ei mikään verinen jännitysnäytelmä. Juoni oli aika tyypillinen tälle genrelle, mitä olen näitä lukenut. Itse ihmettelen hieman tuota hehkutusta kuinka tämä olisi ensimmäinen dekkari-tyylinen kirja Lehtiseltä. Koska hänen alkupään tuotannostaan löytyy parikin kirjaa, jotka löyhästi luokitellen voisi sijoittaa tähän kategoriaankin. Esimerkiksi Pirunsaaren veljekset - kirjassa päähenkilö selvittää äitinsä epäilyttävää kuolemaa ja Kulkurilinnut -kirjassa Tuire selvittää serkkunsa katoamista. Noissa tosin on mukana enemmän romantiikkaa.

Juonellisesti ehkä odotin hieman monimutkaisempaa, tai sitä että se olisi ollut jännittävämpi ja olisi saanut minut enemmän pohtimaan ratkaisua. Isoja yllätyksiä ei siis tullut. Ehkä odotan liian Agatha Christie tyylistä lopputulosta kun sana dekkari mainitaan. Muuten tämä cozy mystery genre on suosikkejani ja pidän mm. Sue Graftonin, Sujata Masseyn kirjoista. Eikä tämä juoni niin suuresti niistä eroa. Pidin myös tietynlaisesta realistisuudesta, siviilihenkilöllä olkoonkin entinen poliisi, ei ole paljon valtuuksia ja pääsyä tietokantoihin. Kiva ettei ollut jotain vanhaa tuttua joka tarkistaa jonkun rekkarin etc. Uskoisin että tuota seurataan Suomessa sen verran tarkasti, päätellen iltapäivälehtien jutuista, ettei se olisi realistista. Yllättävän paljon Suomessa silti yksityisetsiviä, piti oikein googlettaa tämän luettuani. 

Hieman ensin kohottelin kulmiani päähenkilölle, eniten yllätyin hänen iästään. Mutta kirjan edetessä tämä katosi ja aloin pitää Erjan hahmosta. Hänen taustaansa valotettiin sopivasti, juuri sen verran että mielenkiinto heräsi ja haluat senkin vuoksi lukea seuraavan osan. Ainut miinus hahmoon tulee tämän omituiselta tuntuvat vaatevalinnat, ne tuntuivat hirveän epäuskottavilta ja vanhanaikaisilta. Kuka pukee pyöräilyshortsit vaikkakin kyseessä on valepuku mutta silti..?  

(Itselläkin on kyllä ehkä yhdet kaapissa mutta ne on tarkoitettu hameen alle..) 

Tämä toki voi johtua omasta ikäerostani hahmoon, mutta en voisi kuvitella äitinikään pukevan pyöräilyshortseja tai kenenkään muunkaan tuntemani yli 40v naisen.

Kirjassa esiteltiin myös pari sivuhahmoa, joiden uskon pysyvän Erjan mukana jatko-osissakin. Ensin kauemmin eläkkeellä (myös entinen poliisi) Kalle, jonka tallissa Erja säilyttää Harley-Davidsoniaan. Kalle on myös mukana kerhossa eläkkeellä olevista rikospoliiseja. Eli perinteinen vanha viisas mies-tyyppi. Itse pidin enemmän toisesta sivuhahmosta, Jortikasta. Hän on pikkurikollinen, jonka Erja on aikoinaan toimittanut vankilaan. Myös rikostoimittaja Vattulainen (hauska nimi, sopii hahmolle btw) tullaan näkemään jatkossa arvaukseni mukaan. Mielenkiinnolla odotan saammeko jatkossa enemmän naishahmoja, nyt kaikki esitetyt olivat jotenkin kirjoitettu vastenmielisiksi tai siten ettei Erja heitä ymmärtänyt kunnolla.   

Loppu tuomio, tämä oli tarpeeksi outo palapeleineen ja grappoineen erottuakseen edukseen tusina poliisien ja muiden sellaisten seasta. Itse olen tosiaan siinä mielessä jäävi että Lehtisen huumori kun on aina iskenyt minulla nauruhermoihin. Eli jään odottamaan seuraavia osia. 

Kuva omani.