Ale-ostoksia..

Nämä tarttuivat kauppareissultani eilen mukaan, hintaan 3,90kpl..

Kuva

 Klassikko "pakko ostos", tosin vain pokkari, mutta itse en hirveästi välitä onko kyseessä kovakantinen vaiko ei. Kyllä tämä minun lukemiseni kestää. Olen tämän kerran lukenut, silloin kun tämä ilmestyi..

Kuva

Kartutin sitten Tuija Lehtinen kokoelmaanikin, itseasiassa tätä en ole edes vielä lukenutkaan tällä lukukierroksella.. Pokkari myöskin..

Kuva

Heräteostos, jonka jo selailinkin läpi.. Hauskan mielenkiintoinen, yritinkin jo opetella tämän avulla viheltämään niin että sormet ovat suussa (siis toisen käden peukku ja etusormi) taito, jota olen karehtinut äidiltäni..

Lisäksi mukaan lähti yksi uusimmista Harlequinin Nora Roberts julkaisuista, tosin ihan normi hintaan..

Mutta katsotaanpa mitä tänään löytyy, tarkoitus olisi lähteä Tamperelle päin seikkailemaan päiväksi. Yhdet treffit olisi kahvilassa ja muuten ajattelin aikaani kulutta mm. Ikeassa..  Loma onkin siitä kiva ettei aina tarvitse niin tarkkaan suunnitella aikatauluja..

P.S. Buffyä katselin eilen melkein viitoskauden loppuun, ihan päätösjakso vielä on katsomatta.. On se Spike vaan niin symppis ja ihana.. Ja kun Gloryn alaiset luulivat häntä Avaimeksi ja kidutuksesta huolimatta tämä ei paljastanut oikeaa Avainta,.. Ja se Buffy robotti..

Juhannukseksi ajan vietettä

Stephanie Plum- series

Eipä (ainakaan toistaiseksi) näytä mitään ihmeempää tekemistä sattuneen juhannukseksi. Niin ajattelinpa sitten uppoutua täysin tämän naispuolisen palkkiometsästäjän matkaan.. (saattaa minulla tosin olla pari Lehtistäkin vielä "varastossa")

Kyllä silti taitaa Stephanien tyttö-energia voittaa tänä juhannuksena.

Vai kuka voikaan vastustaa naista joka on hyvännäköisen miehen (poliisikin vieläpä) autossa kyttäyskeikalla. No, tilanne autossa etenee sitten hieman suutellua pidemmälle. Mutta Stephanie murehtii hieman siinä että ollankos nyt varmoja ettei etsitty henkilö "karkaa" tällä aikaa. Joe Morelli sitten vakuuttelee "ettei karkaa koska paikkaan on asennettu kuuntelulaitteet.."

No, samalla jotenkin tulee ilmi että Joe on asentanut myös Stephanien laukkuun kuuntelulaitteen (kun hän on saanut uhkailulappusia erinäisten irtileikattujen ruumiinosien kanssa)

Mitäpä rakas naispalkkionmetsästäjämme tässä tilanteessa sitten tekee, kun tuntee itsensä petetyksi ja että häneltä salataan asioita.

Tietty heittää kyseisen mikrofonin, auton ikkunasta ulos.. Ja kun Morelli kömpii sitä hakemaan päällään vain paita ja sukat..(maksoihan se useamman satasen ja on lisäksi valtion omaisuutta)

Niinpä Stephanie lyö auton ovet lukkoon ja lähtee ajamaan, jättäen Joen keskelle katua yksin seisomana puolialasti.. Tosin hetken ajettuaan tulee miettineeksi kuinka suojattomaksi kyseisen miehen jätti, tekee U-käännöksen ja ajaa takasin heittää Morellille tämän aseen ja jatkaa taas matkaansa..


Näissä on siis hyvää naisenergiaa, mahtavaa huumoria ja upeita miehiä.. Lisäksi tietty hulluja murhaajia, huumekauppiaita.. ja tietysti isoäiti Mazur..

Eli näillä mennään..

Hyvää juhannusta kaikille!

Tuija Lehtinen - alkupään nuortenkirjoja

Edit; Mokasin sitten tämän ajastuksen kanssa, tämän piti ilmestyä tänään aamulla. En oikein tiedä miksei se sitten ilmestynytkään luettavaksi.. Blogger onkin taas kivalla päällä..


Eli nyt on luettu Enkelikuvia hiekassa 1986, Mun ystävä Rufus 1987 ja Joka kimma sen tietää 1988.
Nämä kaikki otin alkuviikosta kirjastosta mukaan, itseasiassa minun piti pyytää että ne haettaisiin minulle varastosta. (samoin vuonna 2006 ilmestynyt Miekaelan enkelit piti haettaa varastosta, ihan ihme touhua..). Samalla toki sieltä virkailija kaappasi pari muutajkin vanhempaa Lehtistä, mutta niistä lisää sitten.

