Kuulumia ja muuta mielenkiintoista

Kuten arvasinkin on tuo uusi nelijalkainen vienyt aika paljon aikaa tällä viikolla. Olen varmaan jo useamman sata kertaa kaivanut sen suusta pois mm. kuivia lehtiä, kepin palasia, kiviä.. Eli siis todennut meillä olevan ihan liikaa kasvikuntaa takapihalla, vaikkakin kuollutta sellaista näin talvella. Samoin kädet ja jalat tuntuvat olevan sen lempi pureskelun aiheita, kuten myös vanhemman koiran kiusaaminen.. Eli ajan puutetta ei ole ollut, varsinkaan kun mieskin sai pidennettyä lomaansa vielä tälle viikolle niin ei ole tehnyt mieli netissä roikkua.

Mutta nyt aplodeja kiitos - olen saanut yhden kirjan luettua!! Yhdeltä istumalta tuossa maanantai iltana/yönä. Siitä lisää kun ehdin kirjoitella mutta voin paljastaa sen olleen Beth Revisin - Matka alkaa. 


Lisäksi kesken on edelleen nelisen kirjaa, mutta nyt olen paikallistanut miksi noin ehkä on - koska ne ovat kaikki novelli kokoelmia tai muuten katkonaisia rakenteeltaan. Niiden luku on hitaampaa kun aivot pitää aina virittää uudelleen kesken kaiken.

Kirjastossa kävin tänään myös ja tulipa lainattuakin pari kirjaa, sekä ostettua kaksi poistomyynnistä. Ostin omaksi Kirsi Mannisen Bittitiikerin (nuortenkirja) ja Clare Darcyn Onnen oikkuja (historiallista rakkaushöppää).

Mitäs muutta, niin meinasinkin unohtaa suurimman uutisen koira vauva sai nimen eilen - Sakke.

Nimestä käytiin pitkät pohdinnat, mutta tämä nimi täytti meidän molempien kriteerit. Kuka muuten keksii ensimmäisenä kenen (suosikki) kirjailijani kirjoissa on henkilö nimeltä Sakke? 

Mahdollinen syyllinen lukujumille on löytynyt ;)

Kaksi viikkoa sitten kerroin asiasta jota jännitin ja nyt voisinkin paljastaa mitä silloin tapahtui..

No, me kävimme katselemassa tälläisiä

Eikös olekkin hirvittäviä..?

Terävät hampaat niillä ainakin oli viiden viikon iästä huolimatta..







Vierailun lopputulos lienee selvä.. (tai meidän puoleltamme ainakin, kasvattajan päätöstä siis jännitettiin)

Pennusta olemme haaveilleet jo useamman vuoden mutta sopivaa ei vain sattunut kohdalle. Tai suunnitelmat ovat muuten menneet mönkään. Taruhan tuli meille aikuisena, nelisen vuotta sitten ja täyttää nyt keväällä 8 vuotta.






Tänään sitten kävimme hakemassa pojan kotiin, koko perheen voimilla.

Kotimatkalla 19.2.2012

Matka meni ihan hyvin, poju nukkui lähes koko matkan ajan (n.2,5h) ja kaksi kertaa pysähdyttiin. Nyt pitäisi ruokaa laittaa kun päiväruoka jäi välistä automatkan vuoksi, tosin pentu äsken nukahti kesken leikkiensä.

Poitsu on siis saksanpaimenkoira ja 7vk vanha.

Minulla onkin ensi viikko vapaata töistä ja osin sitä seuraavakin. Mutta voi olla että aika kuluu ehkä muualla kuin täällä tai lukemassa. Tosin eihän sitä ikinä tiedä, mutta taitaa noi nelijalkaiset nyt viedä voiton hetkeksi.

P:S. eilen siivosinkin sängynvierustan lukupinon parempaan turvaan lattialta.
P.S. niin, nimeä emme ole vielä päättäneet, pitää ensin katsella hetki pennun menoa.

Nillitystä ja epämääräistä valitusta (alla ihan oikea kirja-postauskin viimeinkin niille joita tämä ei kiinnosta)

