Tuija Lehtinen - alkupään nuortenkirjoja

Edit; Mokasin sitten tämän ajastuksen kanssa, tämän piti ilmestyä tänään aamulla. En oikein tiedä miksei se sitten ilmestynytkään luettavaksi.. Blogger onkin taas kivalla päällä..


Eli nyt on luettu Enkelikuvia hiekassa 1986, Mun ystävä Rufus 1987 ja Joka kimma sen tietää 1988.
Nämä kaikki otin alkuviikosta kirjastosta mukaan, itseasiassa minun piti pyytää että ne haettaisiin minulle varastosta. (samoin vuonna 2006 ilmestynyt Miekaelan enkelit piti haettaa varastosta, ihan ihme touhua..). Samalla toki sieltä virkailija kaappasi pari muutajkin vanhempaa Lehtistä, mutta niistä lisää sitten.

Enkelinkuvia hiekassa on Lehtisen ensimmäinen nuorten romaani, olen sen taatusti lukenut joskus ennemminkin en vain muista koska viimeksi. Tosin päätellen siitä etten muistanut tästä oikeastaan mitään, siitä on aikaa.
 Nyt lukemisen jälkeen ihmettelinkin miksei tämä ole jäänyt mieleen, koska pidin tästä erittäin paljon. Odotin että Lehtinen olisi aloittanut tämän lajin jotenkin tyypillisemmällä kirjalla, mutta ei.
Kirjan päähenkilö on 17-vuotias Marru, jonka vanhemmat ovat eronneet hänen ollessa pieniä, isäänsä hän ei ole tavannut. Kirjan alkuasetemista selviää että Marrun äiti on hiljattain mennyt uusiin naimisiin ja he ovat muuttaneet uuden miehen omakotitaloon. Myös hänen ystäväpiirinsä on lukion myötä vaihtunut ja perheen lukumäärä on lisääntynyt puolisisaruksilla, potrilla kaksosilla. Kesä tulee ja sen mukana suunnitelmia, mitä tuon ikäinen nyt haluaakin tehdä; lähteä kaverinsa kanssa kiertämään eurooppaa.. Yllättäen se ei onnistukkaan ja Marru valitseekin kahdesta helvetistä sen pienemmä, eli euroopan kiertelyn isänsä kanssa, jota ei ole ennen tavannut. Matkalle mahtuu kaikenlaista tapahtumaa ei kä vähimmässä määrin "lomaromanssi". Mikä taas tekee tuosta erikoisen on se että Niko on itseasiassa Marrua vuotta nuorempi ja he tuntevat toisensa vain vajaan viikon ja jotenkin en kuvitellut että ekaa kertaa kerrottaisiin noin tarkasti. Ottaen huomioon siis ettei Lehtisen kaikissa myöhemmissä kirjoissakaan sitä tehdä ja kun miettii että tämä on ilmestynyt neljännesvuosisata sitten.. Tämän kirjan pokkariversio, itseasiassa matkasi luokseni samassa tilauksessa Evanovichin uusimman kanssa.

 Mun ystävä Rufus kertoo taasen Leasta, joka aikoo Mullovaksi Mullovan paikalle. Viulisti Lea on lukiossa, omistaa kohtuu normaalin perheen ja poikaystävän. Yllättäen kulmakunnan "kovin kundi" Rufus alkaa sekoittaa Lean maailmaa ja onnistuukin siinä ihan hyvin. Lopulta kuitenkin Lean epäily Rufuksen tarkoitusperistä vahvistuvat, ja vaikka ne eivät ole ihan puhtaat. Niin silti molemmat kyllä yllättyvät toisistaan kun pinnasta ei aina pysty päättelemään kaikkea mitä toisen pään sisällä onkaan. Eli perus opetus "ei koiraa karvoihin katsomista" tulee tämä kirja teemaksi.

Tämänkin olen joskus ennemminkin lukenut, mutta muistikuvat olivat hataria. Nämä vanhemmat Lehtiset ovatkin tainneet jäädä edellisellä lukukierroksella välistä.. Kirja oli ihan hyvä, keskiverto eli ei huonoin, muttei paraskaan.

Joka kimma sen tietää, kertoo taas Bambista, joka muutta perheensä kanssa maalle isän jäätyä eläkkeelle armeijasta. Tämä onki lähinnä kasvukertomus siitä kuinka isän tytöstä kasvaa nuori nainen. Tämä olikin siitä kiva ettei tässä ollut mitään suurempia draamoja. Tämä onkin myös voittanut Plättä palkinnon vuonna 1989.

Tästä minulla olikin näistä kolmesta vahvimmat muistikuvat ja tämän juoni olikin ennalta arvattavin. Hyvä kirja silti, samaa keskikastia kuin edellinen.




Näitä vanhempia onkin kiva lueskella varsinkin kun selvästi tällä lukukierroksella havaitsin Lehtisen "kierrätävän" tiettyjä teemoja. Tarkoitus olisikin niistä tehdä joskus oma postauksensa. Samoin olen myös lainaillut kirjastosta ja tutkiskellut internetistä kaikenlaisia Lehtisen haastatteluja ja arvostelua.




 
 
 
 
 
 
 
 
Kaikki kuvat muistaakseni täältä.