Suzanne Collins - Nälkäpeli trilogia

Tämä sarja päätyi lukemislistalleni oikeastaan Kirjamielellä marjiksen arvostelujen takia, toki olin tästä ennemminkin kuullut mutta olin olettanut näiden olevan paljon lapsellisempia. Että kiitos vain marjikselle hyvästä lukuvinkistä!

Kyllä kirjasto on vain kiva laitos :) sieltä nämäkin nappasin mukaani. Valitettavasti tulin lukeneeksi nämä kahdessa päivässä, joten kirjat ovat varmaan hieman sekoittuneet keskenään pienessä mielessäni. Siksipä postaankin näistä kaikista kerralla.

Risingshadows

Nämä kyllä sitten -vastoin odotuksiani - imaisivat mukaansa, oikeastaan luin kaksi ensimmäistä osaa sunnuntai iltana ja kolmannenkin aloitin ennen kuin nukkumatti alkoi vaatia aamuyöstä minua unten maille. Kolmannen osan luinkin sitten maanantai iltana (eilen) loppuun.

Varsinkin tämä ensimmäinen osa Nälkäpeli tempaisi minut mukaansa, sen loputtua olikin heti pakko jatkaa seuraavaan osaan eli Nälkäpeli- Vihan liekit. Ensimmäinen osa olikin mielestäni sarjan paras osa, lähinnä siksi kun kaikki oli vielä uutta ja tuoretta. Myös itse toimintaa ja jännitystä oli eniten. Seuraavissa osissa politikointia oli huomattavasti enemmän, samalla kun päähenkilö Katnissin ymmärryskyky ympäröivästä maailmasta kasvaa. Ensimmäisessä osassa hän on vielä aika naivii tietyllä tapaa. Hän tietää maailman olevan epäoikeudenmukainen ja kova paikka, jossa vain vahvat selviytyvät, silti hän ei vielä tässä ensimmäisessä osassa täysin käsitä kuinka julma maailma oikeasti on, varsinkin sen ihmiset. Mutta niihän sen kuuluukin mennä että henkilöt kehittyvät eivätkä jää paikoilleen junnaamaan..

Risingshadows

Mielenkiintoisen huomion tein omasta lukukokemuksestani, että oikeastaan vasta kolmannessa osassa kunnolla sisäisin tämän sarjan sijoittuvan tulevaisuuteen. Jotenkin kirja antaa menneisyyteen sijoittumisen olemuksen, joka varmaankin johtui siitä ettei kaikesta ihmeellisestä tekniikasta ja muusta tehty suurta numeroa missään vaiheessa. Lisäksi suurin osa tekniikkaa olikin Katnissille tuttua vain TV:stä, ja ns tavallinen kansa eli hieman menneisyydessä kaikkien luksustuotteiden kuten modernien lääkkeiden ulottumattomissa.

Kolmas osa eli Nälkäpeli - Matkijanärhi ole selvästikkin näistä tylsin, vaikkakin sen aikana Katniss kasvaakin eniten ja jättää lopullisesti sen viattomuuden taakseen. Mielestäni kirjan viimeinen kappale joka sijoittuu ajassa tulevaisuuteen ja kertoo mitä Katnisille tapahtui oli jotenkin huonon hyvä. Toisaalta se Katnissin viimeinen kommetti kirjassa että on niitä huonompiakin pelejä oli mielestäni hirveän humoristinen.

Entäs se romantiikka, sanotaan sen verran että minulla on heikko kohta ns. kolmio draamoille, joten pidin romanttisten kuvioden määrää kirjassa sopivana.

Mutta ennenkaikkea ehdottomasti lukemisen arvoinen trilogia, vaikkakin on suunnattu nuorille. Lisäksi kuten marjiskin totesi tätä sarjaa voi lukea useasta näkökulmasta ja siitä voi löytää useita tulkintoja. Ehdottamasti sarja kestää useita lukukertoja ja silti siitä varmasti löytää jotain uutta joka kerralla.

Tästä on myös tekeillä elokuva (yllättävää eikös?) elokuvan omat sivut löytyvät täältä englanniksi tosin. Pitipä oikein googlettaa kuka esittää ketäkin ja löytyipä pari kuvaa jo elokuvastakin, niin niihin on hyvä lopettaa.