Niin, aloitetaanko vaikka sillä että kävin tänään aamusti sitten lääkärillä, tiistai iltana töissä peilistä katsoen huomasin että vasen silmä on oudon punainen (aivan kun pahinkin krapula -unipula olisi vaivannut, tosin vain toista silmää).. Eilen keskiviikkona olikin viikon ainut vapaa päivä ja oli jo aikoja sitten sovittu että menemme vanhempieni luona käymään (viimeksi olenkin siellä ollu jouluna, joten en todellakaann halunnut sitä skipata yhden silmän takia). Niin siksi vasta tänään lääkäriin (luojalle kiitos työterveydestä ja ajan saamisesta samallekkin päivälle)
Silmä on siis punainen ja rähmii, hieman myös kutiaa, eli sidekalvontulehdushan sieltä sitten tuomioksi tuli. Hoidoksi silmätippoja, mielenkiinnolla odotinkin tätä. Nimittäin ihka eka silmävaiva tähän mennessä elämää kyseessä ja minä sitten pelkään ihan pelkän vedenkin joutumista silmään joten ajatus silmätipoista ei ihan kuullosta hyvälle sellaisesta ihmisestä jonka pahimpiin painajaisiin liittyy mm. tämä labrasta tuttu laite

Parempaa kuvaa en löytänyt. Googlella haettu.

eli silmienhuuhtelu allas tai sellainen pullo..  Tosin mies saikin edelliseen luomitulehdukseensa hoidoksi voidetta jota varten luomi piti kääntää ympäri niin sitä ajatellan tipat ei ehkä ole niin pahat. Mutta mielenkiintoista silti oli ensimmäinen tippa laittaa silmään, ei se ollut ihan niin paha kuin pelkäsin. Hankalaa tosin oli ja on vieläkin ollaan niin minun epämukavuus alueella kuin olla voidaan.

Samalla kitisin lääkäriltä myös jatkoa antibiootti kuuriin, jonka hän tammikuussa minulle jo määräsi. Niin, minullahan on atooppinen iho ja tammikuussa kun olin vain uusimassa samalla lääkärillä erilaisia rasva reseptejä (työterveyslääkäri eli minulle ilmainen) hän totesi minulla iholla olevan märkäruven. Eli se leuan finniksi luulemani kivulias patti olikin märkärupi. (taustaa sen verran että olen ollut siinä mielessä onnekas aina että koko elämäni aikaiset finnit voi laskea kahden käden sormin, eli niitä ei juurikaan ole ollut). Mielestäni nyt pari viikkoa tuon edellisen kuurin jälkeen on sama näppyjen olo jatkunut eli se olisi uusiutumassa.

Eli olo on on erittäin hehkeä, toinen silmä punainen ja rähmii. Iho paikka paikoin hilseilee kuivuuttaan ja toisaalta pukkaa näppyä (puhumattakaan kutinasta ja ihon halkeilusta kuivuuttaan = normi talvi). Lisäksi päätin joulukuussa kasvattaa oman värin takaisin hiuksiin eli niissä on n. 5cm juurikasvu. Parturia kaipaisin erittäin kipeästi, mutta vakkari tyyppi muutti parin sadan kilometrin päähän ja uuden etsiminen on työlästä..

Olo on siis oikein asiakaspalveluhenkinen näin keskellä työviikkoa (siis aspa töitä teen).

Lisäksi tressi koulusta ja puuttuvasta opinnäytetyöstä painaa (helpottaa todella tätä ihon tilannetta ja tähän sellainen sarkasmi kyltti). Ja tressi elämästä, maailman kaikkeudesta ja sen sellaisesta..

Niin ja tämä lukemisjumi varmaan myös osaltaan lisää nillitystä (ei pääse pakoon ihanaan fantasia maailmaan edes hetkeksi). Kesken on tällä hetkellä neljä kirjaa, mutta mitään parempaa ei voi muka aloittaa kun lukurauhasta ei ole tietoa kun mies on talvilomalla (tämä rajoitus on ihan oman pääni sisäinen, ja tiedostankin sen mutta silti en pysty lukemaan mm itku-kirjaa niin että mieheni näkee tai edes nukkuu samassa huoneessa).

Sitten joo, luin äsken tauolla Kotivinkin uusinta numeroa ja siinä eräs kolumnisti kertoi vampyyri pelostaan ja kuinka pääsi siitä eroon katsomalla miehensä kanssa Twilight- trilogian elokuvat.. Niin oletan että lukijani tietävät mikä tuossa edellisessä lauseessa mättää, ja jos ette niin älkää paljastako sitä minulle, kiitos..



Mutta sitten pari iloisempaa uutista, sunnuntaihin on enään kolme yötä ja niistäkin kaksi töissä (ei tarvitse pyöriä unettomana sängyssä sunnuntaita odotellen). Lisäksi hain tänään kirjastosta kauan (siis ainakin viikon odotin :D) odotetun varauksen..

 P.S. voi olla että poistan tämän kun mieliala hieman kohenee..
edit(16.2.12 klo.19.31); tyhmä kirjoitusvirhe..
edit vol2 (16.2.12 klo; 19.37)- toinen tyhmä kirjoitusvirhe, miksi pitää lukea omaa tekstiään uudelleen.. tyhmä mikä tyhmä..

