Pyörittelin tätä Suden taistoa jo toissa viikolla kaupassa käsissäni, mutta se jäi hyllyyn lähinnä siksi että tilipäivä oli vasta parin päivän päässä. Mutta viime viikon lopulla sitten lastasin tämän "lohdutukseksi" (se ranne kipu) ostoskoriin.. Mukaan päätyi myös sarjan seuraava osa Suden ylpeys. Ilmeisesti kyseinen kauppa oli hieman liian ajoissa laittanut tuon toisen osan jo hyllyyn esille kun Harlequinin sivujen mukaan sen julkaisupäivä oli eilen (16.8.2011). Eipä tosin kyseinen virhe minua haitannut..
Tämä Veren viemät-trilogia kertoo ihmissusista, tarkemmin varsinkin lunastaja sellaisista.
Lunastajat ovat ihmissuden ja ihmisen jälkeläisiä, ihmissusia toki mutta silti heidän pitää lunastaa paikkansa lauman täysivaltaisiksi jäseniksi ihmisperimänsä takia. Tämä tapahtuu metsästämällä luopiota eli ihmissusia, jotka ovat siirtyneet pahan puolelle ja päässeet ihmislihan makuun. Kirjassa ihmissudet elävät omassa kylässään vuorilla, tosin lunastajien Kuja (asumispaikka) on hieman sivummalla siitä. Lisäksi kirjan(kirjojen) mukaan tuntuvat olevan varsin järjestäytyneitä, laumaa johti vanhempain? neuvosto ja heillä tuntui olevan paljon perinteitä ja tapoja. Yksi kirjan teemoista tuntuikin olevan juuri näiden lauman vanhojen tapojen murtaminen ja niitä kritisoitiinkin lunastajien taholta aika paljon. Kirjoissa olikin onnistuttu luomaan uskottava maailma ihmissusien parissa, mikä lisääkin aina lukunautintoa varsinkin tämän lajityypinkirjoissa tai kuten missä tahansa kirjoissa.
Mutta itse kirjoihin, ensimmäisessä osassa lunastaja Mason kävelee kahvilaan kun hän yhtäkkiä haistaa ja tunnistaa naisen joka on tarkoitettu hänen ainoaksi oikeaksi puolisokseen. Hetki ei voisi olla sopimattomampi, hän on nimittäin juuri jäljittämässä vaarallista luopiota Simmonsia. Mason ei kuitenkaan voi vaistoilleen mitään ja alkaa juttelemaan Torrencen kanssa, vaikka tietää siten saattavansa naisen vaaraan. Pahin sitten toteutuukin ja luopio Simmons ottaakin Torrencen seuraavaksi uhrikseen osittain kostaakseen Masonille menneisyyden tapahtumia..
Eli aika tyypillistä perusjuonta ihmissusilla höystettynä, tässä lajityypissä. Mutta miksipä toimivan viihteen kaavaa pitäisikään rikkoa, kun kumminkin tähänkin on löytynyt kivasti uusia elementtejä värittämään tarinaa.
Taustalla toki kulkee myös isompi juonikuvio, joka jatkunnee läpi koko trilogian..
Toisessa osassa päähenkilönä onkin jo ensimmäisestä osasta tuttu lunastaja Jeremy. Edellisten osien tapahtumien johdosta hän onkin "lunastanut kaatolukunsa" ja siten saanut oikeuden asettua lauman asumaan kylään/pitäjään. Valitettavasti myös hänen valittunsa eli ns. täydellinen puoliso asuu kylässä. He löysivät toisensa jo kymmenisen vuotta sitten mutta silloin tilanne ajoutui siihen pisteeseen että Jeremy lähti kylästä koskaan sinne palaamatta kunnes nyt.. Jillian on tällä aikaa ottanut paikkansa lauman henkivaeltajana ja parantajana. Mutta menneisyys kummittelee vielä kummallakin..
Tässä kirjassa onki jo enemmän tätä koko trilogian läpi kulkevaa juonta ja tämä pääparin juoni tuntui jäävän hieman enemmän sivujuoneksi. Hyvä kirja silti, tosin itse pidin ensimmäisestä osasta enemmän. Aion kyllä ehdottamasti lukea kolmannenkin osan, varsinkin kun olen tapani mukaan arvaillut loppuratkaisua..
Kolmas ja sarjan viimeinen osa; Suden arvet julkaistaan 20.9.2011 (tieto Harlequinin sivuilta)
Sarja alkuperäiset nimet ja julkaisuvuodet
Blood Runners
1. Last Wolf Standing (2008)
2. Last Wolf Hunting (2008)
3. Last Wolf Watching (2008)
Tässä vielä linkki Rhyannon Byrdin kotisivuille.
Myös marjis Kirjamielellä blogissa onkin jo ehtinyt myös lukean ensimmäisen osan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen hypistellyt näitä marketin pokkarihyllyssä muutaman kerran, mutta skeptisenä markettilöytöihin en ole vielä ottanut lukeakseni... Ehkä pitää korjata tämä asia jossain vaiheessa :)
VastaaPoistaKiitos muuten Atwood -vinkistä. Löysin Orjattaren kirjastosta ja ahmaisin eilisen ja tämän aamun aikana ;)
Nämä markettien harlekiinit ovatkin eräänlaista uhkapeliä, välillä löytyy helmia ja välillä ihan p**kaa.. Aika hyvin kyllä oppii tunnistamaan niitä "parempia" sieltä seasta, kokemuksien myötä, mutta joskus menee pieleen.
VastaaPoistaNämä Nocture-sarjat ovat olleet aika tasaisesti hyviä viihdekirjoja.
Kiva että pidit :) itse olen lukenut sen joskus lukioikäisenä eli melkein kymmenen vuotta sitten, ja vieläkin välillä tulee pohdittua sitä ja siitä nousee asioita mieleen. Vaikuttava kirja itselleni ollut silloin joskus nuorempana (ja varmaan olisi vieläkin, aihe kumminkin on aika ajankohtainen tietyllä tapaa vieläkin).