Sekalaista hömppää luettuna

Risingshadows

Alyson Nöel - Punaiset tulppaanit

Luin tämä joku aika sitten enkuksi, mutta kun törmäsin tähän ja seuraavaan osaan sivukirjastossa niin otin ne lainaan.

Ever on menettänyt perheensä onnettumuudessa, jonka jälkeen hän on kuullut muiden ihmisten ajatukset ja näkee heidän värilliset auransa. Lisäksi Everin luona vieraileen tämän kuolleen pikkusiskon haamu.Mutta kun kouluun tulee uusi oppilas Damien, niin hänen ajatuksiaan hän ei kuulekkaan.. (kuullostaako kenties tutulta..?)

En vieläkään tälle hirveästi syttynyt, idea on ok mutta jokin puuttuu tai sitten on liikaa asioita ympätty yhteen tarinaan. Mielestäni mm Everin viinan kittaus- kausi oli aivan turha ja tarinaan sopimaton. Ainut uteliaisuuden herättävä asia olikin mitä seuraavassa osassa on pääjuonena kun tässä lopussa kävi kuten kävi.. Ainakin nopea lukuinen tämä oli, mutta ehkäpä se kolmiodraaman puute häiritsi, tiedä sitten, moni muu on tästä pitänyt.

Kustantanut -Otava (2011)
Alkuperäinen nimi - Evermore (2009)
Suomentanut - Sirpa Meripaasi

Tammi

Melissa Hill - Kirjeitä San Franciscosta

Tämäkin tarttui mukaan kirjastosta, takakannen perustteella vaikutti ihan perinteiseltä hömpältä.
Sitä tämä olikin, kohtuu hyvääkin sellaista. Kirjan pääosassa on Leonie, joka on juuri muuttanut Dublinista San Franciscoon. Pian käy ilmi että Leonie pakoilee jotain tai jotakuta. Lisäksi hän löytää uudesta asunnostaan avaamattomia rakkauskirjeita Helenille Nathanille ja yhdessä naapurinsa Alexin kanssa he alkavat etsiä Heleniä. Myös Alexilla on omat painolastinsa menneisyydestä. Pikku hiljaa kirjassa paljastetaan molempien naisten menneisyyttä ja samalla selvitetään kirjeiden arvoitusta.

Aika tyypillistä tätä lajia, kirjaa kerrotaan parin eri henkilön näkökulmasta ja aika jana ei ole suora vaan välillä palataan menneisyyteen. Pahimmillaan tämä laji on hirveän sekavaa, mutta tässä pysyi ihan helposti kärryillä. Ja poitsit siitä etteivät nämä eri henkilöt olleen kaikkia tyypillisiä naissinkkuja (leski, eronnut, ikisinkku etc.) vaan itseasiassa heidän seurustelustatuksensa paljastuivat vasta kirjan edetessä ja eivätkä ne olleet ihan perinteisempiä. Ihan näppärä kirja, mutta ei yltänyt huipulle asti.

Kustantanut - Tammi (2011)
Alkuperäinen nimi - Please Forgive Me (2009)
Suomentaja - Henna Kaarakainen

Gummerus

Kate Jacobs - Lohturuokaa

Tämäkin on kirjastosta. Olen aiemmin jättänyt kesken kirjailijan edellisen hittiteoksen Lankakauppa-n, mutta päätin silti kokeilla tätä. Tämän sainkin luettu loppuun, mutta varmaan siksi että luin sen yhteen menoon. Mikään maata mullistava tämä ei ollut. Päähenlö Gus on itseoppinut tv-kokki, jonka ohjelma on vaarassa ja siten hänelle määrätään pari -entinen Miss Espanja. Kuten arvata saattaa tästä kehkeytyy kokkien sota ja mukaan värvätään myös Gussin tyttäret ja ystävä Hannah.. Lisäksi mukaan ympätään pakollisia rakkaus-juttuja ja draamaa.
Kirjan loppu on niin sokerinen ettei toista, ihmiset löysivat "unelmien kumppaninsa" ja Gus sai pitää ohjelmansa, Miss espanja sai oman ohjelmansa ja he tekevät rauhan jne.
Niin, empä taida vaivautua seuraavia osia lukemaan - sillä kyllähän tällekkin varmaan jatkoa tehtaillaan kun edellinen hitti Lankakauppa sai peräti kolme jatko-osaa (ihan oikesti hei..? No, eipä se tyhmä ole joka takoo kun rauta on kuuma).