Andrzej Sapkowski - Viimeinen toivomus (Noituri, osa 1)

Risingshadow

Olen tämän ja sarjan toisen osan Kohtalon miekka-kirjan nähnyt kirjastossa uutuus hyllyssä. Olen jopa tainnut takakannenkin lukaista, mutta vasta kun bongailin tätä kehua blogikirjoituksia niin kiinnostun tästä enemmän. Kansi on kyllä aika luotaantyöntävä, mikä sinänsä on harmi kun kirjan sisältä löytyy kelpo fantasiaa.

Luinkin tätä useampana iltana, mikä onkin poikkeuksellista yleensä luen suurimman osan kirjoistani kerralla. Tosin normaalisti kun mies on reissussa minulla ei ole muistuttajaa siitä että "valot voisi sammuttaa ja alkaa nukkumaan..".

Näin kirjasta kerrotaan WSOY:n sivuilla

"Viimeisen toivomuksen arvoituksellinen sankari on Geralt, jonka ammattina on maiden ja mantujen rauhaa häiritsevien epäihmisten surmaaminen. Mutta yhtä usein kuin Geralt suojelee ihmisiä varjoissa lymyileviltä kimairoilta, hän joutuu toteamaan vihollisensa taikuuden uhriksi: viatonkin ihminen voi tulla noidutuksi ihmissudeksi, ja kaunein hymy voi kuulua petolliselle vampyyrille. Ihmisyyttä ei voi tunnistaa katsomalla.

Viimeinen toivomus on harmaiden alueiden ja hienovaraisten vihjeiden kirja, rohkean sanailun ja kuivan huumorin läpäisemä mutta melankolinen. Se on vauhdikasta mutta maalta tuoksuvaa ja ihmiskuviltaan tinkimätöntä fantasiaa, jossa mielikuvitukselliset pedot, prinsessat ja linnanherrat nähdään uudenlaisissa luonnerooleissa. Se aloittaa saagan, joka kartoittaa ihmisyyden rajaseutuja niin kuin vain tarumaailma voi parhaimmillaan tehdä."

Tästä kirjasta on saanut kuuluisa The Wicher- peli alkunsa (tai kuuluisa ja kuuluisa, itse en ole siitä ennen tätä kuullutkaan ja minä olen sentään pelannut mm. Tomb Raiderit läpi ja hyllystä löytyy PS3 ja Wii ;D kaapinperukoilta saattaa löytyä myös SuperNintendo ja PS1-nkin. Eli pelit kyllä kiinnostavat.)

The Witcher- pelin Geralt. Kuva Tapani Kärkkäisen sivuilta

Jos lukeminen takkuaa niin takkuaa myös tämä kirjoittaminen.. Toisaalta pidin tästä kirjasta mutta uskon että toisenlaisessa mielentilassa olisin pitänyt tästä enemmän. Lisäksi tuo paloissa lukeminen ei sovi minulle ollenkaan, varmaankin kyllä tottumiskysymys.

Kirjassa pidin erityisesti sen viittauksista (tai hienosti sanoen intertekstuaalisuudesta, sana jonka muistan hämärästi jostain äidinkielentunneilta, mikä sinänsä on hassua kun enhän kuitenkaan muuten edes tiedä illatiivin ja elatiivin eroa. Surullista myös että googletin nuo äsken tarkistaakseni oikein kirjoituksen. Mutta kertonee sen että jo silloin olen tunnistanut kyseisen ilmion kirjoissa, koska sana on jäänyt muistiin). Tutut satujen hahmot mm Lumikki ja Tähkäpää löytyivät kirjan sivuilta hieman mukailtuina. Ja ettei kävisi epäselväksi niin minähän tykkään bongailla näitä viittauksia, kunhan ne on hyvin tehty.

Tehdäämpä ns. lyhyestä virsi kaunis kun aivot ei toimi (edelleenkään) niin - suosittelen. Oikein kelpo fantasiaa, jopa paikka paikoin hauskaakin. Romantiikkaa olisi saanut olla hiukan enemmän mutta joskos seuraavassa osassa, joka jo odottaakin lukupinossa. Ainakin sellaisia viitteitä oli tämän lopussa.

Sarjahan on seitsämän osainen ja nämä seuraavat tiedot onkin peräisin suomentajan eli Tapani Kärkkäisen sivuilta eli täältä, jotka muuten spoilaavat joten varovaisuutta jos sinne eksytte.

