Tämäkin on ollut lukulistalla pitkään, itse asiassa unohdin kokonaan edes ostaneeni tämän (ei mitään uutta). Muistelisin joskus silmäilleeni tätä Suomalaisessa, englannin kielisenä,, mutten malttanut ostaa sitä laitoin vain kirjailijan mieleen (ja kännykän muistiin, harvapää kun olen). Kirjastolakko oli silloin vielä voimassa joten, empäs ihan heti tätä saanut käsiini.
Kesälomalla sitten (heinäkuussa) olimme vanhempieni luona etelä-pohjanmaalla ja olimme käymässä Seinäjoella "uudessa" Cittarissa, johon oli avattu myös Kirjapörssi? (saa korjata jos muistan kaupan nimen väärin) sieltä sitten bongasin tämän matkaani, vain unohtaakseni sen, kunnes viime viikolla kirjastossa huomasin Marrin kirjan ja jokin alkoi kolkutella päässäni että minulla saattaisi olla tälläinenkin..
Tämä yllättikin kohtuu positiivisesti viime yönä. (miksi minä muuten luen aina yöllä, vaikka eilenkin oli vapaa päivä ja siten periaatteessa kokopäivä aikaa lukea (tosin eilen kävin Filmtownissa hakemassa pari elokuvaa vuokralle) mutta silti..?)
Tämä tosiaan kertoo Aislinnista, joka on aina nähnyt keijuja, vaikkakin suurin osa muista ihmisistä ei niitä näe. Aislinnin koko elämänsä ajan noudattamat säännöt (teeskentele ettet näe tai kuule niitä) alkavat murenemaan kun keijut alkavatkin yhtäkkiä seurata häntä ja puhua hänestä. Keenan keijujen kesän kuningas on kiinnostunut hänestä ja haluaa Aislinnista puolisokseen eli kesän kuningattareksi. Aislinn on kuitenkin nähnyt etteivät keijut ole mitään satujen söpöjä lentäviä Helinä keijuja vaan ilkeitä, julmia ja jopa välillä rumia, eikä halua olla missään tekemisissä niiden kanssa. Mutta Keenan on myös päättänyt saada Aislinnistä seuraavan puolisonsa, jota hän on etsinyt satojen vuosien ajan murtaakseen taian joka sitää hänen täydet voimansa.
Tuo juoni kuullostaa kauhean kliseiseltä noin, mutta voin luvata ettei se ihan niinkään ole.
Tiesin kyllä jo Sookie kirjojen perusteella että keijut voivat olla julmia ja ilkeitä sekä että heidän politiikan pelinsä ovat ihan omaa luokkaansa.. Sinänsä hauska että tässä keijut ovat saman tapaisia kuin noissa Harrisin kirjoissa. Ensimmäinen miellyttävä yllätys siis. Toinen oli Aislinn henkilönä, eli itsenäinen (tai itsepäinen) nuori nainen joka ajattelee omilla aivoillaankin. Kolmas olikin hieno kolmio (ellei jopa neliö) draama jota niin rakastan :D
Itseasiassa lainasin tänään kirjastosta sarjan seuraavan osan Sala kavalan.
Fantastic fictionin mukaan sarjaan kuuluu viisi osaa;
Wicked Lovely
1. Wicked Lovely (2007) (suom. Ilki ihana 2008)
2. Ink Exchange (2008) (suom. Sala kavala 2009)
3. Fragile Eternity (2009)
4. Radiant Shadows (2010)
5. Darkest Mercy (2011)
P.S. Mielenkiintoinen suomennos tuo toisen osan nimi, ainakin noiden perusteella.. tarkemmin tosin sen tietää vasta kun on lukenut kirjan..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä oli ensimmäinen arvostelu, joka sai minut edes hiukan kiinnostumaan kirjasta. Aiemmin olen vain kiertänyt sen kaukaa, vaikka monesti olen nähnyt kirjastossa. Ehkä tälle pitäisi antaa jonkinlainen mahdollisuus?
VastaaPoistaSuosittelen kyllä, ihan hyvä nuorille suunnattu ns. paranormaali romantiikka kirja.
VastaaPoistaNäin jälkeenpäin voin sanoa että tuo takakansi on kehnosti kirjoitettu. Ja keijuista tulee heti mieleen lasten sadut ym muut söpöt jutut, jotka kyllä eivät tässä pidä paikkaansa.
Minäkin olen lukenut tämän! Harvinaista kirjablogeissa, yleensä olen sivistymätön moukka tai muuten vaan ulkona kuumimmista trendeistä. Kirja oli ihan viihdyttävä, vaikkakaan ei herättänyt suuria intohimoja. Löysin kirpparilta ja myin siellä myöskin eteenpäin. Nimi tässä vetosi eniten, Ilki-ihana on ihanasti sanottu. Sen lukee myös helposti väärin, ainakin kirpparilla tarralapussa luki Iki-ihana. :D
VastaaPoistaNimi minuunkin tässä vetosi ensimmäisenä silloin joskus ja keijut tietysti :)
VastaaPoistaHarmi tosin että suomentaminen on lopetettu, tästä sai enemmän irti kun luki seuraavatkin osat..