Kustantanut - Gummerus Kustannus (2011)
Alkuperäinen nimi - Comfort Food (2008)
Suomentanut - Päivi Pouttu-Delière

Muistutus - Game of Thrones

Jo viime toukokuussa mainitsin tästä George R. R: Martinin kirjoihin perustuvasta uudesta TV-sarjasta täällä. Tuolta postauksesta löytyy myös sarjan traileri jos kiinnostaa. Myös Filmitähti-blogista voi lukea tarkempaa kuvausta sarjasta.

Se onkin kohtuu nopealla aikataululla saatu myös Suomen televisioon, ja ensimmäinen osa esitetään tänään Yle TV2:lla klo: 22.05, suosittelen kaikille laatu tv-n ja fantasian ystäville. Jaksot tulevat katsottaviksi Yle Areenan aina kahdeksi viikoksi tv-esityksen jälkeen.

Itse laitoin tämä varmuuden vuoksi vielä menemään nauhalle, saan sitten rauhassa katsella tämän. Tosin pari ekaa jaksoa olen jo viime kesänä katsellut, mutta tämä on ennen kaikkea sarja jota kannattaa katsoa hitaasti nautiskellen ei kaikkia osia ahmien kerralla.

EDIT (14.1.2012); äsken selvisi ystävällisen kommentoijan avustuksella ettei ohjelmaa näekkään Yle Areenasta ilman että on Yle Passia ja maksettuja tv-lupamaksuja, eli pitää olla kirjautunut sinne. Mutta selvitin äsken niin Game of Thrones tulee uusintana maanantaisin klo: 23.50.

Sophie Jordan - Liekki

Risingshadow

Lainasin tämä jo ennen joulua kirjastosta, mutta vasta nyt luin sen. Minulla oli sellainen kutina että haluan lukea tämän nimittäin rauhassa ja ns. oikeassa mielentilassa.
Ja oikeassahan olin, yhteenputkeen tämä tuli luettua ja ajan taju katosi kun tarina vei mukanaan. Lisäksi kirja jäi kohtuu jännään kohtaan ja oli pakko heti tulla tietsikalle tutkimaan että onko tälle jatkoa..

Onhan sitä; 

Liekki -trilogia (Firelight -trilogy)
1. Liekki (2011) Firelight (2010)

2. Vanish (2011)

3. ??
Itseasiassa taisi tultua tehtyä tilauskin erääseen nimeltä mainitsemattomaan nettikauppaan, kun näin hyvän tekosyyn nyt sain..

Lisäksi selvisi että Jordan on kirjoittanut myös historiallisia romansseja ja lisäksi nimellä Sharie Kohler paranormaalia romansseja. Niin ja sarjan ensimmäisen osaan on jo elokuva-oikeudet ostettu.

Miellyttävää vaihtelua lukea drakeista, lohikäärmeihmisistä, Jordan on hyvin luonut heidän maailmansakin. On useita eri lajeja, osa pystyy hengittämään veden alla, osa on nopeampia ja vahvempia, osa tuntee yrtit jne. Ja kaikista drakejen jälkeläisistä ei tule drakeja vaan osa jää ihmisiksi. "taidon" voi myös tappaa sisältään. Hyvin mielenkiintoisen maailmailta tuo tuntuu, ja uskon että seuraavassa osassa sitä käsitellään vielä enemmänkin.