Enkelinkuvia hiekassa on Lehtisen ensimmäinen nuorten romaani, olen sen taatusti lukenut joskus ennemminkin en vain muista koska viimeksi. Tosin päätellen siitä etten muistanut tästä oikeastaan mitään, siitä on aikaa.
 Nyt lukemisen jälkeen ihmettelinkin miksei tämä ole jäänyt mieleen, koska pidin tästä erittäin paljon. Odotin että Lehtinen olisi aloittanut tämän lajin jotenkin tyypillisemmällä kirjalla, mutta ei.
Kirjan päähenkilö on 17-vuotias Marru, jonka vanhemmat ovat eronneet hänen ollessa pieniä, isäänsä hän ei ole tavannut. Kirjan alkuasetemista selviää että Marrun äiti on hiljattain mennyt uusiin naimisiin ja he ovat muuttaneet uuden miehen omakotitaloon. Myös hänen ystäväpiirinsä on lukion myötä vaihtunut ja perheen lukumäärä on lisääntynyt puolisisaruksilla, potrilla kaksosilla. Kesä tulee ja sen mukana suunnitelmia, mitä tuon ikäinen nyt haluaakin tehdä; lähteä kaverinsa kanssa kiertämään eurooppaa.. Yllättäen se ei onnistukkaan ja Marru valitseekin kahdesta helvetistä sen pienemmä, eli euroopan kiertelyn isänsä kanssa, jota ei ole ennen tavannut. Matkalle mahtuu kaikenlaista tapahtumaa ei kä vähimmässä määrin "lomaromanssi". Mikä taas tekee tuosta erikoisen on se että Niko on itseasiassa Marrua vuotta nuorempi ja he tuntevat toisensa vain vajaan viikon ja jotenkin en kuvitellut että ekaa kertaa kerrottaisiin noin tarkasti. Ottaen huomioon siis ettei Lehtisen kaikissa myöhemmissä kirjoissakaan sitä tehdä ja kun miettii että tämä on ilmestynyt neljännesvuosisata sitten.. Tämän kirjan pokkariversio, itseasiassa matkasi luokseni samassa tilauksessa Evanovichin uusimman kanssa.

 Mun ystävä Rufus kertoo taasen Leasta, joka aikoo Mullovaksi Mullovan paikalle. Viulisti Lea on lukiossa, omistaa kohtuu normaalin perheen ja poikaystävän. Yllättäen kulmakunnan "kovin kundi" Rufus alkaa sekoittaa Lean maailmaa ja onnistuukin siinä ihan hyvin. Lopulta kuitenkin Lean epäily Rufuksen tarkoitusperistä vahvistuvat, ja vaikka ne eivät ole ihan puhtaat. Niin silti molemmat kyllä yllättyvät toisistaan kun pinnasta ei aina pysty päättelemään kaikkea mitä toisen pään sisällä onkaan. Eli perus opetus "ei koiraa karvoihin katsomista" tulee tämä kirja teemaksi.

Tämänkin olen joskus ennemminkin lukenut, mutta muistikuvat olivat hataria. Nämä vanhemmat Lehtiset ovatkin tainneet jäädä edellisellä lukukierroksella välistä.. Kirja oli ihan hyvä, keskiverto eli ei huonoin, muttei paraskaan.

Joka kimma sen tietää, kertoo taas Bambista, joka muutta perheensä kanssa maalle isän jäätyä eläkkeelle armeijasta. Tämä onki lähinnä kasvukertomus siitä kuinka isän tytöstä kasvaa nuori nainen. Tämä olikin siitä kiva ettei tässä ollut mitään suurempia draamoja. Tämä onkin myös voittanut Plättä palkinnon vuonna 1989.

Tästä minulla olikin näistä kolmesta vahvimmat muistikuvat ja tämän juoni olikin ennalta arvattavin. Hyvä kirja silti, samaa keskikastia kuin edellinen.




Näitä vanhempia onkin kiva lueskella varsinkin kun selvästi tällä lukukierroksella havaitsin Lehtisen "kierrätävän" tiettyjä teemoja. Tarkoitus olisikin niistä tehdä joskus oma postauksensa. Samoin olen myös lainaillut kirjastosta ja tutkiskellut internetistä kaikenlaisia Lehtisen haastatteluja ja arvostelua.




 
 
 
 
 
 
 
 
Kaikki kuvat muistaakseni täältä.

Janet Evanovich - Smokin' Seventeen

Tämä virallinen ilmestymis päivähän on huomenna (21.6.2011), muuta itse sain tämän käsiini jo viime viikolla. Kun se tuli myyntiin adlibrikseen noin kaksi viikkoa etukäteen. Kätevä tuo valvo-ominaisuus nettikaupassa.

kuva goolesta

Luettukin on jo, vaikkaan en lukenut edellisiä osia ensin. Yleensä olen tykännyt näistä Stephanie kirjoista kovastikkin, varsinkin niiden huumorista. Mutta nyt tuntui että jotain jäi uupumaan siltä saralta ja muutenkin. Loppuratkaisun (eli "murhaajan") arvasin jo ennen kirjan puoliväliä..

Mutta tosiaan, Stephanien elämä on ihan "normaalia" eli hän on kahden miehen loukussa (Morelli ja Ranger), työllä saa juuri ja juuri vuokran maksettua. Rikollisten jahtaaminen on hankalaa ja niin edelleen.
Hänen äitinsä tuskailee (edelleen) kun tytär ei ole turvallisesti naimisissa ja yrittää tätä saada valitsemaan sen Oikean.. Lisäksi soppaan lisätään pari löytyvää ruumista, Morellin isoäidin kiroukset, rikollinen joka kuvittelee olevansa vampyyri ja se pakollinen räjähtävä auto. Lisäksi useampi ihminen janoaa kostoa Stephanielle, mm. jättämällä tämä autoon ruumiin jossa on viestilappu "For Stephanie".

Sinänsä siis kaikki noudattaa edellistenkin osien kaavaa, mutta jokin tuntui puuttuvan.

Tosin kirjan viimeisellä sivulla olikin yllätys - sarjan 18. osa julkaistankin jo tämän vuoden marraskuussa. Olisiko tästä johtuen tämä osa kärsinyt tai sitten tämä onkin väkisin jaettu kahteen osaa..? Tiedä sitten, saa nähdä parantaako toinen lukukerta tätä..tai selittääkö tuo seuraava kirja jotenkin tätäkin..

