Kiersten White - Paranormaali

Risingshadow
Tämäkin kirja on ollut pitkään lukulistalla bongattuani sen useista blogeista. Viime viikolla tutkiskelin kirjaston tietokannasta mikä näiden tilanne ja sattuikin hyvin että yksi kappale oli pääkirjastossa hyllyssä. Se oli vielä seuraavana päivänäkin siellä (uutuus) hyllyssä kun kävin sitä etsiskelemässä, joten sain tämän ilman varausta lainaan.

Tämähän aloittaa Paranormaali - trilogian (BTW - miksi kaikki kirjat ovat nykyisin osa sarjaa tai trilogiaa, muoti-ilmiö vai sitten ensimmäisen "menestys" osan jälkeen halutaan tahkoa lisää rahaa.. vai onko nykylukijoilla niin heikko lukukestävyys etteivät paksummat kirjat enään menesty..?)






Paranormaali / Paranormalcy

1. Paranormaali, 2011 / Paranormalcy, 2010
2. Yliluonnollisesti, maaliskuu 2012 / Supernaturally, 2011
3. (Ei tietoa suomennoksesta vielä) / Endlessly, kesäkuussa 2012


Kirjan päähenkilö on kuusitoistavuotias Evie, joka on kahdeksan vuotiaasta asti asunut Kansainvälisten paranormaalien hallitusviraston ylläpitämässä keskuksessa. Virasto on sekä Evien huoltaja että työnantaja, Evie nimittäin pystyy näkemään kaikenlaisten lumousten läpi ja on näin ollen täydellinen jäljittämään ja rengastamaan paranormaaleja (vampyyreja, ihmissusia, vesinoitia etc.).

Siinä hieman kirjan alku asetelmia. Kirjan pääteemoja onkin se kuinka tuo tuttu ja turvallinen ei ehkä olekkaan se "ainut oikea totuus". Eli Evienkin silmät alkavat avautua tässä juonen kehittyminen myötä.
En halua liikaa juonesta paljastella, mutta mukaan on saatu myös romantiikkaa.

Lyhyt mielipide kirjasta (ajatus ei kulje, pari päivää olen jo yrittänyt tätä tuhertaa..)

- Kiva idea, tavallaan virkistävää vaihtelua kaikkien vampyyrien, langenneiden enkeleiden, ihmissusien ym joukkoon.

- Hyvää huumoria paikka paikoin ja kuka voi vastustaa pinkkiä etälamautinta, vieläpä tekojalokivin koristeltua :D

- Evie hahmona alussa oli uskottava, mutta sitten se jossain vaiheessa kääntyi omituiseksi kiukutteluksi.

- Samoin Lendin murtautuminen keskukseen oli ihan epäuskottava, ottaen huomioon kuinka vähän hän ja Evie loppuosassa kirjaa pääsivät mukaan tapahtumien selvittelyyn (antaa aikuisten hoitaa tämä..).

- Teksti oli paikka paikoin aika töksähtelevää, juonikuviot ennalta arvattavia ja osa kohtauksista tuntui irrallisilta, omituisilta ja joukkoon sopimattomilta esim. Lendin ystävien tapaaminen, mutta näitä ystäviä ei nähty loppu kirjassa ollenkaan.. Aivan kuin tämä olisi kauhella kiireellä kirjoitettu..
´
- Suomennoksen laatu taas, no jotku asiat vain kuullostavat paremmalle enkuksi esim. taser vs. etälamautin.

- Mutta kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä, vaikkakin hieman epäuskottava, jos nyt niin voi sanoa kirjasta jossa on vesinoitia. Luultavasti luen seuraavankin mutta maltan kyllä odottaa suomennoksen ja sitten vielä että kirja tulee kirjastoon.

Kustantanut - Gummerus, 2011
Alkuperäinen nimi - Paranormalcy, 2010
Suomentanut - Terhi Leskinen

Tämän ovat lukeneet myös;
Kirjamielellä - marjis
Luettuja maailmoja - Kata
Saraseeenin maailma - Saraseeeni
Jos vaikka lukisi.. - Anu
Kirjapinot - Inka

7 kommenttia

  1. Tykkäsin tästä paljon, mutta jotkut oudot juonenkäänteet kyllä häiritsivät. Esim se, että Lend oli murtautunut tuonne keskukseen, mutta hänen perheensä/ isä ei myöhemminkään tiennyt missä se sijaitsee.

    VastaaPoista
  2. Miksi minulla olisi sellainen mielikuva että Lendin isä kertoisi keskuksen olevan Kanadassa, jossain kohtaa kirjaa..? Lukemisesta on tosin jo viikko aikaa että minun muistini voi olla ihan väärässä.
    Kirja oli positiivinen idean ja huumorin kannalta mutta jotkin juoniratkaisut ym tuntuivat tosiaan oudoilta, aivan kuin hätiköiden kirjoitetuilta. Saa nähdä kuinka tätä sarjaa jatketaan.

    VastaaPoista
  3. Mä tykkäsin tästä kanssa tosi paljon. :) Mut eikös se ollut niin, että Lend pääsi murtautumaan sinne keskukseen, koska löysi jonkun kenen hahmon saattoi ottaa, ja sitten se keiju vei mukanaan? Eli ei tarvinut tietää sitä paikkaa? En kyl muista oikein... :D

    VastaaPoista
  4. Olen itsekin ihmetelly nykybuumia, että kaikkien pitää olla trilogioita!! Ennen tehtiin hyviä yksittäisi kirjoja, esim. Marianne Curleyn Muinainen taika.

    Tämä kirja oli omassa kategoriassaan mielestäni hyvä, kun samanhenkisiä tulee kuin sieniä sateella. Tämä jotenkin erottautui massasta : )

    VastaaPoista
  5. Pitipä oikein tarkistaa tuo Kanada juttu kun nyt pääsin töistä kotiin. Itseasiassa se olikin Evie joka paljasti Lendin isälle että keskus sijaitsee Kanadan koilisosassa (s.236) samalla kun he pohtivat mitä tehdä ihmissusille, jotka Evie käski keijujen "pelastaa".

    Jep, Lend ei tiennyt sen sijaintia vaan teeskenteli zompieta ja sitten kun keskuksen väki tuli noutamaan niin hän otti tämä keskuksen tyypin hahmon, jotta pääsisi keijun kyydissä keskukseen. Eikä varmaan ehtinyt selvittää paikan sijaintia ennen vangiksi joutumistaan.

    Huumorin ja idean ansiosta tämä kallistui kohtuu hyvän puolelle, erottui massasta -ei mitään "huokailu-sisäinen tuska-teini-romantiikkaa..".

    Kaippa trilogiat ovat vähän kuin muoti-ilmiö vampyyrit/paranormaali. Ja kohtuu hyviä rahasampojakin, mutta ne myös tuntuvat heikentävän laatua. Monesta trilogiasta saisi yhdistettynä ja editoituna hyviä kirjoja yksistään.

    VastaaPoista
  6. Minustakin on harmillista, että trilogiat jyräävät, kun monen trilogian toinen osa on ollut selvästi välikirja ja koko tarina olisi ollut parempi tiivistämällä. Mutta ehkä se on kirjailijallekin vähän sellainen turva, että saa pari kirjaa ujutetua sisään kustantamoon samalla tarinalla. :D

    VastaaPoista
  7. Raha noissa varmaan puhuu, sekä kirjailijan että kustantamon puolelta. Harmi kyllä :/

    VastaaPoista