Henkilöt tosin ovat aika peruskauraa näihin, poitsit kyllä itsenäisestä tyttöpäähenkilöstä kuten aina. Mutta tarviiko tämän tulisen tytön olla myös punapää..? Hienoa kolmiodraamaa oli myös aistittavissa, vaikkakin sitä ei ihan suoraan vielä laitettu käyntiin mutta veikkaampa että seuraavassa osassa alkaa draaman toinen vaihe.
Ihmettelin kyllä hiukan Willin yksinäisyyttä, ei kai kaikki nyt niin pahoja voi olla..? luulisi että edes yksi ystävä ja/tai sukulainen olisi säilynyt tukijoukoiksi.. Niin ja mielestäni Cassian oli mielenkiintoinen hahmo, vähän jopa ristiriitaisen oloinen, mutta hänestä varmaankin seuraavassa osassa enemmän.

Mutta vaikka henkilöt eivät nyt ole mitään maata mullistavia, niin juoni on hyvin kelvollinen ja vetävä, lisäksi luotu maailma on mielenkiintoinen. Tämän luki mielellään ja nopsasti, jatkoa jäi kyllä heti kaipaamaan.
Lisäpisteitä mielestäni erittäin onnistuneesta kannesta, muistaisin että se on kaupassakin kiinnittänyt jo huomioni positiivisti ja olen sielläkin lueskellut tämän takakantta.
.
Tässä hieman juonta napattuna Risingshadow-sta;

"Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan. Erikoistaitojensa ansiosta Jacinda on sekä lauman että sen tulevan hallitsijan silmäterä, mutta hän kapinoi ennalta määrättyä tulevaisuuttaan vastaan.

Rikottuaan lauman sääntöjä Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan pikkukaupunkiin lohduttoman aavikon keskelle äitinsä ja sisarensa kanssa. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjien sukua, drakien vihollisten poika."

Kirjan on:
Kustantanut - Nemo (2011)
Alkuperäinen nimi - Firelight (2010)
Suomentanut - Lotta Heikkeri

Tämä ovat lukeneet myös;
Saraseeenin maailma
Jos vaikka lukisi...
Kirjaretket

Lopuksi vielä sarjan seuraavan osan kansi, joka on myös mielestäni kaunis ja onnistunut

Risingshadow

Edit (28.1.2012) - lisäsin yhden blogin tuonne, jotka ovat lukeneet tämän kirjan myös..

Roskisprinssi - elokuva

Täällä viime toukokuussa tästä elokuvasta kerroin ja olinkin silloin juuri lukenut kirjankin. Mutta vasta tänään innostuin sitten vuokraamaan tämän dvd-llä, elokuviin asti en sitä ehtinyt katselemaan.

 

Kuva

Niin, mitähän tästä sitten sanoisi, josko nyt tosiaan pohjustaisin etten tosiaan ole suomalaisen elokuvan ystävä, kuten tv-sarjojenkaan ym. Taitaapa tämä olla ainut suomalainen elokuva, jonka olen tieten tahtoen vuokrannut katsottavaksi pariin vuoteen.
Toinen pohjustus, kuten harvoin kukaan muukaan kirja-fani niin empä tiedä yhtäkään kirjasta tehtyä elokuvaa joka voittaisi (hyvän) kirjan. Elokuva toki on aina oma kokonaisuutensa ja (jonkun muun kuin sinun) tulkinta kirjasta.

Elokuvana oli ihan ok, hyvä jos vertaa muihin suomalaisiin. Lulusta pidin tässä kovasti, Jedin näyttelijä ei ollut ihan omaan makuuni. Kirjan tapahtumia oli jonkin verran (lievästi ilmaistuna) muokattu ei pelkästään nykyaikaistettu. Osa kirjan hengestä oli silti saatu elokuvaankin, tarpeeksi jotta taidan vaivautua ostamaan tämän omaksikin.

Asiasta kolmanteen, näin koira ihmisenä, ja vieläpä sellaisena etten itse mene vieraita tai tutumpiakaan koiria silittämään (oli rotu mikä hyvänsä) niin oli silti hyvin vaikea katsoa berninpaimenkoiraa pelottavana koirana, onhan sillä kokoa mutta silti..

Ystäväpariskunta oli muuten katsonut tämän viikonloppuna ja hekin kehuivat tätä hauskaksi, kumpikaan ei ollut lukenut kirjaa tosin..