 

 

Katniss ja Gale kuva täältä

Katniss eli Jennifer Lawrence

Onnistunut valinta Katnissiksi, Peetaa esittää Josh Hutcherson, Galea Liam hemsworth ja muutkin näyttelijät löytyvät täältä IMDb: sivuilta. Näillä näkyminen elokuva tulee teattereihin ensi vuoden maaliskuussa (2012).

Danielle Trussoni - Enkelioppi

Kuva Tammen sivuilta

Bloggerin ajastus petti sitten taas kerran, tämän piti ilmestyä jo aamulla kun itse vielä nukun.. eli nyt uusi yritys..

Tämä tarttui mukaani jo joskus kesällä kirjastosta, olen uusinutkin tämän varmaan ainakin kerran. Nyt kun tarvitsin viikonlopuksi vanhempieni luo sopivaa lukemista mukaan niin heitin tämän kassiin.

Ei olisi muuten pitänyt etsiä muita tätä lukeneita ennen kuin kirjoitan mielipiteeni tästä. Mutta tykkään etsiä faktat ym linkkien tiedot ennen kuin alan kirjoittaa varsinaista postausta.

Mutta tosiaan itseasiaan, odotuksia tämän suhteen ei oikeastaan ollut -luultavasti olen kylläkin jostain tästä lukenut, ei tämä muuten olisi lainattavaksi päätynyt, en vain muista että missä olen tästä lukenut. Fantasiaa tiesin kirjan toki olevan ja liittyvän jotenkin myös kirkkoon.

Sanottakoon nyt aluksi että jos olisin ollut kotona niin tämä olisi luultavasti jäänyt kesken. Nyt kun minulla ei ollut muita kirjoja mukana, eikä nukkumaan voi mennä ilman että lukee jotain niin luin tämän loppuun. Tosin tämä kyllä tempaisi loppussa vielä mukaansa niin olikin ihan hyvä etten ollut kotona. Kirjan perusidea on hyvä ja mielenkiintoinen on pahoja langenneita enkeleitä nefileitä ja heitä vastaan taistelevia enkelitutkijoita. Nefileiden ja enkelitutkijoiden historiaa kerrottiin, välillä jopa pitkästyttävästi (myönnän että harpoin pari kohtaa..). Samoin päähenkilön Evangelinan kehitystä oli kiva seurata kun salaisuuksien verho alkaa raouttua. Myös nefili Percil oli mielenkiintoinen, varsinkin tämän suhde Evangelinan isoäitiin.

Päällimmäisenä tästä jäi kuitenkin mieleen Da Vincin koodi, kuten äskeinen googlettelu paljasti niin en ole yksin tämän havainnon kanssa. Loppu ratkaisukin on melko saman tapainen, kun päähenkilöstä paljastuukin.. (en viitsi spoilata enempää) Varsinkin loppupuolen lyyran etsintä sai samoja piirteitä kuin Brownin suosittu teos, vaikutelmaa vahvisti myös ns. salaseura ja sen taistelu pahuutta vastaan jo aikojen alusta saakka..

Eli loppukaneetti, empä usko että tulen tätä toisten lukemaan ja jatko-osan lukeminen hhmm, riippuu siitä kuka siinä on päähenkilönä (jos Evangelina niin kiinnostus saattaa riittääkin).


Kirjan ovat myös lukeneet
Kirjamielellä marjis
Saran kirjat Sara
Humisevalla harjulla Cathy
Kirjavinkeissä täällä

P.S. Langenneet enkelit tosin taitavat olla nykyisin myös muoti-ilmio, vampyyrien ja muodonmuuttajien kanssa..

Sara Paretsky - Sohaisu pimeään

Kuva Kirjasampon sivuilta

Tämä  Sara Parestkyn luoma V. I. Warshawski tuttavallisemmin Vic, olikin uusi tuttavuus jonka itseasiassa bongasin elokuva-blogista Geek Is the New Black:n kesäkirjat postauksesta. Pidän naisetsivistä kertovista kirjoista Sue Graftonin Kinsey Millhone-kirjoista, Sujata Masseyn Rei Shimura-kirjoista, Janet Evanovichin Stephanie Plum-kirjoista etc. [Eli naisenergia kunniaan!]