Noituri-saaga

• Ostatnie życzenie, 1993
  - suomeksi: Viimeinen toivomus, suom. Tapani Kärkkäinen, WSOY 2010.
  - ruotsiksi: Den sista önskningen. Käänt. Tomas Hakanson. Ersatz 2010
  - englanniksi: The Last Wish. Käänt. Danusia Stok. Orion 2007.
  - saksaksi: Der letzte Wunsch, Heyne Werlag 1998
  - ranskaksi: Le dernier voeu. Käänt. Laurence Dyevre. Bragelonne 2008
  - espanjaksi: El último deseo, Bibliopolis 2003
• Miecz przeznaczenia, 1992
  - suomeksi: Kohtalon miekka, suom. Tapani Kärkkäinen, WSOY 2011
  - saksaksi: Schwert der Vorsehung, Heyne Werlag 1998, 2008
  - ranskaksi: L'épée de la providence. Käänt. Alexandre Dayet. Bragelonne 2008
  - espanjaksi: La espada del destino, Bibliopolis 2003
• Krew elfów ("Haltiain verta"), 1994
  - englanniksi: Blood of Elves. Käänt. Danusia Stok. Orion 2008
  - saksaksi: Das Erbe der Elfen. Käänt. Erik Simon. Deutscher Taschenbuch Verlag 2008
  - ranskaksi: Le sang des elfes. Käänt. Lydia Waleryszak, Bragelonne, 2008
  - espanjaksi: La sangre de los elfos, Bibliopolis 2003
• Czas pogardy ("Ylenkatseen aika"), 1995
  - englanniksi: Times of Contempt, 2012 (?)
  - saksaksi: Die Zeit der Verachtung. Käänt. Erik Simon. Deutscher Taschenbuch Verlag 2009
  - espanjaksi: Tiempo de odio, Bibliopolis 2004.
• Chrzest ognia ("Tulikaste"), 1996
  - saksaksi: Feuertaufe, Deutscher Taschenbuch Verlag 2009
• Wieża Jaskółki ("Pääskysten torni"), 1997
• Pani Jeziora ("Järven valtiatar") 1999

Risingshadowsin mukaan sarjan kolmas suomennos olisi tulossa 15 kesäkuuta 2012.
Näköjään tätä ei ole enkuksikaan käännetty vielä kokonaan joten näitä joutuukin odottelemaan kun puolankieli ei ihan ole hallussa. Samoin huomatkaa ettei tuota toista osaa ole myöskään käännetty enkuksi, eli hyvä WSOY kun ei jätä osia välistä. (asia taasen ihan eri jos lopettavat koko sarjan suomentamisen kesken..)
Kustantanut - WSOY (2010)
Alkuperäinen nimi - Ostatnie ?yczenie (1993) (Puola)
Suomentanut - Tapani Kärkkäinen

Tämä ovat lukeneet myös ainakin:
Morre - Morren maailma
marjis - Kirjamielellä
Raija - Taikakirjaimet
Booksy - Booking it some more
Lisää arvioita löytyy ainakin tuolta Risingshadow.net -istä (linkki kannen kuvan alla)

Hiljaiseloa

Minulla on edelleen ne samat neljä kirjaa kesken.. Lukemattomien pinoa en ole edes uskaltanut laskea..

Tuon miehen talviloma tuntuu vaikuttavan lukurytmiin, on niin paljon muutakin tekemistä vaihteeksi.

Ensi viikonlopusta alkaen vielä lisää aktiviteettiä, mutta siitä lisää myöhemmin.. (vielä viikko on pidettävä suunsa aiheesta kiinni)

Tänään kävimmekin pitkästä aikaa "koirarannalla" vaikka sielä lunta olikin ja merikin oli jo jäässä niin oli siellä kiva temmeltää. (ja ottaa vajaat neljäsataa valokuvaa)

Piristykseksi pari kuvaa tältä päivältä..

Poseeraus-kuva

Riehumista.. BTW pukeuduin lämpöä ajatellen (meren ranta -tuuli) enkä trendikkäästi. Taitaapa olla eka omakuvakin täällä ;) 

P.S. lupaan tänään yrittää lukea edes jonkun kesken olevista loppuun, niin saisin kirjoitella siitä teille huomenna..

Salainen pahe 3 - Aku Ankka

Koska en keksi mitään kirjoitettavaa (kolme kirjaa kesken tällä hetkellä), ja vaikka kovasti tekisi mieli turista eräästä aiheesta, niin vielä viikon pitäisi osata suunsa pitää siitä kiinni.

Joten onkin sitten aika uuden paheen esittelyyn..

Tämän kertainen "pahe" jopa hieman liippaa kirjoihin tai ei niin vähääkään.. Olen pienestä asti lukenut Aku Ankkoja,- lehtenä, pokkareina kirjoina etc.
Lehtikin tuli meille kotiin monta vuotta kunnes minä ja pikkuveljeni olimme äitimme mukaan liian vanhoja siihen.