Mihin aika menee..?

TV-sarja maratoniin

Buffy the Vampire Slayer, kuva

Neljännessa kaudessa olen menossa, sattui liian hyvät tarjoukset eteen ja ostin sitten kaikki kaudet.. Jännä sinänsä etten ole sarjaa katsellut silloin kun se tuli tv:ssä, vaikka kuuluinkin silloin kohderyhmään. Semisti olen aina ollut kiinnostunut kyseisestä sarjasta (onhan siinä vampyyreja..) mutta vasta täältä luettuani arvosteluja kiinnostuin tarpeeksi.. Ja kun sopiva tarjous sattui eteen niin ensin ostin ensimmäisen kauden (hintaan 10e), seuraavana päivänä kävin hakemassa kaudet 2, 3 ja 4.. Ja nyt lauantaina hain sitten loput kolme kautta..

Sainpas tämän sarjan myötä yhden suosikki vampyyrin lisää, ja se ei ole Angel vaan Spike..




Spike, kuva

 Ihan hulvaton hahmo, paras mieshahmo koko sarjassa.. Ja vaikka ulkonäöllisesti ei ole ihan komeimpia miehiä, mutta luonteensa ansiosta kylläkin pesee muut.. Ja lisäksi ne britti aksentilla lauotut kommentit..

Löpinää viime päivistä vol.103

Hiljasta on ollut täällä blogin puolella viime päivinä, vaikka töissä olenkin ollut. Tosin niin tuntuu muuallakin olevan, varmaan ilmojen vuoksi kaikki kynnelle kykevät ovat nauttimassa auringosta.

Niin minäkin nautin alkuviikosta kun oli vapaata, tosin agility-treenit tiistaina tässä ilmassa eivät olleet ihan sieltä mukavimmasta päästä. Tuli kuuma pelkästään niistä parista pikku pätkästä joita treenattiin. Minä join varmaan enemmän vettä kuin tuo turkillinen osapuoli.. (Onneksi agi-kentän luona saa auton parkkiin varjoon. Lisäksi itselläni on yleensäkki farkun peräluukku auki ja Taru hihnassa niin että se voi olla joko takaluukussa tai auton vieressä halutessaa, vettä on koko ajan kipossa tarjolla myös.. Älkää jättäkö koiraa yksin kuumaan autoon!!)

Luettuakin tuli vapaapäivinä, niistä onkin pari postauksen alkua jo olemassa. Aika Lehtinen painotteista vieläkin, tosin on noilla kirjastoreissuilla eksynyt mukaan pari muutan mielenkiintoista "uutuutta".  Lisäksi Adlibren tilaus lähti vasta nyt perjantaina matkaan, tulee varmaan alkuviikosta. Sitten ainakin tulee uusimmasta Evanovichista juttua, hieman on jo poltellut josko lukisin edelliset osat uudelleen. Olisipa siinä paljon juttua Rangerista, näytteissä (Janet Evanovichin kotisivuilla) ei vielä ole näkynyt Rangeria..

Niin söin tänään ensimmäisen kerran tänä kesänä mansikoita, ostin niitä (kiskurihinnalla) välipalaksi tänne töihin. Hyviä olivat, voisi se mansikka-kausi jo alkaa! Jäätelöä on myös kulunut, minun puolestani ilmat saisivatkin pysyä näin lämpiminä. Vielä kun ei tarvitsisi herätä töihin aamusta niin..

Kirjasto, yksi elämäni rakkauksista

Kun joku kysyy minulta; Jos saisit ottaa vain yhden asian mukaan autiollesaarelle, mikä se olisi?

Minä vastaisin suurella todennäköisyydellä; Kirjasto. Mielellään vielä sellainen johon tulisivat kaikki uutuudetkin..


Ensinnäkään tälläisenä suurlukijana en voisi kuvitella valitsevani vain yhtä kirjaa tai edes vain kymmentä kirjaa mukaani. Muut "rakkaat" suuttuisivat minulle.

Mutta kuinkas kaikki alkoikaan..

Tämä on itseasiassa yksi elävimmistä lapsuuden muistoistani, ja mietinkin voiko tämä pitää paikkansa. Joten tänään kun muistin, itseasiassa lähdin kirjastosta töihin, soitin äidilleni ja varmistin tarinan paikkansa pitävyyden.

Alkasiksi taustaa sen verran että olen kotoisin pienelta paikkakunnalta Etelä-Pohjanmaalta ja vanhemmillani on maatila siellä vielä tänä päivänäkin. Silloin myös isäni vanhemmat asuivat samassa pihapiirissä. En ole ollut vielä koulussa kun tämä on tapahtunut, mutta tarkkaa ikääni en tiedä, veikkaisin että olisin ollut 5-6-vuotias. Pikkuveljeni on minua kaksi vuotta nuorempi.

Olemme jonain (kauniina) kesäpäivänä leikkineet pihalla, kun huomasimme ison auton pysähtyneen tienpäähämme. Me sitten lähdimme veljeni kanssa tietysti katsomaan mikä tuo kumma auto oikein on. Auton kyljessä oli avoin ovi josta pääsi sisälle autoon ja auton sisällä istui joku mies. En muista oliko paappamme myös autossa tuolloin vai olimmeko hänen lähdettyä vasta uskaltautuneet autoon sisälle.
Mutta tuosta autosta sai kirjoja mukaan ja ne sai viedä kotiin. Me otimmekin joitan kirjoja mukaamme ja menimme kotiin niiden kanssa. Kotona äiti tietysti, kirjat huomattuaan, alkoi kyselemään mistäs nämä oikein on? Jotain olimme kuulemma "sedästä" selittäneet. Äitini tietysti niistä näki että ne ovat kirjastosta ja lähti sitten niiden kirjojen kanssa kirjastoauton seuraavalle pysäkille selvittämään kuinka olimme saaneet ne haltuumme. Kirjastoauton kuski oli sitten kertonut äitille että hän oli laittanut ne meidän paappamme kortille.