Joten luonnollisesti ajatus kirjasarjasta, joka kertoo naispuolisesta etsivästä ja jota en ole vielä lukenut kiehtoi heti niin paljon että kirjastoon kävi tieni.. Tosin ensin googlettelin lisää tietoa ja varmistin mitkä kirjat  löytyvät kirjastosta. Tosin pettymykseni sain huomata että tätä sarjaa on suomennettu (jälleen kerran) ihan hassusti.


Eli sarjaan kuuluu:

V.I. Warshawski

1. Indemnity Only (1982) Sohaisu pimeään (1990)
2. Deadlock (1984)  V. I. Warshawski ja surmanloukku (1991)
3. Killing Orders (1985)
4. Bitter Medicine (1987) Veitsi kurkulla (1999)
5. Blood Shot aka Toxic Shock (1988) Tappavaa Myrkkyä (1991)
6. Burn Marks (1990) V. I. Warshawski ja punainen kukko (1992)
7. Guardian Angel (1992) Suojelusenkeli (1995)
8. Tunnel Vision (1994)
9. Hard Time (1999) Ankara aika (2001)
10. Total Recall (2001) Muistin ansassa (2004)
11. Blacklist (2003)
12. Fire Sale (2005)
13. Hardball (2009)
14. Body Work (2010)
15. Breakdown (2012)

Lisäksi on pari novellikokoelmaa;
Windy City Blues aka V I for Short (1991)
V.I.x3 (2002)

Kaksi ensimmäistä osaa on tosiaan julkaistu Suomessa osana WSOY:n SAPO-sarjaa, loput on myöskin julkaissut WSOY.

Paretsky on lisäksi kirjoittanut pari ihan itsenäistä teosta, joita ei ole suomennettu; Ghost Country (1998)  ja
Bleeding Kansas (2008). Näistä toinen löytyikin enkuksi kirjastosta, samoin kuin osa noista ei suomentamattomista Warshawski sarjan osista.

Sohaisu pimeään löytyikin ensimmäisellä kirjastoreissulla viime viikolla, ja luin sen myös samana iltana. Kirjan päähenkilö on V. I. Warshawski, tutuille Vic puolalais-italialainen chicagolainen naisyksityisetsivä. Monessa paikassa häntä verrattiin Graftonin Kinsey Millhoneen, koska molemmat ovat eronneita, ihmissuhteita karttavia itsenäisiä naisia. Tässä ensimmäisessä osassa Vic saa tehtäväkseen etsiä erään merkittävän pankin varajohtajan pojan tyttöystävää Anitaa. aloittaessaan etsinnät Vic törmääkin ensimmäisenä kumminkin johtajan pojan ruumiseen, lisäksi näyttää siltä ettei tämän palkannut mies olekkaan se kuka hän väitti olevansa. Lisäksi juttuun tulee tietysti mutkia matkaan ja eikä romattisilta kuvioiltakaan vältytä täysin.

Hieman pelkäsin aloittaessani että aika on jättänyt tämän kirjan. Koska se on kirjoitettu 1982, ja maailman meno on muuttunut siitä ajasta aika melkoisesti, yksin tekniikka on kehittynyt valtavasti. Mutta lukiessani en kyllä mitenkään huomioinut että kännytkät ja tietokoneet puuttuivat, puhelimella toki soiteltiin ja Vic jopa miettikin jossain vaiheessa IBM:n ostamista toimistoon. Eniten tuon kirjan kirjoittamisen ajan kohdan näkikin henkilöiden asenteissa, suurin osa miespuolisista henkilöistä oli sitä mieltä ettei naisen pitäisi olla etsivä vaan olla kotona hoitamassa lapsia. Vaikkakin Vic ei ole mikään eilisen teeren poika, hänen isänsä on olut eläessään poliisi ja on opettanut Vicin mm. ampumaan, lisäksi Vic osaa karatea ja pitää kuntoaan yllä.

Kirja oli miellyttävä yllätys, se piti otteessaan. Vaikkakin mielestäni loppuratkaisu ei ollut parasmahdollinen, tai itse lopputapahtuma eli kun konna jää kiikkiin kohta. Siinä erään henkilön mukaan kaappaminen oli mielestäni aiheeton ja hieman väkinäinen. sivuhahmoista sen verran että mielestäni Vicin ystävä Lotty oli mielenkiintoinen sivuhahmo ja hyvin sattuen myös lääkäri. Hän paikkasikin Vicin kerran ja tarjosi tälle turvapaikka kun tämän asuntoon murtauduttiin..

