 |
| Goodreads |
Tämä on saanut ainakin Goodreadsissa aika murskaavat arviot. Ei tämä ihan tyypillisintä Lehtistä ole.
Kirja kerrotaan kahdesta eri näkökulmasta; Simon ja Limen.´
Takakannessa kirjaa kuvataan osuvasti (lainaus Goodreadsista):
"Välivuosi on Simosta huono läppä. Hän ei olisi ikinä voinut kuvitella, että vuosi olisi oikotie onneen.Kaksi hyvin erilaista yksinhuoltajaperhettä päätyy yhteen. Simo, boheemi kulttuurituottajaäiti ja pikkusiskopuoli Tikkurilasta.Lime, avaruusfysiikasta luennoiva professori-isä ja pikkusisko Kauniaisista. Simo aloittaa kymppiluokan. Lime on matikkaluokalla ja nero, kuten isänsä.Simosta tuntuu kuin hän olisi joutunut huonoon tosi-tv-ohjelmaan, jossa uusperheen jäsenet yrittävät tappaa toisensa. Lime puolestaan elää todeksi vanhaa perhesarjaa Me hirviöt. Ei mikään love story."
Valitettavasti, tämä ylti minulla vain ihan ok-tasolle. Tuntui että huumori puuttui. Yllätävän kliseinen, tämän ansan Lehtinen kyllä yleensä välttää. Luin tämä silti suhthelposti eli ihan sujuvaa tekstiä tämä on.
En oikein tykännyt kummastakaan päähenkilöstä, Lime oli kuvattu aika ylimalkaisesti ja hänen päänsä sisään ei päässyt. Plussaa siitä ettei ollut mikään kiltti tyttö -> ylisuorittaja -> burn out -> etc. Vaan hän oli reilusti oma itsekäs itsensä. Simo taas, on aika tyypillinen vätys hahmo, helpommin lähestettyvä, mutta itse silti pidin Limestä enemmän. Simo sai lopussa sen "unelma lopun" Australian matkoineen. Olisi muuten kiva tietää että tapahtuuko tälläisiä matkoja oikeasti, joku tuttu mummeli kustantaa nuoren matkaseurakseen valtameren taakse (Masa ja Sylvi, Mirkka-kirjoissa. Sara ja Mummo, Sara-kirjat.)
Normaalisti Lehtisen sivuhahmot ovat niitä kutkuttavimpia, nyt ne tuntuivat suurimmaksi osin puuttuvan tai he jäivät puolitiehen esim. Monnista olisi kiva ollut saada hieman enemmän irti.. Toinen mikä tästä tuntui puuttuvan oli aikuiset, yleensä Lehtisen kirjoissa on ollut yksi ns hyvä aikuinen, joka edesauttaa ja on ns viisauden ääni.
Lopusta plussaa, ettei tämä loppu ollut ihan niin ruusunpunainen kuin voisi olettaa. Ei se perhe elämä muuttunut auvoiseksi ja kaikki eivät tulleet ylimmiksi ystäviksi keskenään. Vaan olivat lähinnä onnellisia etteivät joutuneet enään asumaan saman katon alla.
Jäin myös kaipaamaan enemmän juonikuvioita, nyt tämä jäi enemmän kuvauksen puolelle ja mistään ei saanut kiinni. Pinnan alla kyllä väräilee tärkeitä teemoja mutta ne jäivät turhautumisen taakse itsellä.
Harmittava kirja, mutta ei aina voi onnistua.
Ei kommentteja