En muista sainko heti tuon jälkeen oman kirjastokortin vai lainasimmeko me aluksi äitini kirjastokortilla kirjastoautosta aina lisää luettavaa. Sen kuitenkin muistan että oman kortin olisin saanut ennen koulun alkua, koska muut oppilaat joutuivat jonottamaan omiaan, mutta minä ja pari muuta saimme alkaa jo tutkailemaan kirjoja kun meillä oli jo kortit. (kirjastoauto kävi koulun pihassa joka toinen perjantai)

Jo ala-asteesta saakka olen ollut kova lukemaan ja kun lasten/nuorten osastolta alkoi olemaan vaikeuksi löytää lukemista niin olen siirtynyt jo ala-aste iässä aikuistenkin puolelle. Äitini sitä yritti hiukan "kieltää" mutta sanoi että minkäs sille teki kun tyttö sanoi että "kaikki on jo luettu" ja "ei löydy enään lukemista". Tosin ainoat kirjat jotka muistan äitini tuolloin kieltäneen ovat Catherine Cooksonin, muistaisin että minulla olisi ollut silloin Tilly? lainassa. Samoi muistelisin että 3-4-luokan opettaja olisi myös jossain vanhempain illassa äidille sanonut että kannataisi seurata luenko tosiaan kaikki sanat vai hypinkö, koska luin "niin paljon". Äiti oli kuulemma tullut sieltä kotiin ja pyytänyt sitten minua lukemaan ääneen, ja todennut ettei hän meinaa pysyä mukana lukutahdissani.. Se juttu jäi kuulemma sitten siihen.

Kirjastoauto pysähtyikin koko minun kotona asumiseni aikana joka toinen viikko meidän tienpäässämme, ja sen kuskit tulivat tutuiksi. Joskus pääsin äidin mukana myös kirkonkylän kirjastoon tutkailemaan valikoimia.
Uusi maailma aukenikin yläasteen alun jälkeen, sijaitsihan kirjasto kirkonkylällä vain parinsadan metrin päässä yläaste-lukiosta. Siellä tulikin piipahdeltua ruokatunnilla, koulussa olessani. Poikakaverin myötä hommasin lukio iässä kirjastokortin myös naapurikaupungin kirjastoon, hän asui nimittäin siellä.

Lukion jälkeen muutin, pois kotoa noin parin sadan kilometrin päähän isompaa opiskelukaupunkiin. Yksi ensimmäisistä paikoista jonne etsin reitin kartan avulla oli pääkirjasto. Siellä onkin tullut vierailtua, myös sivukirjastoissa, koska niissä on yleensä paremmin uutuuksia saatavilla.

Tosin ei se elo kirjaston kanssa aina ole ollut niin auvoista. Olen hyvä lainaamaan mutta se palauttaminen.. Voin rehellisesti sanoa että olen varmaan elämäni aikana maksanut useampia tuhansia euroja sakkoja. Ikinä en ole niiden maksamisesta valittanut, vikahan on omani. Mutta varausmaksuja en meinaa käsittää, harvoin varailenkaan kirjoja.

Tuossa vuonna 2009 tuo kirjastolainojen myöhätymismaksut menivät sitten "yli" ja olin sellaisessa oravanpyörässä josta ei tuntunut olevan pääsyä pois. Täällä kirjaston sakkoraja on 10e, kun se ylittyy ei enään itse pysty uusimaan lainojaan. Minullahan siis on tunnukset, että pystyn itse uusimaan netissä lainani etc. Minulla on myös muistutuspalvelu, eli sähköpostiini tulee viesti aina kun eräpäivä lähestyy. Tilannehan oli se että minulla oli lainoja useampi sata kappaletta (mm. Lotta-kirjat) ja yhtäkkiä sakkoja olikin sitten kertynyt useamman satasen edestä. Silloin päätin että nyt riittää, ja palautin kaikki kirjat (palautusluukun kautta kirjaston ollessa suljettuna, en kehdannut mennä sisälle kirjastoon sen kirjamäärän kanssa..).

Aloitinkin kirjastolakon kesällä 2009, se kestikin noin vuoden, viime kesän heinäkuussa (2010) lakkoni loppui. Mutta vasta nyt keväällä on tullut lainattua enemmän kirjoja, lähinnä noita Lehtisiä.

Viime syksyltä jäikin mieleen mukava muisto, joka oikeastaan kyllä kertoo aika paljon siitä kuinka paljon olen aikoinaan vieraillut kirjastossa.

Asun siis kaupungissa, jossa on yli 70 000 asukasta, täällä on pääkirjasto ja useampia sivukirjastoja. Erityisesti pidän yhdestä sivukirjastosta, jossa vieläkin käyn mieluiten noista sivukirjastoista vaikka asunkin kaupungin toisella laidalla.

Kävimpä sitten siellä viime syksynä ensimmäisen kerran lakkoni jälkeen niin kirjastonhoitaja (mies) kysyi lainoja tehdessäni että "Missä olet ollut kun sua ei ole näkynyt hetkeen?"

Selitin että olin ollut lakossa vuoden. Mutta olihan se ihan mukava tunne kun joku oli kaivannut..

Tuija Lehtinen- Noora ja Isla

Yllättäen Lehtistä taasen, mutta tällä kertaa edes aikuisille suunnattuja kirjoja vaihteeksi.