Ihan mielenkiinnolla kyllä luen nuo seuraavatkin kirjat, tuntuu että tällä etsivällä on vielä lisääkin annettavaa ja sanottavaa.   

Lucy Dillon - Eksyneiden sydänten koti

Kuva Gummeruksen sivuilta

Minulla tuntuu olevan menossa teema viikko koirien suhteen, tästäkin kirjasta kiinnostuin alunperin juurikin siksi että koirat tuntuivat liittyvän läheisesti sen juoneen. Niimpä kun bongasin (tämänkin) viime viikolla kirjaston uutuus-hyllystä päätyi sekin koriini.

Eilen sitten sain tämän luettua, luin tämän oikeastaan yhdeltä istumalta. Joka olikin hyvä asia, nimittäin uskon että muuten tämä olisi jäänyt kesken.
Kirjan juonesta voi lukea enemmän täältä kirjavinkeistä.

Mutta itse kirjasta, olihan tämä ihan viihdyttävän pinnallinen hömppäromaani. Paino sanalla pinnallinen, tarinassa oli yritetty mielestäni matkia Marian Keysin ja Cathy Kellyn tyyliä, mutta henkilöt jäivät silti erittäin pintapuolisiksi ja juoni oli ennalta arvattava.

Tarinaa vietiin eteenpäin useamman henkilön näkökulmasta; Rachelin, joka oli neljääkymmentä lähestyvä "sinkku" nainen Lontoosta. Hänellä oli useamman vuoden suhde naimisissa olevaan työkaveriinsa, joka kariutui yllättäen ja samalla hän peri tätinsä koirien löytö/hoitokodin maaseudulta. Toinen henkilö on Zoe, eronnut kahden lapsen yksinhuoltaja äiti, jolle ex-mies aiheuttaa tempauksillaan ongelmia mm. ostamalla pojille koiran pennun kertomatta Zoelle. Kolmas onkin sitten onnellisesti naimisissa oleva Natalie, joka "salaa" kärsiikin lapsettomuudesta.. 

Koirien selviytymistarinoita oli ihan kiva lukea varsinkin kun niiden huonosta kohtelusta ei tehty suurtanumeroa ja niitä ei kuvailtu kuin pintapuolisesti (muuten tämä olisikin ollut aika "itku-kirja" ja viiltänyt epämukavasti sen viihdearvoa).

Eli kliseistä perushömppää tämä kirja. Kaikki ainekset siis loistavaan hömppäkirjaan olivat, mutta tämä ei kyllä sinne loistavaan saakka päässyt vaan jäi kelpo asteelle.. Ihan viihdyttävä, mutta..niin mutta..

Taidan silti kokeilla Dillonin toistakin suomennettua teosta Paritanssia, mutta maltan kyllä odottaa sen löytymistä vahingossa kirjastosta tai pokkariversion päätymistä alennushyllyyn..

Englanniksi Lucy Dillon on julkaissut kolme romaania, joista kaksi ensimmäistä on siis suomennettu. Neljäs on tulossa marraskuussa.


The Ballroom Class (2008) Paritanssia (2010)
Lost Dogs and Lonely Hearts (2009) Eksyneiden sydänten koti (2011)
Walking Back to Happiness (2010)
The Secret of Happy Ever After (marrakuussa 2011)

Näköjään myös tuossa kolmannessa kirjassa ovat lemmikit tärkeässä osassa.

Nopeita elokuva arvosteluja

Höh, olin ajastanut tämän jo viime torstaille, en tiedä miksei blogger ole tätä silloin julkaissut..mutta joskus nyt onnistusi..


Ompas taas tullut tuijotettua pari elokuvaa..

