 |
| Goodreads |
Näiden A Black Dagger Brotherhood- kirjiojenen taso on mielestäni laskenut sarjan edetessä. Joten odotuksen tämän suhteen eivät tosiaankaan olleet korkealla, varsinkaan sen jälkeen kun paljastui että tässä on pääosassa Tohrment. Suurin osa varmaan muistaakin mitä kyseiselle hahmolle tapahtui alkupään osissa, ja ne jotka eivät muista niin empäs spoilaakkaan teitä sen suhteen. Mutta tosiaan tuo tieto vieläkin himmensi innostusta tätä kohtaan.
Juonta en erittele enimpää, perus-rakkaus-juontahan näissä yleensä on. Pian seuraakin spoilaavampaa arviota, joten tässä vaiheessa sanonkin jo loppukateettini tästä, että he jotka eivät halua spoilaantua niin voivat lopettaa lukemisen ajoissa.
Tosiaan eipä tämä miksikään suursuosikiksi noussut, tosin tämä sai aikaan sen että minun tekisi mieleni lukea joitakin alkupään kirjoja uusiksi. Mutta tosiaan olisi tätä malttanut hyvin odottaa pitempäänkin, seuraavaa osaa varmaan odottelenkin..
Sitten sinne spoilaavaampaan osioon
Ensinnäkin kirjan idea Tohrnin uudelleen rakastumisesta, himmentää mielestäni koko sarjan ydintä eli ikuista-pariutumista (en muista suomennosta termille). vaikkakin idea oli kohtalaisesti toteutettu, eli Tohrnin piti osata päästää irti Wellsiestä, jotta tämä pääsisi siirtymään Fadeen eikä joutuisi ns. ikuideen kadotukseen. Tätä varten enkeli Lassiter pelasti Tohrnin edellisissä osissa, Tohrmentin "parantuminen" on yksi tehtävä jotta hän pääsisi takaisin taivaaseen.. Sitten soppaan heitetään No-One, naarasvampyyri joka palasi Toiselta puolen (Other side) lähinnä tutustuakseen tyttäreensä Xhexsiin. Hän tekikin itsemurhan Xhexin syntymän jälkeen ja pääsi sovittamaan tekoaan toiselle puolelle.. Moni mutkaista kenties..? Odottakaapas vaan.. siis Tohrn ja no One tuntevat toisensa, koska Tohr ja Darius pelastivat aikoinaan tämän naarasvampyyrin kaapaajaltaan/raiskaajalta joka oli symphat (suomennos?) ja siis Xhexin isä.
Lisäksi aika sekavan perusjuonen lisäksi kirjassa oli yllättävän paljon JOhnin ja Xhexin rakkaus-koukeroita myöskin, tosin itse pidin niistä enemmän kuin pääjuonesta. Xhex taitaakin olla sarjan ainut kunnolla vahva naishahmo.
Lessereitä ei oikeastaan ollut vaan mukaan tuli uusi vihollinen, vampyyriklaani, joka on Wrathin -sokean kuninkaan- kruunun perässä. Yllätäen koin nämä uudetkin soturivampyyrit tietyllä tapaa sympaattisiksi, heille mm. kännykät olivat aivan uusi juttu. Valittu Laylan polku kohtasikin yllätävästi näiden johtajan kanssa, veikkaampa että siinä on rakkaustari jonka haluisin lukea. Tosin Laylan ja Quinnin välilä tapahtui jotain ja saa nähdä onko sillä seurauksia..
Hassua siis kirjan pääjuoni oli kirjan huonointa antia, mutta nämä sivujuonet taas pelastivat sen verran että saatan lukea jatko-osiakin..
Kirjahan opn julkaistu maaliskuuss 2012, julkaisijana Piatkus Books.
Ihanaa, tää tulee suomennokseen jo tämän vuoden puolella!
VastaaPoistaItsehän en siis enkuksi ole lukenut, mutta jonkun verran juonta tiedän. Huomaa näissä jälkimmäisissä, että sivujuonia on tuhottomasti kun taas esim. ekassa kirjassa ei juuri ollenkaan.
Seuraava kirja tulee olemaan Wardin merkinnän mukaan Blayn ja Qhuinnin, mutta en ihmettelis jos tuosta Laylastakin tulis kirja vielä jossain vaiheessa. Tai kenties Lassiterista?
Niin ja se on suomeksi ihan vain SYMPHATH :)
VastaaPoistaAika nopsasti meinaavat suomentaa.
VastaaPoistaMinulla on myös Faces Ward seurannassa ;) (itseasiassa, jokin aika sitten hokasin että taidat pitää vastaava fanisivustoa suomeksi siellä..?)
tosin en ihan hirveästi tuota seuraavaa odota, Quinnin osalta tässä osassa ehkä jäi yksi avoin kysymys, joka voikin vaikutta ratkaisevasti.. Se selviää sitten.
Toivottavasti Ward vain kirjoittaisi tuosta Laylasta omansa kirjansa, alku ainakin oli lupaava.
Olen tosiaan lukenut vain ekan ja kolmannen suomeksi, ja nekin vain ensimmäisellä kerralla. Hyllystä ne löytyvät enkuksi. Suomennokset hieman aina halusessa :)