Toimittaja Noorastahan kertoo kolme kirjaa; Onnentyttö (1995), Maria (1996) ja Samppanjataivas(1997).
Noora työskentelee toimittajana Maria-nimisessä naistenlehdessä, kirjoissa seurataankin hänen elämäänsä. Noora on hahmona erinomainen, ei mikään unelmienprissin etsijä, kuten monissa muissa tämän tyylisissä kirjoissa. Vaan hän on itsenäinen, kunnianhimoinen ja aidon oloinen.
Hänelläkin tosin on akilleenkantapäänsä yhdessä miehessä, mutta hän ei kuitenkään jää ruikuttamaan miehen perään tämän lähtiessä Atlantin toiselle puolen. Vaan etsii silti seuraansa muitakin miehiä, osa jopa ihan vakavasti otettavia.
Ihan kivaa chik-lit:tiä ja vaihteksi Suomeen sijoittuvaa. Itse pidän eniten sarjan viimeisestä osasta, kuten yleensäkkin "vanhassa vara parempi" ja sarjan loppu on onnistunut.

Islasta taasen kertovat kaksi kirjaa Ruusumadonna (2005) ja Ruutukuningatar (2006). Isla asuu ensimmäisessä kirjassa Roomassa, jossa hän toimii mm. lahjatavara kaupan myyjänä, turistioppaana ja free ancer toimittajana. Kirjassa on värikkäitä hahmoja mm. suomalaistaiteilja Lulu, joka asuu Italiassa. Vaalella Islalla riittäisikin viestiä Italiassa, mutta kuten muutkin Lehtisen hahmot ei Isla ole kiinnostunut yhdenyön-jutuista. Tosisessa osassa ollaankin jo Suomessa parantelemassa särkynyttä sydäntä ja Isla on töissä tv-yhtiö Luksuksessa kulttuuritoimittajana. Kyllä se oikea taaskin löytyy, samalla kaavalla kuin ennenkin. Kirjojen sanomana onkin myös ettei pitäisi kaikkien antaa hyppiä nenällään, varsinkaan vanhempien naisten.

Itse en pidä näistä niin paljoa kuin Noorasta kertovista ja kirjojen suurinta antia olikin bongailla muissa Lehtisen kirjoissa esiintyviä hahmoja;

- Noora-sarjasta tuttu naistenlehti Maria, esiintyy molemmissa osissa
- Rafaelin enkeli ja Mikaelan enkeli-kirjoista tuttu laulaja Lilian King. Samoin kirjojen pubi vilahtaa kirjassa.
- Nuorten kirjoissa esiintyvät Oilimaija ja Kyösti Paatela? (Sara-kirjoista, Saran toinen eno ja tämän vaimo) ja Henrik ja Kultamaija? Blum (Poika nimeltä Iines, www.liisanblogi.fi, Mopo) ovat yhdessä Islan opastettavassa turisti ryhmässä.
- Anu Metsola, Karuselli kustantamon kustannustoimittaja on päähenkilö kirjassa Särkyneiden sydänten hotelli, esiintyy toisessa kirjoista aika keskeisessäkin roolissa. Samasta kirjasta on myös muita henkilöitä ja paikkoja.

Nuo nyt ainakin tulivat mieleen täällä töissä istuessani (kirjat ovat kotona, niin en pääse tarkistamaan) pari nimeäkin oli hiukan hakusessa, toivottavasti muisti osui oikeaan niiden kohdalla.


Lisäksi kirjoissa oli myös muitakin Lehtiselle tyypillisiä piirteitä:

- Italia. Isla asui siellä ja Nooran isoäiti asui myöskin. (myös mm. Sara ja tämä mummo tekivät vierailun kyseiseen maahan)
- Jääkiekko/jalkapallo. Molemmat naiset myöskin "seurustelevat" kyseistä lajia harrastavien kanssa.
- Iskelmätähti, sivuhahmona. (myös muissakin kirjoissa esim. Rafaelin/Mikaelan enkeli kirjoissa)
- Toimittajia, molemmat olivat jonkinlaisia toimittajia. Kirjallinen ala on muutenkin aika tyypillinen päähenkilöllle Lehtisen kirjoissa.
- Taitelijat, Lehtinen suosii myös hullunkurisia taiteilijoita (Lulu, Jonna, Henrik Blum etc..)

Túossa nyt silmiinpistävimmät.

Seuraavaksi lukulistalla onkin lisää Lehtistä, pitää vain päästä kirjastoon hakemaan Rafaelin enkeli-kirja, Mikaelan enkelit-kirja löytyy omasta hyllystä. Pitäisikin ostaa nuo Noorasta kertovat myöskin, Islan kirjat ovat jo hyllyssä. Samoin Adlibriksen kirjatilauksessa on tulossa yksi Lehtisen yhdistelmä teos..

Nostalgia haaste - osa 1; Hulluluokka

Lainasin sitten neljä ensimmäistä Hulluluokka kirjaa. En tarkalleen muista koska olen nämä lukenut ensimmäisen kerran, mutta muistelisin että viimeisestä lukukerrasta on vähintään viisi vuotta.

Muistikuvani näistä on että pidin niistä paljon, niissä oli huumoria ja rakkausjuttuja. Samoin muistelisin että nämä ovat harvoja kirjoja joita pikkuveljeni olisi myös lukenut. Koska mielestäni olen joskus odotellut tulisilla hiilillä että, hitaammin lukeva veljeni saisi uusimman hulluluokka-kirjan luettua, että pääsisin vuorostani lukemaan odotetun uutuuden.
Päättelemällä että viimeisin kirja on julkaistu vuonna 2000, olisin tuolloin ollut 15-16-vuotias. eli yläaste iässä olisin nämä lukenut.


