Tuija Lehtinen - Ihan pihalla ja Ikkunaprinsessa

Kuva

Lisää Lehtistä..

Ihan pihalla on ilmestynyt 2003ja se ei ole ihan tyypillisin Lehtisen kirja. Muista ihmetelleeni sitä silloin ensimmäisellä luku kerranlla, enkä oikein edes pitänyt siitä. Silti se on tarttunut näille uusinta-lukukerroille mukaan ja nykyisin se on melkeimpä jopa yksi suosikeistani.

Tarinaa kerrotaan eteenpäin neljän eri nuoren näkökulmasta ja heitä yhdistävä tekijä on se että he kaikki asuvat perhekoti Tuulikanteleessa. Perhekodissa he ovat kaikki eri syistä. Kirja alkaa siitä kun Jiri, tulee Tuulikanteleeseen ja tavallaan sanoisin että hän on koko kirjan päähenkilö. Jiri on puhelakossa ja kun hän vielä löi pikkuveljeänsä päätti hänen äitinsä ettei hän pärjää Jirin kanssa enään. Taustalla on toki muutakin. Lila taas päätyi perhekotiin, koettuaan hermoromahduksen/burn outin. Vanhemmat vaativat Lilalta täydellisyyttä sekä koulussa että harrastuksissa. Näätä taasen pakoili väkivaltaista isäpuoltaan kun hän jäi lastensuojelun/poliisin käsiin ja lopulta päätyi tuulikanteleeseen. Oonan vanhemmat pitävät Tuulikannelta ja hän joutuu jakamaan sekä kotinsa että vanhempansa vieraiden lasten ja nuorien kanssa.
Kukaan nuorista ei kuitenkaan tunnu kapinoivan perhekotiin joutumista vastaan, päinvastoin he ovat mieluummin siellä kuin kotonaan. Mielestäni Lehtinen onkin osannut tässä kirjassa hyvin kertoa nuorten erilaisista ongelmista. Varsinkin siitä että vaikka kaikki näyttäisi olevan hyvin niin ne eivät aina kuitenkaan ole.

Tämä on kirjoitettu 1994 ja se kertoo Minervasta- Minnistä, joka on juuri muutanut uudelle paikkakunnalle vanhempiensa eron vuoksi. Hän ja uusi parasystävänsä Satu päättävät että nyt on lapsuus takana ja on aika kartuttaa sitä mitätöntä kokemustaan vastakkaisesta sukupuolesta.

Luinkin jostain että tämä on ollut hyvin ensimmäisiä nuortenkirjoja, joissa on ollut pääosassa seksikokemuksia "janoavat" tytöt. He eivät unelmoi mistään yhdestä oikeasta prinssistä, vaan haluavat haavekuvien sijaan kokemuksia ja aktiivista toimintaa. Yksi suosikeistani alusta saakka ja lähes ainut vanhempi Lehtisen kirja jonka olen onnistunut löytämään omaksenikin..
BTW tässäkin huomaa taas Lehtisen juonikuvion eli "vanhassa vara parempi" ja tähän se kyllä istuukin hyvin.