Nyt täytyy myöntää että pari vuotta sitten ryhdyin uudelleen Aku Ankan tilaajaksi, vaikka meillä asustaakin kaksi aikuista keskenään. Tämä onkin sellainen lehti että sen luen kannesta kanteen aina. Lisäksi nämä kestävät mielestäni aikaakin, lehdet voi lukea vuoden, kahden päästä uudelleen. Joten olen säilyttänytkin lehden vuosikerrat itselläni, vielä pitäisi keksiä jokin kiva säilytys systeemi niille.. Tämä onkin ainut lehti joka tällä hetkellä on tilattuna talouteemme :D
Meille tulee myös lehteen kuuluva Ekstra-liite. Iines- lehdestä sentään kieltäydyin, sitkeästi kyllä välillä soittelevat ja tarjoavat näitä lisä liitteitä.

Tavoitteena olisi joskus myös kerätä noita vanhempia Akuja itselle mm. tuossa vieressä olevia Päivästä päivään -sarjakuva kirjoja eli Al Taliaferron piirtämiä sarjakuvastrippejä.. Samoin kuin muitakin tiettyjen piirtäjien tarinoita.

Valkokankaalla ja/tai TV:ssä en ole näistä erityisemmin pitänyt, vaikkakin Aku olikin alkujaan juurikin animaatio hahmo eikä sarjakuva. Myöskään en osaa nimetä vain yhtä tiettyä suosikki tai inhokki hahmoa.. 

George R. R. Martin - Kuninkaiden koitos (Tulen ja jään laulu, osa 2)

Risingshadow

Tätä onkin vaikea kirjoittaa, koska A- joudun tekemään nolostuttuvan paljastuksen itsestäni luku tapojani koskien ja B- en oikein tiedä mitä mieltä olen tästä sarjasta..

No, niin kuten olen tainnut joskus ketoakkin olen erittäin huono lukemaan mitään pakosta.. Jos minua ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta, kirjat jäävät minulta helpostikkin kesken.. Toinen heikkuteni sitten on malttamattomuuteni kirjojen ym suhteen ja sen vuoksi spoilaannunkin niin helposti..

Joten kun tässä kirjassa on useita eri kertojia, toiset kiinnostavampia kuin toiset niin varmaan arvaatte kuinka siinä kävi..?

Jep,  hypin niiden ei kiinnostavien hahmojen lukujen ylitse ja valitsin niin sanotusti rusinat pullasta (tosin en pidä rusinoista mutta vertauskuvana menköön..). 
Kunnon lukijahan olisi kahlannut ne tylsemmätkin hahmot lävitse..


Mielestäni näiden kirjojen heikkous onkin juuri tuo kertojahahmojen lukumäärä, se tekee lukemisesta katkonaista ja osin tylsää. Mutta kirjoittaa Martin osaa kyllä, koska nuo kiinnostava hahmojen luvut kyllä imaisevat mukaansa, siinä määrin että välillä tuli parahdettua pettymyksestä kun tulikin uusi luku ja kertoja. Siksi minun onkin vaikea sanoa näistä tarkkaa mielipidettä, nuo (minua) kiinnostaneiden hahmojen luvut olivat erinomaisia ja taas sitten tylsät hahmot hypin suosiolla ylitse. Toisaalta uskon että tuo katkonaisuus vaikutti tuohon ylitse hyppimiseenkin. Tarkistin wikipediasta että tätä kirjaa olisi kerrottu yhdeksän eri hahmon näkökulmasta (+prologi/esipuhe tai -näytös vielä erikseen eri henkillön näkökulmasta..)

Edelleen hahmoista suosikkeina säilyi Tyrion Lannister, Sansa Stark ja Arya Stark.
Sietää jaksoin Jon Nietosta, Catelyn Starkia ja Bran Starkia.
Ylitse taas hypin Theon Greyjoyn, Daenerys Targaryen ja Davos Seaworthin kappaleet.

Eli tuosta voi päätellä
1/3 kirjasta olleen erinomainen,
1/3  hyvä
1/3 huonoa.
Kaippa tuosta keskiarvoksi tulisi aika hyvä.

Juonta onkin mielenkiintoista seurata kun sitä seurataan monesta erinäkökulmasta ja eri puolilla maailmaa. Siitä pointseja, samoin realistisesta kirjoitustyylistä. Suolet lentelevät kun niiden pitääkin lennellä ja likaa on ja hahmot haisevat kun vankeudessa ollaan oltu..
Tällä kertaa (vahingossa) osuikin lainaan Petri Hiltusen kuvittama laitos ja olivathan ne kuvat siellä kivoja. Itselle ostaisin ehdottomasti ennemmin tämän kuvitetun laitoksen.