Sarjaanhan kuuluu;


Hullu luokka (1990, yhdessä Minna Kulmalan kanssa)
Hullu luokka rakastuu (1991, yhdessä Minna Kulmalan kanssa)
Hullu luokka iskee jälleen (1992)
Hullu luokka ei hellitä (1993)
Hullu luokka hoitaa hommat (1994)
Hullu luokka eetterissä (1995)
Hullu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus (1996)
Jäitä hattuun, hullu luokka! (1997)
Hullu luokka ja salaiset kansiot (1998)
Se on moro, hullu luokka! (2000)




Ja kuulinko nostalgian siipien havinaa näitä lukiessani?


Vastaus on että en, lähinnä varmistelin etten ollut hyppinyt sivujen yli. Kauhena sekavaa, asiasta toiseen hyppivää. Luulin ihan oikeasti parin ensimmäisen sivun aikana että olen hyppimällä lukenut, niin sekavaa teksti oli. Kaksi ensimmäistä jaksoin lukea ja pakko todeta ettäs siihen taitaa jäädäkkin näiden osalta. En meinannut juonessa (jos sitä oli) pysyä perässä. Harmi sillä muistikuvieni mukaan tämä oli hyvä sarja, silloin joskus.. 


Pakko lisätä, että siitä pakko olla kulunut useampia vuosia kuin tuo viisi vuotta näiden lukemisesta, niin ala-arvoiselta tuo teksti maistui.. 

Tuija Lehtinen - Ihan pihalla ja Ikkunaprinsessa

Kuva

Lisää Lehtistä..

Ihan pihalla on ilmestynyt 2003ja se ei ole ihan tyypillisin Lehtisen kirja. Muista ihmetelleeni sitä silloin ensimmäisellä luku kerranlla, enkä oikein edes pitänyt siitä. Silti se on tarttunut näille uusinta-lukukerroille mukaan ja nykyisin se on melkeimpä jopa yksi suosikeistani.

Tarinaa kerrotaan eteenpäin neljän eri nuoren näkökulmasta ja heitä yhdistävä tekijä on se että he kaikki asuvat perhekoti Tuulikanteleessa. Perhekodissa he ovat kaikki eri syistä. Kirja alkaa siitä kun Jiri, tulee Tuulikanteleeseen ja tavallaan sanoisin että hän on koko kirjan päähenkilö. Jiri on puhelakossa ja kun hän vielä löi pikkuveljeänsä päätti hänen äitinsä ettei hän pärjää Jirin kanssa enään. Taustalla on toki muutakin. Lila taas päätyi perhekotiin, koettuaan hermoromahduksen/burn outin. Vanhemmat vaativat Lilalta täydellisyyttä sekä koulussa että harrastuksissa. Näätä taasen pakoili väkivaltaista isäpuoltaan kun hän jäi lastensuojelun/poliisin käsiin ja lopulta päätyi tuulikanteleeseen. Oonan vanhemmat pitävät Tuulikannelta ja hän joutuu jakamaan sekä kotinsa että vanhempansa vieraiden lasten ja nuorien kanssa.
Kukaan nuorista ei kuitenkaan tunnu kapinoivan perhekotiin joutumista vastaan, päinvastoin he ovat mieluummin siellä kuin kotonaan. Mielestäni Lehtinen onkin osannut tässä kirjassa hyvin kertoa nuorten erilaisista ongelmista. Varsinkin siitä että vaikka kaikki näyttäisi olevan hyvin niin ne eivät aina kuitenkaan ole.

Tämä on kirjoitettu 1994 ja se kertoo Minervasta- Minnistä, joka on juuri muutanut uudelle paikkakunnalle vanhempiensa eron vuoksi. Hän ja uusi parasystävänsä Satu päättävät että nyt on lapsuus takana ja on aika kartuttaa sitä mitätöntä kokemustaan vastakkaisesta sukupuolesta.

Luinkin jostain että tämä on ollut hyvin ensimmäisiä nuortenkirjoja, joissa on ollut pääosassa seksikokemuksia "janoavat" tytöt. He eivät unelmoi mistään yhdestä oikeasta prinssistä, vaan haluavat haavekuvien sijaan kokemuksia ja aktiivista toimintaa. Yksi suosikeistani alusta saakka ja lähes ainut vanhempi Lehtisen kirja jonka olen onnistunut löytämään omaksenikin..
BTW tässäkin huomaa taas Lehtisen juonikuvion eli "vanhassa vara parempi" ja tähän se kyllä istuukin hyvin.

Tuija Lehtinen - Sara (ja Pinja)

Sara on Lehtisen tytöistä ehkäpä (lievästi sanottuna) erikoisin, ei ihan perusmollamaija naapurista. Saralla on Menneisyys isolla M:llä, vaikka onkin vasta 16-vuotias. Hän on hyvä esimerkki mitä tapahtuu kun asiat eivät mene niinkuin tv-sarjan onnellisesssa perheessä.
Kirjoja, joissa Sara on päähenkilö on kolme;

Sara@crazymail.com, 1998
Nottingham kesällä kello 6, 1999
Sara ja levottomat jalat, 2001


Lisäksi Tuija Lehtiseltä ilmestyneessä novellikokoelmassa; Kundi kuin kameleontti, 2002 on novelli Sarasta, se sijoittuu viimeisen kirjan jälkeiseen aikaan.
Toissa vuonna ilmestyi myös kirja Missä olet, Sara? , jossa Saran puolipikkusisko Pinja on pääosassa ja alkaa selvittää missä Sara menee.

Nämäkin luin viime viikolla, kuten useita muitakin Lehtisen kirjoja. Tänään itseasiassa hain vielä pari lisääkin kirjastosta matkalla töihin.