Olen jo useampaan kertaan tuossa lähi-Siwassa vieraillullani katsonut kaihoten heidän "4 elokuvaa 10e"-tarjoustaan, mutta aina on ollut muitakin kassajonossa etten ole ehtinyt sieltä bongaamaan vain neljää parasta. Eilen sitten marsin ensin siihen kassalle tutkimaan elokuvia ja hain sitten vasta muut ostokset. Mukaan lähtikin pari vampyyri-elokuvaa, yksi ihmissusi-elokuva ja pari komediaa..
Toisen vampyyri-elokuvan ja ihmissusi-leffan ehdinkin jo eilen katsella. (plus ostamani Step Up 2:n mutta sitä en arvostele kun siitä on ollut puhetta jo aiemmin..)

Ensin vampyyri leffat, ostin siis Bloodrayne:n ja 30 päivää kaamosta. Päätinkin katsella BloodRaynen ensin, koska mielikuva tuosta toisesta elokuvastani on sellainen etten taida sitä yksin uskaltaa katsella tai ainakaan nukkua sen jälkeen. Tämäkin oli toki K18, mutta jotenkin se ei vaikuttanut samalla lailla yhtä pelottavalle.

Ja oikeassa olinkin, tämä ei ollut yhtään pelottava. Lähinnä tämä huvitti surkeudellaan ja veri-roiske-kaarillaan.. Elokuvan perusidea on ihan hyvä eli elokuva kertoo Raynesta, joka on dhampir eli puolivampyyri. Hänen isänsä(vampyyri) Kagan raiskasi tämän äidin (ihmisen) ja myöhemmin vampyyrikuningas Kagan vielä murhaa tämän äidin ihan hänen silmiensä edessä.. Rayne vannoo kostavansa isälleen tämän teot..
Sekaan heitetään vielä Kaganin halu hävittää ihmiset maailmasta ja tätä vastaan taisteleva salaseura Tulikivi, lisäksi soppaan ympätään pari "taikaesinettä", joita Kagan tietysti vielä lisäksi havittelee, niin elokuva alkaa olla valmis.
Idea on hyvä, mutta toteutus ihan surkea.
En oikein tiedä minne maailmaan tämä sijoittautuu; vaateet ja muut esineet (pääasiassa) olivat keskiaikaisia, mutta mukana oli kuitenkin ruutia ja aseita, jotka olivat ihan eri vuosisadoilta.. Näytteleminen oli ihan surkeaa ja vaikka osa näyttelijöistä olikin ihan "tunnettuja" eivät he silti saaneet tähän mitään eloa.. Melkein jäi kesken ja varmaan olisikin jäänyt jos en olisi samalla laittanut ruokaa.. Niin ja tämähän perustuu tietokonepeliin ja tälle elokuvallekin on tehty jatko-osa (joka arvostelujen perusteella on vielä huonompi..)

Mutta toinen katsomani elokuva eli se ihmisusista kertova olikin positiivisempi yllätys. Eli Blood & Chocolate.

Oma elokuvani on tällä kannella.

Elokuvan päähenlö on Vivian, joka on ihmissusi (muodonmuuttaja) loups-garoux , joka on jäänyt "orvoksi" ihmisten tapettua tämän vanhemmat ja kaksi sisarusta. Hän elääkin tätinsä luona, täti on myös ihmissusi ja he kuuluu laumaan. Laumalla on omat sääntönsä ja oikeudenkäyntinsä. Laumaa johtaa Gabriel, joka lauman sääntöjen mukaan vaihtaa kumppaniaan joka seitsämäs vuosi..

Vivian, joka kuuluu arvostettuun sukuhaaraan ihmissusissa on 19-vuotias ja eikä hyväksy kaikkia lauman sääntöjä (varsinkaan sitä että hänestä tulisi Gabrielin uusi puoliso) ja etsii elämältään muuta. Vivian törmääkin Aideniin, ihmiseen, joka piirtää sarjakuvaa ihmissusista ja muista "fantasia olennoista". Vivian yrittää ensin vastustella Aidenin yrityksiä tutustua häneen paremmin mutta hän antaa lopulta periksi. He alkavatkin tapailemäänn salaa ja rakastuvat vastoin kaikkia lauman sääntöjä.. Vivianin pitääkin valita haluaako hän maistaa tulevaisuudessa veren vai suklaan.. (eli onko hän peto vai ei?)

Tässä kansi versiossa ovat Gabriel, Vivian ja Aiden.