Tästä huolimatta hain eilen seuraavan osan kirjastosta lukupinoon, tosin englanniksi koska se sattui olemaan sopivasti heti hyllyssä. Suomeksi olisin joutunut jonottelemaan varauksissa.

Tänään tosin tein uuden reissun kirjastoon koska varaus oli tullut, monen muun innoittaman laitoin Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus- kirjan varaukseen ja se saapuikin heti seuraavana päivänä. Eilisellä reisulla sainkin toisen osan tätä Noituri-sarjaa jo lainaa suoraan hyllystä..

Kirjan tiedot

Alkuteos - A Clash of  Kings (1998)
Suomentanut Satu Hlinovsky (2004)
Kannen kuva: Petri Hiltunen.
 Kartat: Satu & Jan Hlinovsky.
Sukujen vaakunat: Virginia Norey.

Melissa Marr - Radiant Shadow ja Darkest Mercy (Wicked Lovely part 4 and 5)

Noniin, josko nyt saisin näistä jotain kirjoitettua kun viikonloppu vain hujahti ohitse..

Tosiaan luin nämä kolme viimeistä osaa oikeastaa putkeen ja ajattelinkin tässä tarkemmin juurikin kertoa koko sarjasta ennemminkuin kirjoista yksittäin. Lopusta löytyy näiden kahden viimeisen takakansien tekstit ja edellisten osien postaukset, Ilki ihana , Sala kavala ja Fragile Eternity. Kuten tuolla jo totesinkin niin WSOY on lopettanut sarjan suomentamisen kesken kahden ensimmäisen osan jälkeen. Harmi sinällään, kuten aina kun sarjan suomentaminen lopetetaan kesken. Tästä(kin) on ilmeisesti elokuva tekeillä, tosin vasta screenplayta kirjoittelevat että aikaa saattaa kulua..

Tämä teksti spoilaa ensimmäisiä osia, jos et ole niitä vielä lukenut etkä halua spoilaantua niin älä lue eteenpäin..


Lyhyttä kertausta alkupään juonesta..
Ensimmäisessähän osassa pääosassa on Aislinn, joka pystyy näkemään keijuja. Kuten hänen äitinsä ja mumminsakkin. Hän pelkää niitä ja pyrkiikin käyttäytymään niin etteivät keijut huomaisi että hän näkee ne. Koska ns. suvun perimätiedön mukaan pienin asia minkä keijut tekevät heidät näkeville on silmien päästä repiminen.. Mutta nyt yhtäkkiä keijut tuntuvatkin kiinnostuvan Aislinnista ihan uudella tavalla ja teeskentely käy yhä vaikeammaksi. Mummin ei pysty häntä auttamaan ja peloissaan ja huolissaan Aislinn tunnustaakin ystävänsä Sethin lempeän painostuksen avulla tälle että hän näkee keijuja ja että ne käyttäytyvät omituisesti.
Selviää että kesän hovin kuningas Keenan on kiinnostunut Aislinnista, Keenanin äiti Talven hovin kuningatar Beira on kahlinnut Keenanin voimat ja saadakseen ne takaisin hänen täytyy löytää kuningattarensa kuolevaisten joukosta. Jo useiden vuosisatojen ajan hän on etsinyt kuningatartaan, koetuksessa epäonnistuneet muuttuvat talven tytöksi (toivottavasti muistan termin oikein), jonka tehtävä on varoittaa seuraavaa onneaan kokeilevaa tyttöä. Jos taas tyttö kieltäytyy koetuksesta muuttuu hän kesän tytöksi osaksi kesän hovia. Eli he muuttuvat keijuiksi, tämä kohtalo odottaakin Aislinniakin, vaikka hän kuinka yrittää pyristellä sitä vastaan. Asiaa hankaloittaa lisäksi hänen ja Sethin ystävyyden syveneminen seurusteluksi.
Aislinnista tuleekin sitten kesän hovin kuningatar vastentahtoisesti mutta kuitenkin itse sanelemiensa ehtojen mukaisesti..