Sara on mielenkiintoinen henkilö, josta paljastuu joka kirjassa jotain uutta. Samalla hänen menneisyyttäänkin valotetaan ja sen myötä tulee kyllä ilmi miksi Sara on sellainen kuin on. Kaikesta huolimatta, Sara kasvaa sarjan myötä, vaikkei menetekkään piikkejään. Uskoisinkin että päällimmäisenä Lehtinen on halunnut kertoa kuinka vanhempien pitäisi aina kantaa vastuu eikä sysätä sitä lapsille, sekä ettei kaikki ole aina sitä miltä päällykuori näyttää. Niin ja kaikkea ei voi antaa anteeksi. Näissä on toisista tyttösarjoista poiketen ehkäpä eniten seksiä ja maailman nurjaa puolta. Näissä ei myöskään ole tyypillistä onnellista loppua.

Ostin ja luin Missä olet, Sara?-kirja heti sen ilmestyttyä, tosin silloin en lukenut sarjan aiempia osia. Nyt luin kaikki ja vieläpä oikeassa järjestyksessä.
Tässä kirjassa onkin päähenkilönä tosiaan Sara-kirjoissakin esiintynyt Pinja. Hän on Saran puolisisko, heillä on yhteinen äiti. Sara kirjoissa Pinja on n.3-6vuotias, äidin ja isäpuolen lellikki.

Tässä kirjassa Pinja on jo 15-vuotias ja omalla laillaan Saran kaltainen. Mutta Sarasta eroten hänellä ei ole rikkinäistä taustaa ja häntä ei ole revitty turvallisesta perheidyllistä yhtäkkiä pois. Ja siitä syystä hän onkin "normaalimpi", vaikkakin omaa samanlaisen tempperamentin ja itsepäisyyden kuin Sara. Hän myös hieman muistuttaa ulkonäöllisesti Saraa, sen tullessa ilmi Inkerin häissä ja hänen törmättyään muihin Saran vanhoihin tuttuihin. Hän alkaa hän selvittää minne Sara on kadonnut noin kymmenisen vuotta sitten.
Samalla kumminkin kerrotaan Pinjan elämästä ja aikuiseksi kasvamisesta. Ja selviäähän se lopuksi missä Sara on.

Itse pidin sekä Pinjan että Saran loppuratkaisuista. Kirjassa myös kerrottiin monen muunkin Sara-kirjoista tutun henkilön tulevaisuus ja tilanne.


BTW: Sara kirjat esiintyvät myös Laura-kirjoissa, niissä Laura lukee jossain vaiheessa kirjaa joka kertoo Sarasta, punkkarityttöstä..

Lisää Lehtistä luvassa jatkossakin..

Tuija Lehtinen - Rebekka- ja Laura-sarja

Meinasin ensin kirjoittaa molemmista sarjoista erikseen, mutta päädyinkin sitten yhteiseen postaukseen. Laura-sarjan luin viime viikolla uudelleen varmaan neljännen kerran, edellisestä lukukerrasta toki onkin useampi vuosi. Rebekka-sarja taasen on uudempi tuttavuus, ja siihen ilmestyikin nyt huhtikuussa uusin osa ja sarjalle on tulossa vielä jatkoa.

Mutta aloitetaampa Laurasta, sarjaanhan kuuluu seuraavat kirjat:

Laura, kultatukka (1997)

Rakas Laura (1998)
Laura meno päällä (1999)
Laura, ystäväni (2000)
Laura kielikurssilla (2001)
Laura ja Akun tehdas (2002)
Laura sydän syrjällään (2003)
Laura kesätöissä (2004)
Laura pitää pintansa (2005)
Laura sua kaipaan (2006)

Tällä lukukerralla jäi yksi osa väliin Laura kielikurssilla, koska sitä ei ollut kirjastossa enkä jaksanut alkaa sitä metsästämään sivukirjastoista. Varsinkaan kun muistelisin sen olleen vähiten suosikkini edellisillä lukukerroilla. Täältä löytyy itse Lehtisen ajatuksia sarjasta, linkki vie sarjasta tehdyn tv-sarjan sivuille.
Itseasiassa kirjojen pohjalta on tehty kolme eri sarjaa; Laura, Laura kesäleirillä ja Laura kaupungissa. Sanomattakin selvää liene että tv-sarjalla ja kirjoilla on aika vähän yhteistä..mutta ei siitä enempää.
 

Itse pidän Laurasta hahmona, vaikkakin hän tuntuu välillä "neiti täydellisyydeltä". Lauraan on helppo samaistua ja sarjan loppuratkaisusta varsinkin pidin. Itse uskoin pitkään että Tauski veisi Lauran sydämen, mutta sen hurmaaja tulikin sitten vähän puskasta. Tai sanotaanko Laura ei nähnyt metsää puilta paremminkin. Sitä tosin en ymmärrä miksi Terri piti ympätä noihin viimeisiin kirjoihin mukaan, hän tuntui jotenkin täytteeltä. Olisi vain pysynyt poissa. Mutta siltikin oma suosikki kirjani koko sarjasta on Laura pitää pintansa, tälläinen romantiikka höpsö kun olen. Myös Laura kesätöissä on hyvä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Sitten Rebekkaan ja ihan alkuun minun pitääkin tunnustaa että Rebekka on suosikkini näistä Lehtisen tytöistä. Sarjaanhan kuuluvat toistaiseksi seuraavat;
 
Rebekka ja kesäprinssi, 2007
Rebekka tarttuu toimeen, 2007
Rebekka ja talven taikaa, 2008
Rebekka - Konnankoukkuja ja koiruuksia, 2009
Rebekka - Tähtityttö, 2010
Rebekka - Mansikoita ja morsiusneitoja, 2011

Ja huhtikuussa kävinkin ostamassa heti uusimman kirjan sen ilmestyttyä, luinkin sen heti. Vaikkakin tarkoitus olikin lukea koko sarja uudelleen ennen uutuuden lukua, mutta minkäs teet kun itsekuri ei riittänyt. Tämä taitaakin olla ainoa kirja jonka jaksoin lukea pahimmissa Dead Reckoning hehkutuksissani. Nämä luinkin myös viime viikolla (yksi syy miksen vapaa päivinä päivitellyt, aika kului mm. näiden kahden sarjan maailmassa loistavasti) Itse omistan tästä sarjasta kaikki muut osat paitsi toisen osan.

