Maggie Stiefvater - Väristys

Risingshadows

 Olen lukenut tästä kirjasta paljon ja tämä on ollut luettavien listalla pitkään. Niimpä kun kesällä bongasin tämän kirjastosta lähti se mukaani, valitettavasti se vain olikin sarjan seuraava osa Häivähdus. Virhe selvisi vasta kotona, ja seuraavalla kirjastoreissulla tätä ei ollut ollenkaan hyllyssä, ei enkuksikaan. Onni potkaisikin tuossa taannoisella reissulla tämän suhteen ja nyt tämä onki luettu.

Niin, olenkin yrittänyt tuolle yläpuoliselle tektille kirjoittaa jatkoa jo viikon verran, mutta ei tunnu millään onnistuvan. Kun toisaalta pidin tietyistä jutuista tässä kirjassa mutta kumminkaan en pitänyt tästä niin paljoa että olisin lukenut minulla jo olleen seuraavan osan Häivähdyksen.

Tai lähinnä tuo toinen osa tuntui aika kalastelulta ensimmäisen osan yllättävän suosion johdosta.. Siis sen perusteella mitä sitä selailin ja kuinka siinä päähenkilöiden osat on  käännetty ympäri.

Jollain tapaa pidin kirjan surumielisestä tunnelmasta, mutta toisaalta myös vihasin sitä. Yleensäkkin pidän enemmän ns hauskoista kirjoista. Pidin myös kirjan ihmissusista, kivaa vaihtelua täysikuuhun, hopealuoteihin etc.  Päähenkilöt olivat onnistuneita ja periaatteessa tämä oli hyvä kirja, mutta jokin silti tökki. Päällimmäisenä tästä jäikin mieleen tämä ristiriitainen tunne, kun en osaa sanoa onko tämä hyvä vai ei. Toisaalta kyllä, mutta..

anteeksi tuo sekava teksti, mutta siinä nyt päällimmäiset tunteet tähän kirjaan. Pitääpä varmaan joskus kokeilla lukaista enkuksi, joskos sitten saisin tästä kunnon mielipiteen muodostettua.


Muita kirjan lukeneita;
Humisevanlla harjulla; Cathy
Kirjamielellä; marjis
Saraseeenin maailma; Saraseeni
(nämä nopean googlettelun tuloksena)