Tulipa viimeinkin viikonloppuna luettua tämäkin. Kirja ehtikin odottaa lähemmäs kuukauden yöpöydällä ennenkuin ehdin (=maltoin) sen lukaista.
Yllättäen tämä olikin julkaistu vasta 2009, tekstin perusteella olisin väittänyt Howardin alkupuolen tuotannoksi tämän. Eli aika nopsasti on siis luultavammin kaavittu tämä teos kasaan. Ohut, perusjuonellinen, lähes jopa harlekiinimainen eli aika pettynyt olin, koska yleisesti olen pitänyt Howardin kirjoista.
Perussekoitus (=juoni) löytyi;
Poliisi(sotilas)mies + yksinäinen vanhapiika + lukioaikainen vihasuhde/ihastuminen..
Sekaan heitetään vielä
jäämyrsky + pari väkivältaista narkomaania + yksinäinen mökki vuorella
Niin tulokseksi saadaan ns. Happy Ending (ja pari kuollutta narkomaania.)
Ainut yllättävä veto oli ettei miessankarimme ollut vannoutunut poikamies vaan leskeksi jäänyt yksinhuoltaja. Kyllähän tämän luki ja ihan kertalukuna viihdyttävä olikin, mutta se jokin jäi puuttumaan. Ehkäpä huonointa Howardia, jota olen lukenut, jopa verrattuna niihin alkupään teoksiin.
Ei kommentteja