Täällä Tuija Lehtisen haastattelu elokuvan tiimoilta, se oli myös dvd-levyn lisämateriaaleissa tosin ei ihan kokonaisuudessaan.. Ja se on ilmeisesti tehty ennen elokuvan valmistumista..
Täällä juttua elokuvan koira-tähdistä

Neil Gaiman - Hämähäkkijumala

Kuva Risingshadows

 Gaimanniin olen vahingossa joskus törmännyt ja ihastunut, usein mainitsenkin hänet yhdeksi suosikki kirjailijoistani vaikkakaan en ole häneltä tätä ennen lukenut kuin Unohdetut jumalat, Newerwhere - maanalainen Lontoo, Tähtisumua ja Hyviä enteitä (joka onkin kirjoitettu yhdessä Terry Pratchettin kanssa). Itseasiassa omistan myös kirjailijan kirjoittaman Hautausmaan poika -kirjan, jonka löysin viime vuoden alennusmyynneistä vitosella. Tosin se on hengaillut luettavien pinossa koko vuoden, kunnes tämän jälkijunassa innostuin senkin lukemaan.

Tuota yllä olevaa kirjoittaessani ja nettiä tutkaillen huomasin että olenkin itseasiassa lukenut melkein kaikki Gaimannin suomennetut teokset vain kaksi teosta on enään, näiden kahden jälkeen, lukemattomien joukosta. Mikä taas kielisi sitä että olen lukenut nuo neljä ennemmin luettua jo ennen vuotta 2002 eli yläaste-lukio ikäisenä ennen näiden uusimpien suomentamista.

Tämän Hämähäkkijumalan lainasin siis kirjastosta ja luin tämänkin tuossa välipäivinä. 

Täällä on loistavasti kerrottu sen juonesta paljastamatta kuitenkaan liikaa, joten lainaus tuosta Hesarin jutusta;

" Sen pääosassa sekoilee hermoheikko kirjanpitäjä Paksu Charlie, joka saa kuulla olevansa länsiafrikkalaisen Anansi-jumalan poika. Ikävä kyllä, isän maagiset kyvyt näyttävät periytyneen ainoastaan Charlien Spider-veljelle, jonka olemassaolokin tulee hänelle yllätyksenä. 

Pienimmistäkin virheistä nolostuvan Charlien elämä menee mullin mallin, kun itsevarma Spider saapuu kyläilemään. Voimansa tunteva velipoika vähät välittää tekojensa seurauksista, sillä mitäpä jumala omallatunnolla tekisi.
Jo vanhat kansantarut kertovat, että kaikki tarinat omistava Anansi on ahne elostelija, jonka kepposia pelkäävät jopa toiset jumaleläimet. Spider iskee Charlien morsiamen ja aiheuttaa katastrofin veljensä työpaikalla. Eikä tästä vieraasta pääse eroon ilman taianomaisia apuvoimia."

Tämä oli periaatteessa hyvä, muttei silti yltänyt mielestäni mm. Unohdetut jumalat- kirjan tasolle. Tässä ei oikeastaan ollut mitään yllätävää, juoni kulki aika tasaisesti koko ajan niinkuin sen olettikin kulkevan. Eipä tämä ole tuntunut muiltakaan saaneen mitään ylistääviä arvosteluja, keskivertoa eli ihan ok mutta on Gaiman parempaakin kirjoittanut..
Pidin kyllä hänen tavastaan liittää ns. kansantaruja, legendoja, jumalia ym kirjan tekstiin (tai muihinkin kirjoihinsa). Noitiakin oli ja siitä plussaa..

Mutta suosittelen silti aloittamaan Gaimanniin tutustumisen vaikkapa Newerwhere - maanalainen Lontoo tai omasta suosikistani Unohdetut jumalat.


Ja uuden vuoden kunniaksi ajattelin aloittaa tavan että julkaisen myös tarkemmin kirjan tietoja mm. alkuperäisen nimen ym. kuten moni muu jo tekeekin.