Päärakkauskuvio koko sarjassa onkin juuri Aislinnin, Sethin, Keenanin ja Donian (edellinen talven tytttö, josta tuli talven hovin kuningatar). Sitä ruoditaankin koko sarjan läpi, vaikkakin toisessa ja neljännessä osassa on ihan eri päähenkilöt. Tosin näissä kahdessa muussa sitten valotetaan paremmin hovien toimintaa, lähinnä juurikin pimeän hovin ja keijulan (typerä suomennos, tiedän mutta aivot eivät toimi..).
 Sala kavalassa ja Radiant Shadowsissa on myös omat "mini" rakkaustarinansa mukana, vaikkakin ne voi lukea erillisinäkin (itsenäisinä osinaan) niin valottavat ne noiden kolmen muun kirjan tapahtumia huomattavasti. Osat ovat siinä mielessä loogisia osia kokonaisuuteen että Aislinnin tai Sethin näkökulmasta noita asioita ei olisi voitu kertoa lukijalla.
Radiant Shadowsin päähenkilöt Ani ja Devlin, Ani on hurtan Gaben tytär, puoliksi kuolevainen ja Devlin on Sorchan ja Bananachin "veli" kirjan alussa hän palvelee High Queen Sorchaa. Eli opimme lisää Pimeän hovista ja High court-sta. Aika juonittelua nuo keijujen valtataistelut ovat ja hovi on yhtä vahva kuin sen hallitsija(t).

Vasta oikeastaan kolmannessa osassa alkoi hahmottamaan isompaa juonikuviota, kaksi ensimmäistä osaa tuntuivat hyvin erilaisilta ja irrallisilta toisistaan. Sarjana sanoisin tämän olevan 7½ -8+ luokkaa jos kouluarvosanoilla sen sanoisin. Ensimmäinen osa on mielestäni paras, ja siitä johtuen olikin kiva seurata juurikin Sethin ja Aislinnin tarinaa. Sethin muuttuminen myös keijuksi oli aika ennalta arvattava juonen käänne, tosin se että hänestä tuli Sorchan perijä ja hän sai näkijän kyvyn oli hieman yllättävempää.. Sethistä pidinkin hahmona eniten tässä sarjassa, nelososassa ollut Ani oli myös piristävä tapaus.

Miinuksia tuli..
Sarjan loppu olikin sitten aika siirappinen, ehkä jopa liiankin.. Niallin sekoaminen taas, no, ei oikein istunut mielestäni juoneen.. Yhdessä vaiheessa aloin myös miettimään asuvatko kaikki keijut ja hovit juuri tässä kaupungissa ja jos..niin miksi? Aika pienelle pinta-alalle ovat levittäytyneet..

Plussaa..
Kiva maailma, keiju hoveineen. Kolmiodraamasta saa aina lisäpisteitä, ainakin minulta. Naiset olivat jopa vahvempia kuin miehet (Girl power!!)  eivätkä mitään vikiseviä miesten selän takana piilottelevia otuksia..




Muuta mieleen tullutta, kehitin uuden termin näihin kirjoihin, näissä oli ns. sievää väkivaltaa. Kun taas kun luin noita George R. R: Martinin kirjoja samaan aikaan ja/tai heti näiden jälkeen niin niiden väkivalta ja sen kuvailu on rumempaa (realistisempaa). Mutta toisaalta nämä on suunnaatu nuorille ja Martinin kirjat aikuisille..

Risingshadow

Radiant Shadows takakansi;

Hunger for nourishment.
Hunger for touch.
Hunger to belong.

Half-human and half-faery, Ani is driven by her hungers.

Those same appetites also attract powerful enemies and uncertain allies, including Devlin. He was created as an assassin and is brother to the faeries' coolly logical High Queen and to her chaotic twin, the embodiment of War. Devlin wants to keep Ani safe from his sisters, knowing that if he fails, he will be the instrument of Ani's death.

Ani isn't one to be guarded while others fight battles for her, though. She has the courage to protect herself and the ability to alter Devlin's plans — and his life. The two are drawn together, each with reason to fear the other and to fear for one another. But as they grow closer, a larger threat imperils the whole of Faerie. Will saving the faery realm mean losing each other?

Risingshadow

Darkest Mercy takakansi;

“Send the messengers for the faery courts. This is the end.”

The Summer King is missing; the Dark Court is bleeding; and a stranger walks the streets of Huntsdale, his presence signifying the deaths of powerful fey.

Aislinn tends the Summer Court, searching for her absent king and yearning for Seth. Torn between his new queen and his old love, Keenan works from afar to strengthen his court against the coming war. Donia longs for fiery passion even as she coolly readies the Winter Court for battle. And Seth, sworn brother of the Dark King and heir to the High Queen, is about to make a mistake that could cost his life.

Love, despair, and betrayal ignite the faery courts, and in the final conflict, some will win… and some will lose everything.