Rebekka on jollain tapaa paljon ehjempi ja lapsenomaisempi kuin Laura (tai Mirkka/Masa). Myöskin sanoisin häntä huomattavasti empaattisemmaksi hahmoksi kuin kumpikaan muiden sarjojen tytöistä. Hän ajattelee paljon mitä muut tuntevat ja haluaa auttaa heitä. Tosin Rebekka on varustettu (kuten punapäät yleensäkin) tulisella tempperamentilla.
Toisinkuin kahden muun pääosatyttön, Rebekkan elämän seuraaminen alkaa ihan uudesta vaiheesta hänen elämässään. Ympäristö ja suurin osa ihmisistä on vierasta sekä lukijalle että Rebekkalle. Taakse on jäänyt turvallinen saaristo elämä ja edessä on "iso paha" maailma ja yläaste, uudet ystävät ja aikuiseksi kasvaminen.
Tällä hetkellä suosikkini kirjoista on Rebekka - Tähtityttö. Tosin odotan mielenkiinnolla sarjan jatkoa, koska uusin kirja tuntui joten välivaihe kirjalta ja siinä tietyt asetelmat muuttuivat ratkaisevasti. Haluankin tietää mitä Lehtinen on suunnitellut Rebekkan varalle jatkossa.. Lisätäämpä tähän nyt vaikka niin että Lehtisellä on kyllä näissä tapana "että vanhassa vara parempi" eli vr. Juuso ja Niko.

Rebekoissa on myös loistavia sivuhahmoja, kuten Lupsu, Saimi ja Selma, vanhat rouvat Laine ja Kekkonen..


Jospa sitten käsittelisin hieman yhteläisyyksiä kaikkien sarjojen välillä.
~ Jääkiekko/jalkapallo kaikissa sarjoissa on varsinkin jääkiekon pelaajia.
~ Bändi, paikallinen kuuluisuus joka kylläkin kuivuu kasaan..
~ Saavuttamaton ihastus päähenkilölle (ei vielä Rebekassa..)
~ Tanssi, varsinkin perinteisiä lajeja esiintyy yllättävän paljon kirjoissa.
~ Lauroissa ja Rebekoissa ns. kovisjengi

Lisäksi tykkään Lehtisen tytöissä siinä mielessä että hän kumoaa vanhaa väitettä siinä etteivät tytöt osaisi matikkaa näissä, vaan Mirkka, Masa ja Laura kaikki osaavat sitä erinomaisesti. Tämä saattaa toki johtua Lehtisen taustasta hänhän on luonnontieteiden kandidaatti ja opiskellut juurikin matemaattisia aineita (tilastotiede). Samoin kaikki ovat hyvin itsenäisiä ja eivätkä pääosin anna poikien komennella heitä. Lähinnä kirjoissa pilaillaankin sellaisten tyttöjen kustannuksella, jotka yrittävät kaikin keinoin miellyttää poikia..

Löpinää

Kesäkuukin sitten vihdoinkin tuli, tänään olikin viimeinen vapaapäivä neljän päivän putkesta ja työputki alkaakin huomenna vaihteeksi koulutuksella. Vapaat olenkin kuluttanut kivasti lukemalla, niistä kirjoista varmaan töiden myötä lisää päivityksi viikonloppuna.

Eilen tuli Adlibrikseltä ilmoitus että Janet Evanovichin uutuus Smokin Seventeen on tullut myyntiin, vaikka julkaisupäivän pitäisi olla vasta 21.6, se lähtikin sitten eilen tilaukseen parin muun kanssa. Toivottavasti tulisi pian, koska kävinkin taas Evanovichin kotiivuilta lukemassa uusimman näytteen tuosta ja se lupaili hyvää..

Nostalgiaa haasteeseen kävin maanantaina noukkimassa kirjastosta pari kirjaa, vielä tosin en ole niitä lukenut kun on kauhea Lehtinen kausi menossa. Tiistaina kävin jälleen agility-treenien jälkeen kirjastossa hakemassa lisää Lehtistä. Kirjastossa ollessa tulikin mieleen pari hyvää postausaihetta, lähinna omasta viime vuotisesta kirjastolakosta ja asioimisesta tällä iällä nuorten/lasten osastolla. Niihin pitää alitajunnan vielä hieman työstää lisä ajatuksia ennen postailua.

Tässä kuussa pitäisi kolmi viikkoisen kesälomanikin alkaa, tosin vasta juhannuksen jälkeen. Juhannuskin on vielä avoinna, voi tulla vielä töitäkin siksi ajaksi (epäilen kyllä koska viime vuonna tuo nakki napsahti jo).

Mutta viikonloppuna lisää!

P.S. Täällä on hauska kisa, tosin enemmän kosmetiikkapuolelta ja tarkemmin kynsiin liittyvä :) muutenkin kyllä vallan mainio blogi aiheesta.