Neil Gaiman - Hämähäkkijumala (2009)
Alkuperäinen nimi - Anansi Boys (2005)
Kustantanut - Otava
Suomentanut - Inka Parpola
Kirja on voittanut seuraavat palkinnot - Mythopoeic-palkinto 2006, British Fantasy -palkinto 2006, Locus-palkinto (paras fantasiaromaani) 2006.

Matt Haig - Radleyn perhe

Risingshadows

Muistaakseni olen tämän kirjan huomannut ensin jostain lehdestä, ja jutun perusteella laittanut tämän mielessäni listalle; mielenkiintoisia, eli lainaa jos bongaat kirjastosta/kaverilta ym. tai osta alennuksesta.
Ensinnäkin tässä on mielenkiintoinen kansikuva, se jo herätti mielenkiintoni ja toiseksi onhan tässä kirjassa kyse vampyyreista joten eipä siinä sen enempää tarvittu..
Kirjaston uutuushyllystä sitten tämän bongasin hieman ennen joulua ja luettua tämä tuli välipäivinä.

Kirja kertoo ihan tavallisesta perheestä, ihan tavallisessa lähiössä Isossa-Britanniassa. Perheen isä Davic käy töissä, äiti Helen on kotiäi ja lapset Clara ja Rowan kärsivät teini-iän tuskista. Perheellä on kumminkin synkeä salaisuus, jonka perheen lapsetkin oppivat osin kantapään kautta. He ovat nimittäin vampyyreja, pidättäytyviä sellaisia eli he eivät nauti verta. Perheen lapset eivät edes tiedä olevansa vampyyreja, he vain ovat kalvakoita ja koulutoveriensa mielestä friikkejä. Sitten salaisuus niinsanotusti räjähtää käsiiin ja nuoret joutuvat vastakkain synkeän perhesalaisuuden kanssa ja vanhempien kaapeista tulee esiin vanhoja luurankoja myös..

Tämä oli ihan kelpo kirja, pari iltaa tätä taisin lueskella ettei tämä ihan mukaansa täysin imaissut mutta piti kumminkin mielenkiintoa yllä. Tarina sinänsä on toisaalta jopa tylsä ja kohtuu ennalta arvattava. Mukaan on  lisäksi ympätty hieman teini romantiikkaa.. Varsinkin loppuratkaisu tuntui hieman kliseiseltä. Kirjan vahvuus taitaa ollakin siinä että sitä voi tulkita ja lukea monella eri tasolla, jos siis tykkää etsiä piilomerkityksi ja muita sen sellaisia..

Tämä vampyyrien pohdiskelu ja vertailu muihin vampyyreihin saattaa hieman spoilata kirjan juonta.


Vampyyrit, nuo mielenkiintoiset oliot. Näissä taas herkuteltiin sillä teemalla että verta juovat vampyyrit olisivat ns. pahoja ja siitä pidättäytyminen olisi ainut oikea tie. Nämä vampyyrit myöskin pystyivät olemaan hereillä päivällä, mutta suorassa auringon paisteessa olo oli toki välteltävä asia, ja selvästi heidän rytminsä suosi yö-elämistä. Tosin poiketen monista muista vampyyri tarinoista näissä vampyyrit pystyivät saamaan lapsia. Mielenkiintoista näissä oli myös että vampyyriksi voitiin joko syntyä tai joko käännyttää (normaalisti veren vaihdolla). Yleensä ihminen juurikin muutetaan vampyyriksi (toinen poikkeus tähän jonka äkkiseltään muistan on J. R. Wardin The Black Dagger Brotherhood -sarja). Samoin he pystyvät nauttimaan ihmisten "normi ruokaa", paitsi tietysti kliseisesti valkosipulia.. Niin ja he ovat piilossa suurelta yleisöltä, mutta jotkin tietyt viranomaiset tietävät heistä ja heillä on sopimuksia vampyyrien kanssa. Hauskaa myös kuinka he verta saatuaan muuttuivat kauniimmiksi ja paremmin voiviksi. mm. Rowanin ihottumat hävisivät ja Claran hiukset muuttuivat elottomista eläväisimmiksi.. (samaistuin muuten Rowaniin ihottumien takia erinomaisesti, itsellä kun on atooppinen ihottuma..)
Ihmettelen muuten perheen isän Davidin ura valintaa lääkärinä, jos kerran heidän pitäisi hillitä verenhimoaan. Luulisi sen onnistuvan paremmin jossain toisessa ammatissa. Toki sillä oli pieni osansa sivujuonessa mutta silti aika epäuskottavaa.