Tammikuun luetut

Ajattelimpa listata luetut ja kesken jääneet tältä kuulta. Koska näitä on kiva lukea muiltakin ja tähän on helppo laittaa sellaiset kirjat joista ei paljon sanottavaa ole tai olen ne jo joskus arvostellut täällä. Tämän kuukauden listan tein osin muistin pohjalta, mutta jatkossa olisi tarkoitus tarkemmin seurata lukemisiani, ehkä jopa teen ecxel-taulukon niin saisi kivoja kaavioita piirrellä joskus.. Itseänikin kiinnostaa tietää paljonko oikeasti luen kirjoja uudelleen, enkuksi/suomeksi, ym.

Luetut: (ei järjestyksessä)

Matt Haig - Radleyn perhe
Sophie Jordan - Liekki
Sophie Jordan - Vanish
Melissa Hill - Kirjeitä San Franciscosta
Kate Jacobs - Lohturuokaa
Alyson Nöel - Punaiset tulppaanit
Audrey Niffenegger - Hänen varjonsa tarina
Cassandra Clare - Clockwork Prince
George R. R. Martin - Valtaistuinpeli
Denise Swanson - Murdet of A Small-Town Honey
Kiersten White - Paranormaali
Melissa Marr - Fragile Eternity
Melissa Marr - Radiant Shadow
Melissa Marr - Darkest Mercy
Gayle Forman - If I Stay
- aika surullinen nuorten kirja, kerrotaan koomassa makaavan tytön näkökulmasta, välillä muistellaan menneitä ja Mia pystyy "haamuna" liikkumaan ympäri sairaalaa. Kirjan nimikin kertaa mikä on kirjan teema, kuolema vai elämä. Ihan ok, välillä jopa itkettikin. huomasi kyllä että kohde ryhmä taisi olla ns. esi-teinit. 

Kesken jäänyt

Mathias Malzieu - Sydämen mekaniikka
- ei vain iskenyt, ehkä mieliala ei sopinut tähän kun en oikein saanut otetta, lähinnä ärsytti, liian runollinen? (en keksi muuta termiä runollisen tilalle..)


Yhteensä 15 luettua ja yksi kesken jäänyt.

Enkuksi luettu 7 kpl
Suomeksi luettu 8 kpl

Nuorten ja lasten kirjoja 9 kpl
Aikuisten kirjoja 6 kpl

Fantasiaa/Scifiä/kauhu 12 kpl
Mysteeri/jännitys 1 kpl
Hömppä 2 kpl

Pitkästä aikaa höpinälöpinää, eli asiaa kirjojen vierestä.

Innostuimpas sitten -sattuneesta syystä- postailemaan hieman asiaa kirjojen vierestäkin.

Ensinnäkin lupailin jossain vaiheessa ehkä kuvaa makkarin uudesta tapetista, tässä olisi nyt sellainen. Valo-olosuhteet eivät ole parhaat, yllätäen ottaen huomioon vuodenajan ja salamavalon. Listat vielä puuttuvat tuosta kuvasta, eli katto- ja ikkunalistat siis. Kuva on otettu ovelta ja oikealla seinällä olevat kaapit ja komeron ovi ei näy tässä kuvassa.

Makkaria, oma kuvani.

Sitten on ihan pakko jakaa eräs ostos kanssanne, varsinkin niiden jotka ovat lukeneet tuon Kiersten Whiten -Paranormaalin. Siinähän päähenkilö Eviellä on erityinen suhde tiettyyn väriin, no allekirjoittaneella on hieman samaa vikaa.. Joten kun näin tämän paikallisessa Kodin Terrassa niin se lähti mukaani.. Valotus on taas joo..

Pinkki pakki. Oma kuvani

Pinkki pakki auki. Oma kuvani. 

Kynsilakkani sitten muuttivat tähän pakkiin. Kätevästi myös nuo lokerot pakin sisältä lähtevät irti.


Sitten muuta, olen tässä jo pari viikkoa hieman jännittänyt yhtä asiaa. Erästä haavetta joka on ollut jo pitkän aikaa olemassa ja nyt ensi lauantaina sitten selviää että varmistuuko se vai ei. Hieman jännittää lauantai ja sitten jos se toteutuukin niin.. Olen jo viime viikolla nähnyt uniakin tuosta tulevasta lauantaista mutta tarkemmin en uskalla kertoa etten "kiroa sitä" (that I don't jinx it.. kuullostaa enkuksi paljon paremmalle eikös..?)
Mutta se on pyörinyt hieman ajatuksia sotkemassa viime aikoina ja jos toteutuu niin varmaan vielä enemmän.. Inhoan tälläistä vihjailua, mutta pakko purkaa jonnekin ajatuksia.. Mutta siitä taatusti lisää jos hyvin käy.. Onneksi olen edellisen yön töissä niin ei tarvitse sängyssä pyöriä unta etsien..