Tämä oli kiva elokuva, nätisti toteutettu, juoni oli hyvä ja tätä katseli mielellään. Varsinkin ihmissusien muutos susiksi oli kauniisti toteutettu. Juonessakin riitti käänteitä ja sivujuonia oli juuri sopivasti. Samoin kuin ihmissusista kerrottiin tarpeeksi ja sudet olivat kauniita susia eivätkä mitään sekasikiöitä.

Äskeinen googlettelu paljasti tämän perustuvan itseasiassa Annette Curtis Klausen saman nimiseen, nuorille aikuisille suunnattuun kirjaan (kirjasta lisää täältä). Kirja on julkaistu jo 1997 ja elokuva on julkaistu 2007.

Spencer Quinn - Karvat pystyssä ;nuuskijatutkimuksia

Kuva ja tiedot kirjasta WSOYn sivuilta

Nappasin tämän mukaani viime kirjastoreissulla suoraan uutuus-hyllystä. Jo silloin hymyilin tyhmästi tutkaillessani tämän etu - ja takakantta, ne saivat minut hyvälle tuulelle vaikka olinkin menossa töihin joten kirja päätyi lainattavien kirjojen joukkoon.

Ensimmäisenä (ennen lukemista) minulle tuli heti tästä mieleeni Leoni Swannin Murha laitumella , jossahan lampaat selvittävät murhatun paimenensa murhaajan, tai siis yrittävät kertoa ihmisille kuka se murhaaja on/oli.. Pidin kovasti tuolloin tuosta lampaiden näkökulmasta dekkarissa.




Tässä on vähän samaa, tosin päähenkilö on tässä koira Chet, jonka omistaja Bernie (ex-poliisi) toimii yksityisetsivänä. Chet on myös käynyt poliisikoirakoulun, mutta reputtanut sen..
Tässä kirjassa Bernie saa selvitettäväkseen 15-vuotiaan Madison tytön katoamisen. Chet tietysti auttaa parhaan kykynsä mukaan isäntäänsä, jopa oman henkensä kaupalla parisen kertaa.

Minä pidin tästä, se sai minut hymyilemään lukiessani ja lisäksi pelkäsin Chetin puolesta parisen kertaa. Tämän kirjan vahvuus onkin juuri päähenkilö-koira Chet, joka on erittäin sympaattinen tapaus. Kirja onkin sekoitus tuttua vanhaa (jopa tylsääkin) etsivätarinaa, mutta silti siinä oli virkistävä pohjanvire kun tapahtumia katseltiin Chetin silmin, joka ymmärtää yllättävän paljon mutta sen huomio saattoi yhtäkkiä kiinnittyä pekonin hajuun tapahtumien seuraamisen sijaan. Ja lisäksi Bernie ei aina ymmärtänyt mitä Chet yritti hänelle kertoa..

Selvästi kirjasta myös huomasi että tämä oli suunniteltu sarjan ensimmäiseksi osaksi, sillä siinä pohjustettiin tulevia tapahtumia. Näyttämölle tuotiin miellyttävä toimittaja Suzie, Bernien ja Ledan ero ei kunnolla selitetty, samoin Bernien poliisista eroamisen syyt jäivät hämän peittoon..

Ainut mikä minua jäi häiritsemään ettei Chetin rotua (roduttomuutta?) selvitetty ainoastaan että sen toinen korva on musta ja toinen valkoinen, sekä se että se painaa 50kg.

Silti minä ainakin aion jatkossakin tutustua Chetin seikkailuihin..


Googlettelu paljastikin että yhdysvalloissa tätä onkin julkaistu jo neljän osan verran;

Chet and Bernie Mystery
1. Dog On It (2009)  Karvat pystyssä (2011)
2. Thereby Hangs a Tail (2010)
3. To Fetch a Thief (2010)
4. The Dog Who Knew Too Much (2011)

 Spencer Quinn on Peter Abrahamin käyttämä salanimi. Abraham on kirjoittanut useampia thillereitä ja mysteerejä myös omalla nimellään..
 
Niin ja tämä ei ole saanut mitään huippu arviota;
Lapin Kansa
fleim.fi 

Nora Roberts - Black Hills ja the Search

Innostuimpa sitten uusimman Robertsin vuoksi lukaisemaan nuo pari edellistäkin uudelleen. En ole tainnut niistä silloin joskus täällä kirjoitellaan joten pari sanaa niistä nyt.