Loppu tuomio onkin  juuri tuo aiemmin käyttämäni sana kelpo, ei mikään ihmeellinen mutta jos pitää niistä piilomerkityksistä ja muista niin ehkä jopa hyvä..
Mutta näin vampyyreista kohtuu paljon lukeneena niin ei tämä siihen genreen mitään uutta ihmeellistä tuonut. Kirjan perussanoma että ei kaikesta voi kieltäytyä vaan elämässä pitää olla pieniä nautintoja on toki hyvin helposti luettavissa ns. rivien välistä, vaikkei niistä piilomerkityksistä pitäisikään.. Eikä se sinänsä huono sanoma ole varsinkaan verhottuna trendikkäisiin vampyyreihin.

Tämän ovat lukeneet googlettelun perusteella myös mm; 
marjis - Kirjamielellä
 Anu - Jos vaikka lukisi..
Tessa - Aamuvirkku yksisarvinen
Jori - Kaiken voi lukea!

Kuulumisia, ostoksia etc..

Joulukuu oli ja meni aika haipakkaa ohitsekkin, alkukuusta tressasin lahjoja, kortteja ja ruokia.
Joulu ja vuodenvaihde menikin sitten flunssaa potien..
Vielä tänäänkin kun olin koiran kanssa lenkillä pitkästä aikaa, huomasi kuinka "liikunta" sai limat liikkeelle, vaikka kaiken kaikkiaan kyseessä oli rauhallinen vajaan tunnin kestänyt kävelylenkki. (Ja ettei kukaan huolestu koiran hyvinvoinnista, niin mies onkin hoitanut tuon koiran liikuttamiset minun potiessani, mutta kun hänellä alkoi työt nyt joululomansa jälkeen, niin ei siinä auta itku markkinoilla..)
Muuten olo onkin jo huomattavasti parempi kuin viikko sitten. Uuden vuoden aattona pääsin myös ensimmäistä kertaa tutustumaan paikalliseen päivystykseen ja ylipäätään kunnalliseen terveyden huoltoon, työterveys kun oli kiinni ja sairasloma lappu tarvittiin niin ei se auttanut.. Parin tuplapalkkapäivän menetys kyllä hieman harmittaa mutta yskien ja niistäen on paha töitä tehdä..

Bonus kuva, muuten niin ankeaan teksti pläjäykseen. Eli perheemme karvainen otus kesällä koirarannalla, yllättäen keppi on löytynyt mukaan..

Vanhempieni luona on remontti menossa ja siellä auttelimme hiukan joulun alla, ja siitä syystä minä lupasinkin äidilleni hoitaa suurimman osan joulun ruoka puolesta. Heillä oli mm keittiönkaapien toimitus ja asennus 21.-22.12. Joten pääsimpä ensimmäistä kertaa tekemään laatikoitakin ihan itse, hauskaksi tuon tekee se että itseasiassa itse en syö mitään joulunlaatikoista. Joten maistelu ja laatikoden valmiiksi toteaminen oli hieman mielenkiintoisen haastavaa. Kaikki kyllä söivät niitä sitten jouluna ja eikä kukaan (uskaltanut) ainakaan valittaa niistä..  Lahjaksi en saanut tänä vuonna yhtäkään kirjaa, itse annoin taasen useammankin kirjan lahjaksi. Mutta toi se pukki muuta mukavaa sen sijaan mm. villasukat ja -tossut, uuden kännykän..

