 |
| Risingshadows |
Ensinnäkin tässä on mielenkiintoinen kansikuva, se jo herätti mielenkiintoni ja toiseksi onhan tässä kirjassa kyse vampyyreista joten eipä siinä sen enempää tarvittu..
Kirjaston uutuushyllystä sitten tämän bongasin hieman ennen joulua ja luettua tämä tuli välipäivinä.
Kirja kertoo ihan tavallisesta perheestä, ihan tavallisessa lähiössä Isossa-Britanniassa. Perheen isä Davic käy töissä, äiti Helen on kotiäi ja lapset Clara ja Rowan kärsivät teini-iän tuskista. Perheellä on kumminkin synkeä salaisuus, jonka perheen lapsetkin oppivat osin kantapään kautta. He ovat nimittäin vampyyreja, pidättäytyviä sellaisia eli he eivät nauti verta. Perheen lapset eivät edes tiedä olevansa vampyyreja, he vain ovat kalvakoita ja koulutoveriensa mielestä friikkejä. Sitten salaisuus niinsanotusti räjähtää käsiiin ja nuoret joutuvat vastakkain synkeän perhesalaisuuden kanssa ja vanhempien kaapeista tulee esiin vanhoja luurankoja myös..
Tämä oli ihan kelpo kirja, pari iltaa tätä taisin lueskella ettei tämä ihan mukaansa täysin imaissut mutta piti kumminkin mielenkiintoa yllä. Tarina sinänsä on toisaalta jopa tylsä ja kohtuu ennalta arvattava. Mukaan on lisäksi ympätty hieman teini romantiikkaa.. Varsinkin loppuratkaisu tuntui hieman kliseiseltä. Kirjan vahvuus taitaa ollakin siinä että sitä voi tulkita ja lukea monella eri tasolla, jos siis tykkää etsiä piilomerkityksi ja muita sen sellaisia..
Tämä vampyyrien pohdiskelu ja vertailu muihin vampyyreihin saattaa hieman spoilata kirjan juonta.
Vampyyrit, nuo mielenkiintoiset oliot. Näissä taas herkuteltiin sillä teemalla että verta juovat vampyyrit olisivat ns. pahoja ja siitä pidättäytyminen olisi ainut oikea tie. Nämä vampyyrit myöskin pystyivät olemaan hereillä päivällä, mutta suorassa auringon paisteessa olo oli toki välteltävä asia, ja selvästi heidän rytminsä suosi yö-elämistä. Tosin poiketen monista muista vampyyri tarinoista näissä vampyyrit pystyivät saamaan lapsia. Mielenkiintoista näissä oli myös että vampyyriksi voitiin joko syntyä tai joko käännyttää (normaalisti veren vaihdolla). Yleensä ihminen juurikin muutetaan vampyyriksi (toinen poikkeus tähän jonka äkkiseltään muistan on J. R. Wardin The Black Dagger Brotherhood -sarja). Samoin he pystyvät nauttimaan ihmisten "normi ruokaa", paitsi tietysti kliseisesti valkosipulia.. Niin ja he ovat piilossa suurelta yleisöltä, mutta jotkin tietyt viranomaiset tietävät heistä ja heillä on sopimuksia vampyyrien kanssa. Hauskaa myös kuinka he verta saatuaan muuttuivat kauniimmiksi ja paremmin voiviksi. mm. Rowanin ihottumat hävisivät ja Claran hiukset muuttuivat elottomista eläväisimmiksi.. (samaistuin muuten Rowaniin ihottumien takia erinomaisesti, itsellä kun on atooppinen ihottuma..)
Ihmettelen muuten perheen isän Davidin ura valintaa lääkärinä, jos kerran heidän pitäisi hillitä verenhimoaan. Luulisi sen onnistuvan paremmin jossain toisessa ammatissa. Toki sillä oli pieni osansa sivujuonessa mutta silti aika epäuskottavaa.
Loppu tuomio onkin juuri tuo aiemmin käyttämäni sana kelpo, ei mikään ihmeellinen mutta jos pitää niistä piilomerkityksistä ja muista niin ehkä jopa hyvä..
Mutta näin vampyyreista kohtuu paljon lukeneena niin ei tämä siihen genreen mitään uutta ihmeellistä tuonut. Kirjan perussanoma että ei kaikesta voi kieltäytyä vaan elämässä pitää olla pieniä nautintoja on toki hyvin helposti luettavissa ns. rivien välistä, vaikkei niistä piilomerkityksistä pitäisikään.. Eikä se sinänsä huono sanoma ole varsinkaan verhottuna trendikkäisiin vampyyreihin.
Tämän ovat lukeneet googlettelun perusteella myös mm;
marjis - Kirjamielellä
Anu - Jos vaikka lukisi..
Tessa - Aamuvirkku yksisarvinen
Jori - Kaiken voi lukea!
Ei kommentteja