Nora Robertsin Black Hills (2009) kertoo Lilianista, joka on isoihin kissaeläimiin erikoistunut biologi. Hän on myös perustanut turvakodin (Chance Wildlife Refuge) rakastamilleen eläimille Black Hills vuoristoalueelle.
Kirjan toinen päähenkilö Coop, taas on entinen poliisi/turvallisuusekspertti mutta on isoisänsä loukkaantumisen vuoksi palannut auttamaan heitä näiden maatilalle (ranch). Coop on lapsuudessaan viettänyt kesiään siellä ja tutustunut Lil'nkin ja jossain vaiheessa he olivat myöskin enemmän kuin ystäviä. Tuo nuoruuden kesä kuitenkin päättyy heidän vahingossa löytäessään patikoijan ruumiin..

Lisäksi joku tuntuu haluavan sabotoidan Lilin turvakotia, ja nämä nykyiset sabotoinnit tuntuvat liittyvän tuohon menneisyyden patikoijan murhaan..

Kirjasta paljon paremmin kerrottu täällä Robertsin kotisivuilla, siellä on myös näyte tekstistä (excerpt)

Ihan perusasetelmat siis tälläiseen hömppäromaaniin, mutta jokin silti minua viehättää Robrtsin tyylissä. Hän osaa kirjoittaa päähenkilöistä niin etteivät nämäå ole liian siirappisia tai ennalta arvattavia. Ja heillä on omat menneisyyden mörkönsä. Lisäksi sivuhahmot ovat eläväntuntuisia ja sivujuonetkin sopivat kirjan tyyliin.

Minun oli aivan pakko lisätä tähän ihan puuman kuvan, puuma(t)han ovat tässä kirjassa erikoisasemassa.

Robertsin The Search (2010) kertoo Fionasta, joka on koirankouluttaja, erikoistunut etsintä (haku) koirien kouluttamiseen. Tai olisiko oikeampi termi pelastuskoirien.. Fiona asuu idyllisellä Orcasin saarella Seattlen edustalla.

Eräänä päivänä epätoivoinen koiranpennun omistaja Simon ajaa hänen pihaansa. Simon on juuri saarelle muuttanut puuseppä ja on saanut pennun lahjaksi äidiltään. Fiona lupautuu ottamaan Simonin ja Jaws:n koulutettavikseen.

Mutta sitten Fionan painajainen palaa, hän oli seitsämän vuotta sitten ainut joka selvityi elävänä Red Scarf-sarjamurhaajan kynsistä. Murhaaja jäi kiinni ensin murhattuaan Fionan poliisipoikaystävän ja tämän koira-parinsa. Nyt joku "matkija" murhaa samalla tyylillä naisia ja näyttää että murhaajan aikoo saada esikuvansa epäonnistuneen murhan onnistumaan..

Paremmin jälleen kirjasta täältä, samoin excert löytyy myös tästäkin.

Taas hyvin tyypillinen alku asetelma Robertsille, mutta silti kirja piti otteessaan. Itse varsinkin nautin, koiraihmisenä, koirista lukemisesta. Ja yllätävän hyvin suurinosa, siitä mitä Roberts kuvailin koirienkoulutuksesta ja työskentelystä pitää paikkansa. Ja erotkin voi helposti laittaa ihan vain suomalaisen ja USAlaisen erilaisten koulutustapojen piikkiin..

Se täytyy kyllä Robertsille myöntää että hän tekee taustatyönsä kirjojaan varten hyvin, sen huomasi varsinkin tässä koirienkoulutuksesta kertovassa. Itse tunnistin suurenosan metodeista joita hän kuvaili. Samoin tuossa Black Hills-issä Roberts kuvailee mm. puumia ja tiikereitä, sekä turvakodin toimintaa erittäin uskottavasti. 

Muuten Black Hills sistä on tulossa suomennos nyt lokakuussa Pedon yö, siitä voi lukea lisää täältä Gummeruksen sivuilta.

Ja saanen sanoa että kirjan esittelyteksi tuolla on ihan surkea.. Mielestäni myös kirjan suomennettu nimi on hirveä, kun näin tuon luulinkin ensin että Gummerus on alkanut suomentaa Sign of Seven trilogiaa..

)