Tessa Gratton - Veritaika

Risingshadow

Tämä lainasin kirjastosta jokin aika sitten. Olen tästä tainnut jostain hieman lukeakkin, en vain muista mistä..
Takakansi tässä on ihan ok eikä paljasta liikaa joten;

"Minä olen Josephine Darly ja aion elää ikuisesti.

Silla Kennicottin isä oli maailman lempein mies. Hän ei mitenkään ole voinut ampua äitiä ja sitten itseään. Ei mitenkään. Mutta kaikki muut uskovat niin, jopa Sillan veli Reese.

Kaikki muuttuu, kun joku lähettää Sillalle merkillisen muistikirjan täynnä rönsyileviä kaavioita, riimuja ja viisikantoja. Naapuriin muuttaa Nicholas, jonka suudelmat ovat silkkaa sähköä. Sitten vanhempien hautakiveen ilmestyy punaisia merkkejä.

Kun nuoret alkavat selvittää totuutta, he huomaavat joutuneensa pelottavien voimien pyörteeseen, jossa kukaan ei ole turvassa eikä keneenkään voi luottaa. Vielä pelottavampaa on löytää samat voimat omasta mielestään. On vain annettava vaiston viedä – ja veren ohjata."

Tälle on tulossa jatko-osakin tänä vuonna elokuussa; The Blood Keeper, ja sarjanhan nimi on Blood Journals. Sitä en saanut selville montako osaa tähän on tulossa. Mutta positiivista että seuraavassa osassa eivät ole samat henkilöt pääosassa, vaikka ehdinkin jo kirota tämän nykyisen tavan kirjoittaa sarjoja. Kun useimmin yhdistämällä trilogian kolme kirjaa samksi okseksi saataisiin kasaan paljo ehjempi ja parempi kirja..

Päällimmäisenä tätä jäi mieleen ettei tämä mikään erikoinen ollut, kiva keskiverto kirja. Miinuksia minulta välillä olleista päiväkirjamerkinnöistä, koska lisäksi kirjaa kerrtottiin sekä Sillan että Nickin näkökulmasta. Liian monta kertojaa on liikaa, varsinkin jos yhden yli tulee jatkuvasti hypittyä. Toisaalta kyllä taas pidin siitä että tätä kerrottiin molempien näkökulmasta. (sekavaa eikö.. No, kolmen tunnin yöunilla ja kuudetta tuntia jo töissä olleena ei voi muuta odottaa..)
Päähenkilöt eivät oikeastaan ärsyttäneet, mutteivat he mitää ekstra ihaniakaan olleet. Juoni taas, no, on sitä parempiakin luettu, pääpahiksen henkilöllisyyden arvasin ennakkoon. Ja onnellinen loppu on aina onnellinen. Tosin loppu tuntui sujuvan vähän turhankin kiireesti ja sitoutui nätiksi paketiksi liian helposti mielestäni.

Eli loppu tuomi; keskiverto ok -kirja, ehkä luen seuraavankin jos siihen joskus törmään..
 Kustantanut - WSOY (2011)
Alkuperäinen nimi - Blood Magic (2011)
Suomentanut - Inka Parpola

Muita tämä lukeneita;
Emilie - Le Masque Rouge
Cathy - Humisevalla harjulla
Q+Black  - Lukunurkka

Edit. 8.4. yksi linkki lisätty ja pari kirjoitusvirhettä korjattu