Tulipa itseäkin hieman puraistua remonttikärpänen ja tällä hetkellä meillä onkin sänky olkkarissa kun makkariin olisi tarkoitus tapetit vaihtaa, katto maalata etc.. Itseasiassa tapetit on jo ostettu ja kaksi kerrosta vanhoja tapetteja revitty pois.
(Kiitokset sille joka on keksinyt tapetinpoistoaineen, kämpässämme on nimittäin joskus se ensimmäinen kerros tapettia liimattu suoraan ei-pohjamaalattuun-kipsilevyyn kiinni. Me nyt aiommekin pohjamaalata ne, jos vaikka joskus vielä itse sen tapetoimme.)

Mielenkiintoista muuten tuo tapettien valinta, minulla ja miehelläni kun ei ole ihan samanlainen maku ja molempien maku ei vielä oikein kohtaa valtavirrankaan kanssa. Mutta kyllä se siitä, sinistä tuli taas vaikka itse en väristä niin hirveästi pidä (mies taas vetäisi kaikki sinisellä, ehdottipa joskus olkkaria laittaessa ihan tosissaan sellaista baby-blue-sinista tapettia, yllätäen minä en ihan lämmennyt idealle) tässä linkki tapettiin, jota tulee yksi seinä, loput seinät tulevat yksivärisellä, keskisinisellä tapetilla. Nuo värisävyt eivät ole kohdallaan tuossa, luonnossa tuo on tummempi ja sininen selvästi on sellainen savuinen (harmahtava) lisäksi nuo siniset kukat ovat metallinhohtoiset, ja se toinen tapetti on valittu sointumaan noihin sinisiin kukkiin. Huoneessa on kumminkin kaksi valkoista ovea ja valkoiset komerojen ovet niin uskalsimme valita hieman tummemman tapetin. Huomasi kyllä noita tapetteja etsiessä että suomalaiset taitavat tykätä aika vaaleista väreistä seinissä, tuota toista sinista sai tosissaan etsiä.. Viikonloppuna olisikin sitten tapetointi urakka edessä.

Sitten hieman eräästä kirjoihin tavallaan liityvästä saavutuksesta, joka tuli tehtyä sunnuntaina. Kun vihdoin ja viimein saimme nämä heinäkuussa ostetut Billy-kirjahyllyt siirrettyä työhuoneeseen eteisen käytävästä.. Mies jo siirsikin kirjansa vanhasta hyllystä uuteen, ja löysikin pari sellaista kirjaa joita ei muistanut omistavansa.. Nyt minua vannotettiinkin etten saa kasata omia kirjojani hänen kirjojen eteen, jotta hän tietää mitä kirjoja hänellä on :D . Eli pitäisi tehdä taas inventaariota ja järjestelyä kirjoihini, siinä kuluukin aika kivasti, vähän liiankin kivasti.. Tekisi hirveästi mieli tehdä jokin taulukko omistamistani kirjoista mutta saa nähdä..

Risingshadows

Eilen tuli tehtyä kirja ostoksiakin pitkästä aikaa, Anun innoittama vierailin eilen paikallisessa kierrätyskeskuksessa (Kontissa) ja sieltä teikin pari löytöä;
~ Sinikantisen Viisikko-kirjan hintaan 1,5e (Viisikko ja salakuljettajat)
~ Marvi Jalon Ratsutyttö-sarjaan kovakantisen osan 0,75e (olisiko ollut Jahti alkaa, ratsutyttö)
~ "kolme pokkaria 2e" tarjouksesta tarttui mukaan Stephanie Meyerin New Moon (joka minulta puuttuikin juuri enkuksi, nyt on kaikki kirjat enkuksi omassa hyllyssä), Joan Wolfin Ratsumiesten heimo ja joku kohtuu mielenkiintoinen englanninkielinen pokkari, jonka nimeä en nyt muista.
Lisäksi Cittarin alesta tarttui mukaani Stephanie Meyerin Vieras vajaalla 7e-lla ja sitten uusin harlequin Rautatytär ihan normi hinnalla.


Sellaista sekavaa purkausta tänään, pari kirja postaustakin on melkein valmiina joten niitä tulossa lähiaikoina. Samoin varmaan kuvia uudelleen järjetetyistä kirjoista, ehkä jopa siitä makkarista..